Haavisto-gate ei ole kunniaksi kenellekään.

Ennen kaikkea Haavisto-gate ei ole kunniaksi järjestelmälle. Aivan kuten Matti Kuusimäki kirjoitti HS:n Vieraskynä-palsatalla, eduskunnan ei pitäisi saada (tai joutua) tekemään juridisia päätöksiä tai tulkintoja. Eduskunnan ei pitäisi joutua tekemään syyteharkintaa – Mielipide | HS.fi . Poliittista ohjausta on riittävästi PeV:n käsittelyssä, vaikka tätä ei kukaan tunnustakaan.

Haavisto-gate ei ole kunniaksi Pekka Haavistolle. Melkein missä tahansa länsimaisessa demokratiassa ministeri olisi jo aikaa sitten eronnut tämmöisen tapauksen takia. Mikä onkaan Haavisto motiivi roikkua ministerinä, vaikka hän on nyt ainakin jo osittain ”rampa ankka”.

Tämä ei ole myöskään kunniaksi vihreille sillä puolue käyttäytyi todella omituisesti ottaen huomioon puolueen Euroopan tasoiset vaatimukset oikeusvaltioperiaatteesta. Vihreiden mielestä oikeusvaltioperiaatetta ei näytä tarvittavan Suomessa.

Erityisesti Haavisto-gate ei ole kunniaksi vihreiden puheenjohtajalle, Maria Ohisalolle. Ohisalo on hävinnyt täysin julkisuudesta ja kunniattomasti jättänyt selittelyt puolueen heikoimmille lenkeille kuten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jenni Pitkolle. Ohisalo ei johda puolueettaan edestä vaan piiloutuu puskiin vaikeissa paikoissa.

Haavisto-gate ei myöskään ole kunniaksi pääministeri Sanna Marinille. Marin sysää vastuun vihreille, vaikka päämisterin itse pitäisi selkeästi tukea omaa hallitustaan ja omia ministereitään. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta Marinilta sillä hän ei ota juurikaan kantaa mihinkään, suoltaa vain poliittisia itsestään selvyyksiä ja hallitusohjelman tekstiä. Kaiken tekemättömyyden selittää hänen puheissaan korona-epidemia.

Haavisto-gate ei myöskään ole kunniaksi Keskustapuolueelle. Annika Saarikolle oli todella vaikea paikka johtaa puolue olemaan antamatta epäluottamuslausetta Pekka Haavistolle. Syitä voi arvailla ja ainakaan kaikkia niitä ei voi puolueen taholta julkisuuteen kertoa. Kunnallisvaalimenestystä Haaviston muodollinen tukeminen ei paranna, ja voiton kerää persut. Mutta mitä tapahtuu, kun sote-lait on saatu hyväksyttyä ja maakuntavaali pidettyä? Kepun tähtäin täytyy olla seuraavissa eduskuntavaaleissa ja nykyhallituksessa olo ei ole eduksi vaalitaistelussa.

Haavisto-gate ei ole myöskään kunniaksi RKP:lle sillä oikeusministerin pitäisi huolestua enemmän lakien rikkomisen seuraamuksista. No RKP:lle riittää, kun hieman heristetään sormea ja paperit käännetään ruotsiksi.

Vasemmistoliitto on seuraillut tilannetta syrjästä. Viisaasti he ovat vältelleet ottamasta kantaa koko asiaan, sillä heille saattaa siirtyä muutama äänestäjä vihreiden vasemmistosiivestä.

Haavisto-gate ei ole kunniaksi niille kansanedustajille, jotka olivat mukana muistutuksessa, jolla pyydettiin PeV:iä tutkimaan Pekka Haaviston toimien laillisuutta ja jotka olivat myös mukana PeV:ssä käsittelemässä asiaa. Eduskunnan ohjeita pitää muuttaa, jotta tämmöinen ”syyttäjä-tuomari” asema ei olisi mahdollista. Kansanedustajien oma harkinta ei näytä tähän riittävän.

Perustuslaillinen kansanpuolue on saanut kaiken poliittisen hyödyn tästä(kin) jupakasta. Kunniaksi ei kuitenkaan tämä ollut niille  persu-kansanedustajille, jotka olivat ”syyttäjä-tuomari” asemassa. En oikein ymmärrä miksi vihreät eivät näyttäneet ymmärtävän syöttävänsä persujen ”lapaan” monta kiekkoa peräjälkeen?

Kokoomus ei hirveästi menettänyt kunniaansa, mutta ei myöskään oikein osannut käyttää (tai halunnut?) tilaisuutta hyväkseen poliittisesti. Käyttäytyminen jäi ”normaaliksi poliittiseksi räksyttämiseksi”. Hjallis pesi entisen puolueensa poliittisten pisteiden keruussa.

Palaan vielä tuohon kepun tilanteeseen. Hallitusta ei kepu halua kaataa nyt sillä tämä hallitus on viimeinen mahdollisuus kepulle saada sote-uudistus maaliin tässä muodossa. Jos hallitus olisi kaatunut niin sote-uudistus olisi todennäköisesti taas viivästynyt sekä saanut muuttuneen muodon. Kepu ei siis voi soten takia kaataa hallitusta ennen kunnallisvaaleja ja se johtaa aikamoiseen vaalitappioon niissä. Hallituksen sisällä on kuitenkin käynyt poliittisesti niin, että vihreät ovat menettäneet suuren osan ”poliittisesta pääomastaan”. SDP on tähän tyytyväinen, sillä Marin pääsi niskan päälle vihreisiin nähden. Myös kepulla on nyt enemmän mandaattia saada omia asioitaan eteenpäin. Lehmänkauppoja on varmaankin jo tehty ja nähtäväksi jää ovatko ne kunniaksi kenellekään.