Joustavista opetusryhmistä alku joustavammalle koululle

Vantaan perusopetuksessa (Ylen uutiset 28.9.2012) on alettu ryhmitellä ekaluokkalaisia taitojen perusteella. Koulut pyrkivät yksilöllisempään opetukseen, koska koulunsa aloittavat lapset ovat hyvin eritasoisia. Yksilöllisyys toteutetaan järjestelemällä opetusryhmiä. Jokainen saisi oman tason kannalta tarkoituksenmukaista opetusta osaamisen tai motivaation mukaisissa ryhmissä. Jos esimerkiksi äidinkielen tunteja on yhteensä seitsemän viikossa, niin kahtena tuntina voidaan jakautua ryhmiin. Käytännön mahdollistaa viime vuonna muuttunut perusopetuslaki.

Erityisopetusta koskevat tilastot kertovat, että kasvava joukko oppilaita, joita yleisopetuksen tukitoimet eivät riitä pitämään yleisopetuksen mukana, tarvitsee pienryhmäopetusta, koulunkäyntiavustajia ja henkilökohtaisia oppimissuunnitelmia. Lukuvuonna 2009–2010 erityisopetukseen oli siirretty pojista 11,5 % ja tytöistä 5,5 %. Osa-aikaiseen erityisopetukseen osallistui kaikista peruskoululaisista 27 % pojista ja 19 % tytöistä. Taustalta löytyy matematiikan ja kielen oppimisen vaikeuksia sekä luku- ja kirjoitushäiriöitä, mutta myös tunne-elämän häiriöitä ja sosiaalista sopeutumattomuutta. Vilkasta keskustelua käydään siitä, käytetäänkö erityisopetukseen siirtoa tapana ratkaista työrauhaongelmia luokassa.

Opetusryhmien käyttö on hyvä alku.

Joustavuuden mahdollisuuksiin tulisi kuitenkin paneutua vielä perusteellisemmin. Oppiaineista tulisi muodostaa nykyistä joustavampi ja monipuolisempi, vaiheittaisen etenemisen mahdollistava kurssitarjotin käyttäen lähtökohtana olemassa olevia peruskoulun oppiaineiden kursseja.

Kurssit voitaisiin esimerkiksi jakaa sisältöjen osalta  1) välttämättömiin, 2) suositeltaviin sekä 3) syventäviin sisältöihin. Yksilöllisiä valintoja tulisi voida tehdä erityisesti syventävien kurssien kohdalla, mutta myös suositeltavien sisältöjen pitäisi voida joustaa, mikäli tähän on erityisiä perusteita. Kaikki peruskoulun oppiaineet tulisi rakentua sisällöiltään ja tavoitteiltaan jatkumon muodostavista kursseista. joustavuutta auttaisi lisäämään myös se, että ruotsista tehtäisiin valinnainen kieli.

Edellä kuvatun pohjalta olisi mahdollisuus rakentaa oppilaan henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa oppilaalle tulisi varata mahdollisuus valita joustavasti myös kurssien etenemisnopeus (etenkin 1- ja 2-kohdan sisältöjen osalta) erityisopetusresursseja hyödyntäen. Nopeammin etenevä oppilas voisi ehkä jo peruskoulussa suorittaa myös joitakin lukion kursseja.

Joustavuus asettaa suuria haasteita koulutuksen tasa-arvolle ja oppilaiden jatkokoulutuskelpoisuuden turvaamiselle. Peruskoulun ns. tasoryhmistä saadut huonot kokemukset eivät saisi kuitenkaan olla esteenä kehittää koulun opetusta tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Kokemukset pitää ottaa huomioon uusien joustavien ratkaisujen suunnittelussa huolehtien koulutuksen tasa-arvon ja oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisen yhdistämisestä. Oppilaan tulee saada peruskoulun aikana tai sen jälkeisenä vuotena (10. luokka) haluamansa jatkokoulutuskelpoisuus, joka varmistetaan tätä koskevalla oppilaan kanssa toteutettavalla yksilöllisellä suunnitelmalla.