Kielikeskustelun kummat heitot

Suomen koripallojoukkueen päävalmentaja Henrik Dettman lausui YLE:lle (21.9.2017), että ”Keskustelu pakkoruotsista on höpönhöpöä”. Lausunto leimasi ruotsin valinnaisuuden vaatijat aika pahasti.

Pysäytetään tähän. Olisiko heiton pitänyt mennä sisään. Olisiko se pitänyt hyväksyä?

Kyllä urheiluihmisetkin saavat ottaa kantaa politiikkaan, se on ok, mutta ajatelkaapa hetki. Entäpä jos vaikka jääkiekon päävalmentaja olisi sanonut, että hallitsematon maahanmuutto aiheuttaa ongelmia? Tai että joku entinen NHL-tähti olisi sanonut näin? Olisiko silloin kannanottoa paheksuttu julkisuudessa?

Miksi nämä heitot kielikysymyksestä ohitetaan? Hyväksytään hiljaisesti.

Eläkkeellä olevat (sic.) kouluhallituksen opetusneuvokset Anna-Kaisa Mustaparta ja Liisa Jääskeläinen ehdottivat (18.5. 2017) Helsingin Sanomien mielipidesivulla (sic.), että ”koulun kieliohjelmaa pitää uudistaa radikaalisti: englanti kaikille pakolliseksi ja ruotsi valinnaiseksi”.

Ensimmäinen sic. kiinnittää lukijan huomion siihen, että opetusneuvokset lausuivat viisautensa julki vasta eläkkeelle päästyään – miksi ei jo virassa? Jälkimmäinen sic. kiinnittää huomion siihen, että kirjoitus julkaistiin vain mielipidesivulla eikä arvokkaammalla paikalla sekä siihen, että kirjoitus kaikesta huolimatta julkaistiin tässä tiukkaa kielipoliittista sensuuria harjoittavassa lehdessä.

Opetusneuvoksilla on kysymyksestä vuosikymmenien kokemus. Miksi nyt ”höpönhöpöä”? Eläkeläisten vallaton hetki terassilla?

Toisessa kirjoituksessaan (3.7.2017) opetusneuvokset totesivat, että ”Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista”. He ajattelivat myös kirjoituksensa seurauksia itselleen: ”Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin.” He olivat valmiita ottamaan eläkkeellä riskin tulla leimatuiksi sivistymättömiksi. Jollakin taholla on valta todeta sivistys tällä perusteella. Mitä tämä kertoo satavuotiaasta isänmaasta?

Meille suomenkielisille (suomenkielisistä 74% on ruotsin valinnaisuuden kannalla) sanotaan, että ruotsi kuuluu yleissivistykseen. Miksi näin ehdoton kanta? Miksi ei ranska, latina tai espanja? Miksi hyvä äidinkieli ja englanti ei monelle riittäisi? Selitykset tuntuvat kiertävän kehää: ruotsi kuuluu kulttuuriin, ruotsi kuuluu identiteettiimme jne. Kenellä on valta määritellä mitä suomalaisuuteen kuuluu, suomalaisten mielipiteistä riippumatta?

Miksi kielikysymyksestä ei keskustella asiallisesti: joko vaietaan tai heitellään leimoja? Miten kielikeskustelusta saataisiin arvokkaampaa ja kypsempää?

Miten päästäisiin ohipuhumisesta? (Oikeusministeriökin harrastaa tätä ohipuhumista sivuillaan otsikolla ”molempi parempi”.) Ensimmäinen ehto olisi, että näitä askelvirheitä ei hyväksyttäisi. Suomalaisiin kohdistuvalle piilorasismille ei pidä enää antaa siimaa. Jokainen ylimielinen heitto tulee nostaa otsikoihin, eikö vain Media?