Nuorten hätä, vanhempien kerätessä mammonaa
Markkina- eli kulutus-/ näyttötalous ylitti itsensä. Suomihan on per capita eniten kahvia juova maa. Sallittua huumetta ja piristettä sekä keskinäistä seurustelua. Nykynuori on usein hukassa, kun hän katsoo isien ja äitien oravanpyörää – pitää ostaa sitä ja tätä, lisäksi vielä tuotakin. Me vertaamme itseämme toisiimme tavaroilla ja autojen kiiltävyydellä.
Tunnettu pc-hilpetöörikauppa ylitti myöskin itsensä – nyt pitää ostaa tunnettuun kahvinkeitinmerkkiin siihen juuri sopiva vesikannu, koska on vaara, ettei keittimen omalla lasikannulla kaadettu tuore vesi olekkaan raikasta! Nyt siis pitää ostaa muovinen vesikannu, jonka mitta on juuri keittimen kuppimitoihin sovitettu ja hintakin on ainoastaan 14,99 euroa! Sillä lailla – mainososastokin ylitti jo itsensä.
…
Meidän nuoret tulevat kantamaan sen koko lastin, jonka heille jätämme. Keräämme historiallisen suuria perintöjä, lapsillemme pahojen päivien varalle – ymmärtämättä, että juuri tuo keräily luo niitä pahoja päiviä. Nuori lopulta huomaa, ettei hänen ego kasvakkaan merkkituotteilla ja rojuntäyteisellä katu-uskottavuustavoittelulla.
Herää ajatus huomisen vastuusta, jossa krääsästä ei saakaan kasvun vitamiineja eikä selviytymisen hivenaineita. Siirtyvätkö arvot niihin oleellisiin?
Missä mennään – kouristeleva markkinatalous?
Missä mennään jatkuva kulutuskasvun hokema ja vaade saada lisää – lisää palkkaa, lisää tavaraa, lisää hevosvoimia, lisää neliöitä, lisää kiloja (tahtomatta) – lisää kaikea, jotta olemme kulutusliikkeen aallonharjalla naapuriuskottavina.
—- Mitä kirjoitimme vuosia sitten – oliko jo tuolloin näkyvissä lastemme pahoinvointi, meidän vanhempien hamutessa maallista hyvinvointia? —-
[U]
2006 — ’Valtakunnan yritysasiamies’ Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila avasi avatun keskustelun nuorten poikien/ miesten syömishäiriöistä, osallistumattomuudesta ja ”tekemisen osaamattomuudesta”. Aihe on ollut tuttu sosiaaliviranomaisille, opettajille ja poliiseille.
Nuorten etsiessa itseään ja osallistumista, vanhemmat juoksevat hyvinvoinnin perässä etsien maallista vaurautta ja kulutusvoimaa. Kaikki kuitenkaan eivät ole pahoinvoinnin kierteessä. Nyt olisi aiheellista etsiä syitä ja vaikuttimia kuin vain ainoastaan todeta.
Ei vain osa pojista, vaan myös osa tytöistä, ovat nykypäivän markkinamekanismin kulutusjuhlatäyteisessä neuvottomuudessa, mitä tekisi huomenna. Markkinakoneisto syytää mainoksia kaikilta ”kanavilta” suurentaen ruoka- ja näyttämishalua.
Kauppoihin tunkee entistä suurempia pakkauksia,
jykevämpiä autoja ja masiivisempia pihagrillejä. Kulutus on ”loputtomassa” suurenemiskierteessä kuluttavan silmän ihaillessa vauraampaa ja näyttävämpää ehostusta osoittamaan perheen kykyä osallistua kysyntäkilpailuun.
Vanhempien juostessa ostovoimahankinnan perässä, jäävät useasti perheen lapset, niin pojat kuin tytöt vaille perheosallistumista. Tarjolla on sen sijaan useasti runsaat viikkorahat, joilla itsellistä ja omaehtoista mainosvaikutteista kulutuskäyttäytymistä harjoitellaan vanhempien esimerkin mukaisesti.
