Ahtisaari ja Stubb jenkaavat Suomea Natoon

Huolellisesti laadittuun vastineeseen pitää koettaa vastata tarkoin – kaivelin lähihistoriasta Nato -mielipideaineistoa … :

[Orig. tiistai, tammikuu 15, 2008]
NATO – uskovaiset lataisivat suuren ongelman lapsilleen ja lasten lapsilleen

—– Original Message —–
From: Ilkka Luoma
To: Mielipidekirjoitukset
Sent: Saturday, December 22, 2007 7:29 AM
Subject: KANSALAISEN MIELIPIDE: Nato – miksi niin harvat koettavat jyrätä suurta kansan enemmistöä

(Tutkimuksia piipun täydeltä – Ulkoministeriöstä mitä erilaisimpiin virkamiesesityksiin – ”puolueetonta ja teknistä” arviota johdattelulla Natoon)
…………………

[ … Suomen kansa on tuonut kallupista toiseen systemaattisen ja selkeän enemmistömielipiteen: Natoon ei ole syytä liittyä, emme halua muiden sotiin, tiedämme mitä on olla järjestelmällisesti, taloudellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti vedenjakajalla — emme voi jättää lapsillemme huomisen epäselvää Nato-kytkennän perintöä – maailma ja Venäjä ovat muuttuneet ja muuttuvat …]

Suomessa on pieniä, mutta vahvoja vähemmistöäänitorvia, joille Natosta on tullut pakkopulla ja jotka eivät arvosta kansan mielipidettä. Nämä tahot ovat iäkkään kokeneita, ”ajopuut” nähneitä ja niitä tavallansa arvioineita tahoja, jotka haluavat keinoilla millä hyvänsä tehdä Venäjästä meille uhkaa, jolla ”pakottaa” Suomen Natoon – siis ääniä menneisyydestä.

Menneisyyden äänet ovat ajatuskaavioiltaan maatuneiden ja lakastuneiden aikojen jäänteitä, joissa elämä oli pysähtynyt Staliniin ja Breshneviin, joita huomisen suomalaiset vastuunkantajat eivät ole edes kokeneet. Nato-uskovaiset jämähtivät Kekkosvihaan ja pelkoon yksinvaltiaista rajan molemmin puolin. Miksi natoilijat eivät kanna vastuuta nuorisostamme ja anna heidän äänien kuulua – eivätkö luota kansakunnan terveeseen kansantajuun olemassaolosta, kaupasta ja reviireistä?

Viimeinen mielipidetutkimus Natosta kertoi jälleen sen, minkä kansa enemmistönä on aina tiennyt – me emme liity Natoon, me pysymme sotilaspoliittisesti liittoutumattomina. Me emme tarvitse USA johteista riskiä osallistua sotiin, jotka eivät koske meitä. Olemme mieluummin kauppiaskansaa ja myymme puolueettomasti kaikille haluaville korkeaa osaamistamme, mistä riittävän katteen saamme. Venäjä on yksi Suomen suurimmista kauppakumppaneista – me tarvitsemme venäläistä öljyä, kaasua ja sähköä.

Herää kysymys mistä juontuu härkäpäinen käännytysvimma kansalaisia kohtaan. Miksi eräät Nato-uskovaiset poliitikot työntävät oikeasti käärmettä piippuun, vaikka kansa sanoo aina mielipiteensä suoraan ja selvästi. Suomi nimisen valtion veronmaksajat ovat puhuneet Natosta, Venäjästä ja USA:n hyökkäysvoittoisista sotilasiskuista vuodesta toiseen. Suomessa on puhuttu Natosta riittävästi ja kansa sen tietää – ihmisiä ei tarvitse opettaa aiheesta, josta heillä on jo päästötodistus.

Miksi kansalaisten mielipidettä äänettömästi vähätellään ja aliarvostetaan tietyissä politiikan ja median piireissä?

Suomalainen äänestäjä saattaa kääntää selkänsä sellaisille tahoille, jotka aliarvioivat kansalaisten mielipiteen. Nato ei ole pakkopulla, jota työnnetään väkisin mitä erilaisin perusteluin kansalaisille. Pääministeri Vanhanen totesi kaukoviisaasti, että viimeinen selvästi Nato-uskovaisten*) tilaama selvitys on tekninen, virkamiehen tekemä selvitys – päätös liittymättömyydestä tai liittymisestä on taas poliittinen ratkaisu. Vanhasenkin olisi muistettava, että päätös ei ole pelkkää politiikkaa, vaan kansallinen kysymys, jonka kansakunta äänestäjinä ratkaisee suoraan.

Viime koitoksessa kansakunta rajalla selvitti itse silloisen Saksan avustuksella ilman täyttä liittoutumattomuutta itsenäisyytensä – tuolloinkin äänestäjät itse tiesivät millä hinnalla asiat hoidettiin – laskun maksoi kansa. Myöhemmin suomettumisen aikana Suomi selvitti vedenjakajan vasemmalla virtauksella ilman suoraa liittoa itsenäisenä pysymisen minkään sotilasliiton kanssa. Meillä olikin vahva presidentti, millaisen muuten kansa haluaa nytkin olevan – ainakin seuraavan.

Nato ja siihen liittymättömyys on kansakunnalle enemmän kuin poliittinen asia, se on identiteettiosio, jossa meille on siunaantunut koko EU:ta ajatellen ainutlaatuinen asema – olla rajalla idän ja lännen välimaastossa. Venäjäkin tietää tämän, kuin myös sen, että Suomi on osa EU:ta – huomisen neljättä suurvaltaa – Kiinan, itsensä Venäjän ja USA:n lisäksi. Suurvallan kuin jäsenvaltionkaan kimppuun eivät venäläiset hyökkää, emmekä varmaan mekään .-)

Natoporkkanalla leikkiminen viittauksella turvallisuuteen on kansakunnaan mielipiteen aliarvostamista. Äänestäjät Suomessa ovat itseasiassa valveutuneempia kuin eräät politiikan ja median vaikuttajatahot. Natopublikaanit jenkaavat Natohattua sellaiseen päähän, jossa istuu jo omaan neuvottelu- ja kaupankäyntikykyynsä luottavan ihmisen päätös olla liittoutumattoman kypärän alla.

Nato ja siihen liittyen Suomen turvallisuus eivät ole pelkästään eduskunnan asia, se ei ole hallituksen asia – se on koko kansakunnan asia. Nato-kysymystä ei päätetä edustuksellisella valintademokratialla, se päätetään suoralla kansandemokratialla – siis suoralla kansanäänestyksellä,

Se puolue, joka uskaltaa ajaa Suomea Natoon ilman suoraa kansanäänestystä, on sen uhkapeliä myöhemmästä poliittisesta vallasta. Näin ”vallatonta” puoluetta ei ole, ellei viimeinenkin itsesuojeluvaisto ole tyystin kadonnut. Kansakunnalla taas tämä itsesuojeluvaisto näkyy mielipidetutkimuksissa — milloinkaan kansan enemmistö ei ole äänestänyt Natoon liittymisen puolesta. Suomen kansa on aina ymmärtänyt realiteetit – niin talvisodassakin.

*)
Mm. kansaneduataja Jaakko Laakso (vas.) käytti nimitystä ”Nato-uskovaiset” YLE-radion haastattelussa vastaan Kokoomuksen kansanedustaja Tuulikki Ukkola.

Ilkka Luoma