Jari Tervo, Finlandia-palkinto ja kansan itsetunto

Jari Tervo on se suomalainen kirjailija, joka ei ole vielä saanut Finlandia -palkintoa.

Ainakin hän yritti tosissaan alkusyksystä. Muistatte kai kuinka hän julisti lehden kannessa, että ”Jokainen suomalainen on umpirasisti.”

Hän osoitti itsekriittisyyttä – ja otti etäisyyttä. Kuten tiedetään, eronteko omaan väkeen on kova, mutta välttämätön askel intellektuellin tiellä.

Enää tällä tavalla ei ehkä kuitenkaan tulla ihan vielä ”suureksi yksinäiseksi”, nousta aivan viisauden ylimpiin korkeuksiin? Totesihan eräs ulkomaalainen koomikko ihaillen (?), että mitä pahemman vitsin meistä suomalaisista murjaisee, sitä enemmän me nauramme. Ja nauroi päälle. Nauroiko (myös) sisäänpäin?

Vähän myöhemmin Tervo komeili lehtiotsikossa feministinä. Tekstin sisältö oli suunnilleen, että ”jokainen suomalaismies lyö vaimoaan”.

Alkoi ihan jännittää: mitä vielä kriittisempää saamme kuulla ennen palkinnonjakopäivää?  Miten pahasti pitää omasta väestä sanoa, että saisi paremman väen silmissä armon?

Ehdokkaat ovat tiedossa. Tällä(kään) kertaa Tervoa ei onnistanut. Olisipa jo saanut sen palkintonsa. Ei tarvitsisi niin kovasti julkisuudessa esittää älykköä.

Muuten, miksi julkisuudessa on fiksua sanoa suomea puhuvasta kansasta pahasti, mutta kaikista muista on puhuttava kunnioittavaan sävyyn? Olemmeko vain yksilöitä – ryhmänä siis vain ”kantaväestöä”, numeroita tilastoissa, emmekä mikään kansa?