”Pitkän elämänkokemuksen onnekseen saanut maalaistalon tyttö kertoi nuoruutensa kulutuksen olleen ongelmatonta, koska raha, joka mahdollisesti hankittiin, annettiin äidille ja isälle, niillä he mm. lyhensivät lunastetun torpan vuosimaksuja. … Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, koska perheen yhteiset työt täyttivät päivittäisen elon.
Osallistuminen oli perhe- ja sukukeskeistä
Yhteisöllisyys oli voimaa sekä turvaa mm. kyläyhteisönä, jossa esimerkiksi omat kylähullu-humoristit hoidettiin koko kylän voimin. Nuoruuden tarinoita kertonut, nykypäivää tiiviisti seuraava ”maalaistalon tyttö” oli syntynyt tyypillisissä suomalaisissa maaseudun oloissa 1923. Hän ymmärsi muuttuneen maailman, muttei juurettomuutta, joka näkyi suruna ja välinpitämättömyytenä nuorten kasvoilta”
Ajelehtivaa maailmanmenoa nyt
Elettävä vuosi 2006 (tämäkin vuosi) sisältää nuorillemme vaikutteita mainoksista, kaduilta, näyttämisenhalusta ja katu-uskottavuudesta. Nuorelle useasti oma jengi on samaistumista, hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta.
Vanhempien aika menee töissä, ylitöissä, neuvotteluissa, golf-kentillä ja pitkillä työmatkoilla. Isän ja äidin uraputki säilyy tärkeänä, koska ulkoisten näyttämisvälineiden, elämän arkipäivän helpotteina ja vaivattomuutena vaativat lisääntyvää kulutuskykyä. Sitä saadaan ”ahkeroimalla ja uutteroimalla” entistä pidempään, työhuoneen valojen palessa vielä yömyöhään.
Työ on sitonut tekijänsä työyhteisöön ja oma kotiyhteisö on jäänyt vaille riittävää huomiota. Pelkkä viikkoraha, mopo, PC, kuukausittain vaihtuvat vaatteet ja kahvila- ja elokuvarahat eivät riitä.
Nuoret odottaisivat omien vanhempien esimerkkiä, olemista malleina tulevaan
Mallin annoksi ei riitä levenevä ja nelivetoistuva auto, suurempi vene, rannalle kurkottuva talo, vaan malliksi sopisi elämän kokemusta keränneen ”maatalon tytön” muistelo omasta nuoruudesta soveltaen sitä nykypäivään. Ei kulutuskeskittynyt malli, vaan osallistumiskeskeinen yhdessäolo, keskustelu, mielenkiinnon osoitus nuoren omiiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. Lisäksi uteliaisuuden osoitus kaikkea ympäröiväänsä kohtaan olisivat esimerkkeinä yhteenkuuluvuudesta.
Nuori on tänään – kuten ennenkin, epävarma
Ikiaikainen luonnonkiertoon kuuluva vanhempien opastus on se tärkein ominaisuus, joka mm. koko eläinkuntaa pitää pystyssä. Yksikään eläinlaji ei laske ”lapsiaan” keskentekoisina vastaamaan elämästänsä ja sen jatkumisesta, vaan kaikki tarvittava on opastettu käpälästä pitäen. Suurin vanhempain rakkaus on luoda täydet edellytykset jatkaa sukua, opastaen kaiken siten, missä osallistumisen riemu on läsnä.
Ilkka Luoma
http://www.facebook.com/first.ilkka
Ilkka Luoma, mistä näitä juttuja oikein tulee?!
Ilmoita asiaton viesti
Aktiivisesti asioita seuraamalla kuka tahansa kykenee tuottamaan ajankohtaista asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Millainen avarakatseisuus liittyy aktiivisuuteen, mistä löytyy se sävel?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitelma.
