Kielitaidon parantaminen aloitettava kiireesti

Vaihtoehtoiset tavat ymmärtää Suomen kaksikielisyys ovat (1) kaksikielisyys mahdollisuutena ja (2) kaksikielisyys velvoitteena. Puheissa korostetaan mahdollisuuksia ja ruotsia rikkautena. Käytännössä kaksikielisyys on velvoite. Valtio määrää, että jokaisen on osattava tai ainakin opiskeltava ruotsia. Todellinen kielitaito ja sen tarve onkin sitten jo toinen juttu, mutta se ei tunnu valtiovaltaa kiinnostavan.

Koululaisen ensimmäinen vieras kieli on englanti ja toinen on ruotsi. Saksan tai ranskan opiskelu edellyttää siis käytännössä kolmen vieraan kielen opiskelua. Tämä ei ole kovin monelle käytännössä mahdollista. Kolmea vierasta kieltä pystyy sujuvasti puhumaan Eurobarometrin mukaan vain 26 prosenttia suomalaisista, ja kahta kieltä 48 prosenttia. Suuri pudotus kahden ja kolmen kielen välillä viittaa siihen, että pakollinen ruotsi vähentää merkittävästi ranskan ja saksan osaajia,

Suomen kilpailukyky Euroopassa voisi parantua saksan ja ranskan kielen taitojen myötä. Venäjä voisi olla vaihtoehto Itä-Suomessa.  Saimaan ammattikorkeakoulu tutki Itä-Suomen yläastelaisten kielivalintaa 7. luokalla. Vain 27 prosenttia vastanneista haluaisi ehdottomasti opiskella ruotsia. 40 prosenttia vastanneista vaihtaisi ruotsin toiseen kieleen. Venäjän kielen opiskelu toisena vieraana kielenä ei ole mahdollista.

Kielten opetusta voitaisiin tehostaa alueellisilla kielisuunnitelmilla. Toisen vieraan kielen valinta pitäisi vapauttaa kuntatasolla päätettäväksi. Kunta voisi valita yhden tai useamman vieraan kielen koulujen mahdollisuuksien mukaan.  Ruotsi jäisi käytännössä vaihtoehdoksi kaikkiin kouluihin, ja esimerkiksi saksa ja ranska ilmestyisivät vaihtoehtoina yhä useampiin kouluihin.

Hyödyt kielipolitiikan parantamisesta näkyvät kuitenkin vasta 15-20 vuoden jälkeen. Pakollinen ruotsi nykymuodossaan on selvä hyvinvointitappio Suomelle. Muutos pitäisi toteuttaa kiireesti.