Toisen hyvän vastauksen näihin asioihin löysin Echart Tollen kirjasta Uusi Maa.
Mielestäni,
Länsimaisen ihmisen päällimmäisenä arvoina tahtoo tosiaan nykypäivänä olla itsetunnon ja ehkä jonkin valheellisen egon palkitseminen tavalla tai toisella. Emme uskalla elää. Itsenäinen valtavirrasta poikkeava ajattelu joko käsitetään väärin tai sitä ei harrasteta ollenkaan.
Ennenmuinoin käsittääkseni ahneus oli väärin? Nyt ahneus on hyve.
Jossain vaiheessa ihmiskunnan henkistä kehitystä nämä arvot ovat menneet vähän sekaisin?
Se joka pystyy irroittautumaan tästä näyttämisen ja egon harhasta voi varmasti henkisesti paremmin ja ahdistukset ja masennuksetkin laimenee.
Meikäläisellä on vissiin alkamassa jokin tälläinen hajoamisvaihe…. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisikö ahneudelle olla jokin raja, ja kuka tai mikä sen määrittäisi?
Ilmoita asiaton viesti
Voisiko ympäristöharmonioiden tasekirjoista löytyä raja-arvoja kulutukselle?
Ilmoita asiaton viesti
”Maailmahan lopulta hajoaa atomejakin pienemmiksi osasiksi, kunnes katoaa…”
Ilmoita asiaton viesti
Jeps, jopa neutroni hajoaa ja sitä ennen mustat aukot ovat ”höyrystyneet taivaan tuuliin” 😉
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisenkaltainen markkinatalous on kehitysversio mentäessä eläinkunnan huomioitsevaan kilpailutalouteen.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki tulevatkin versiot ovat kehitysversioita, olisiko syytä elää ajassa juuri nyt?
Ilmoita asiaton viesti
Korni heitto; Mitä muurahaiset tekevät vuosimiljoonaisena evoluutiohuippuna oikein ja mitä me keskeneräiset teemme ”väärin”?
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon kaikkeen on kovin yksinkertainen syy olemassa,jos asia mietitään loppuun
Ilmoita asiaton viesti
Siis ahneus vai tiedostamaton välinpitämättömyys materialismin iskiessä?
Ilmoita asiaton viesti
Välinpitämättömyys geenien siirrolle lopulta tyrehdyttää oman itsekkyyslinjan nollaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä olisi riittävä määrä maallista mammonaa?
Ilmoita asiaton viesti
”Vanhempien juostessa ostovoimahankinnan perässä, jäävät useasti perheen lapset, niin pojat kuin tytöt vaille perheosallistumista. Tarjolla on sen sijaan useasti runsaat viikkorahat, joilla itsellistä ja omaehtoista mainosvaikutteista kulutuskäyttäytymistä harjoitellaan vanhempien esimerkin mukaisesti.”
Nyt menet täydellisesti muodinmukaiseen mielipiteeseen. Kuinkakohan paljon noita kuvailemiasi vanhempia ja heidän lapsiaan on Suomessa?
Voisit kaivaa esiin tilastot työttömistä ja pienituloisista suomalaisista. Ei heidän perheissään jaella suuria viikkorahoja eikä opetella omakohtaista kulutummaskäyttäytymistä.
Kuinkakohan paljon meistä suomalaisista on todella noita kuvailemiasi perheitä?
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on hyvin vauras kansakunta, keskimäärin, verrattuna maapallon keskiarvoon. Mihin unohtui kotikasvatus isän ja äidin kädestä?
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko se useilla unohtunut ja hautautunut juuri tuohon maallisen mammonan keräilykulttuuriin?
Ilmoita asiaton viesti
Vetovoimatekijät lisäävät kasvua.
Ilmoita asiaton viesti
Vetovoima kasvatti kuhmun Newtonin päähän, kun siihen omena tipahti 😉
Ilmoita asiaton viesti
Mediointihärdelistä katsellen liian moni!
Ilmoita asiaton viesti
Syntyykö viides valtiomahti, median jälkeen; itse kansalaisten suora informaatio toisillensa boikoteineen?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tämä ”valtiomahti” voi omalla keskinäisvoimallaan, kuluttajina, vaikuttaa lastensa aitoon hyvinvointiin, joka ei ole vain maallisen krääsän hankkimista ja viikkorahojen viskelyä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole kuin yksi valtiomahti… Se joka hallitsee taloudessa liikkuvan rahan (velan) määrää.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, ja tämäkin niin kauan kuin tahdottomat markkinatalouskannattajat lähinnä oikeistopiireistä haluavat materiaalisen kulutuksen kasvavan.
Ilmoita asiaton viesti
Lähinnä Kokoomukselle on materiaalisen kulutuksen kasvattaminen puolueen pääideologia.
Ilmoita asiaton viesti
Lopulta markkinataloudessa on vain yksi de facto valtiomahti – ja se on kulutaja, kunhan he löytävät toisensa ja joukkovoiman!
Ilmoita asiaton viesti
”nyt pitää ostaa tunnettuun kahvinkeitinmerkkiin siihen juuri sopiva vesikannu, koska on vaara, ettei keittimen omalla lasikannulla kaadettu tuore vesi olekkaan raikasta! Nyt siis pitää ostaa muovinen vesikannu, jonka mitta on juuri keittimen kuppimitoihin sovitettu ja hintakin on ainoastaan 14,99 euroa! Sillä lailla – mainososastokin ylitti jo itsensä.”
Ilkalle vaan ystävällisesti tiedoksi, että kaupan mainosnikkari on osittain oikeassa. Keittimen säiliöön ei missään nimessä saa kaataa vettä kahvipannulla, vaan aina jollakin muulla puhtaalla astialla. Sellainen löytyy joka taloudesta eikä tarvitse ostaa kallista merkkituotetta. Näin siksi, että huuhtelemisesta huolimatta kahvipannuun jäänyt kahvin rasva likaa vesisäiliön. Rasvahan härskiintyy nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Mainosnikkari olettaa automaattisesti ettemme osaa pestä keittimen lasikannua heti käytön jälkeen. Pitää saada lisää kulutusta ja tavaraa kuluttajien kukkaron tyhjentämiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan lasikannun tuiskaista astianpesukoneeseen joka käytön jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä lasikannua ei pidä laittaa astianpesukoneeseen. Konetiskiaine yhdessä tulikuuman veden kanssa haurastuttaa muovisen kädensijan ja heikentää lasin pintajännitettä niin, että se rikkoutuu helpommin pienestäkin kolauksesta. Käsinpesu harjalla ja tiskiaineella säästää kannua.
Toinen hyvä keittiövinkki: älkää laittako teräviä veitsiä koneeseen, vaan tiskatkaa ne harjalla ja kuumalla vedellä ilman fairyja; terävyys säilyy ”ikuisesti”.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Hely hyvistä neuvoista, nyt ei Moccamester laskikannu helyse astianpesukoneessa 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ennen lapset joutuivat tekemään kotiaskareita, kuten tiskaamaan – nyt koneet jauhavat ja kuluttavat sähköä.
Ilmoita asiaton viesti
YLE Teema heitti kipeän kysymyksen – Saavatko lapsemme leikkiä omaehtoisen vapaasti ja kiireettä, riittävästi – kun olemme vaatimassa markkinauskottavuutta jo alta 10 vuotiailta tytöiltä laihduttamisena ja meikkaamisena (ääri-ilmiöt) !?
Ilmoita asiaton viesti
Lopultakin – Leikkivätkö lapsemme riittävästi ja saavatko he ottaa leikeissään riskejä? Amerikassa 40 prosenttia 7-12 vuotiaista kokee stressiä alituisesta kiireestä! (YLE Teema – 24082011).
Ilmoita asiaton viesti