Koko Suomi ei ole ruotsinkielinen: ajankohtaista kansalaisaloitteesta

Asioita seuraavat tietävät, että ruotsi valinnaiseksi  -kansalaisaloite onnistui keräämään riittävän määrän kannattajia.

Väestörekisterikeskus totesi päätöksessään 15.11. kansalaisaloitteen saaneen 61.306 kannattajaa (50.000 kannattajaa on rajana aloitteen saamiseksi eduskunnan käsittelyyn). Ensimmäinen erä siis voitettiin!

Aloite viedään eduskunnan käsittelyyn keväällä.

Aloitteen mukaan ruotsin tulisi olla valinnainen kaikilla kouluasteilla. Valinnaisuudelle on esitetty runsaasti perusteita, enkä käy toistamaan perusteita tässä. Aloite jättää eduskunnan harkittavaksi miten periaate tulisi toteuttaa.

Aloite edustaa, toisin kuin pakon kannattaminen, joustavuutta ja suvaitsevaisuutta.

Lähtökohtana on voimassa oleva perustuslaki: ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. […] Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.” Kansalaisaloite vaatii eduskuntaa ja valtiovaltaa huolehtimaan suomenkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista suomenkielisten näkökulmaa ja muuttuneita olosuhteita vastaavasti.

Perustuslakiin ja Suomen kaksikielisyyteen vedoten on yhtäältä esitetty, että ruotsin valinnaisuus vaarantaisi ruotsin aseman Suomen toisena kansalliskielenä. Toisaalta, on myös esitetty vaatimuksia Suomen tekemisestä yksikieliseksi valtioksi, jolloin ruotsilla olisi vähemmistökielen asema. Kumpikin näkemys kärjistää nyt tarpeettomasti kieliryhmien välisiä ristiriitoja, eikä edistä aitoa kaksikielisyyttä Suomessa. On rakentavampi lähtökohta, että vapaus ruotsin opiskelussa yhdistetään ruotsin pitämiseen kansalliskielenä.

Aloite pyrkii siihen, että kielipolitiikassa

1.  otetaan lähtökohdaksi käytännöllinen ja tasapainoinen tarkoituksenmukaisuus  ajatellen kielitaidon monipuolisuuden vaatimuksia, lasten, nuorten ja perheiden erilaisuutta ja erilaisia pyrkimyksiä, sekä ruotsin osaamisesta saatavan hyödyn ja huvin alueellisuutta. Olisiko parempi pitää Itä-Suomea asuttuna kuin koko Suomea ruotsinkielisenä?

2. otetaan huomioon myös suomenkielisten näkökulma. Meidänkin ”yhteiskunnallisista ja sivistyksellisistä tarpeista” on huolehdittava. Olemme maailmassa pieni vähemmistö.

3. tarpeetonta holhoamista välttäen kunnioitetaan vapautta koskevia länsimaisia arvoja. Valtio ei saa pakottaa kansalaisille määrättyä identiteettiä, johon ruotsin osaaminen kuuluu, esimerkiksi väärin ymmärretyn pohjoismaalaisuuden nimissä. Sivistysnäkemyksen on oltava laaja, avara ja kansainvälinen. Yhteyksiä on pidettävä yllä joka suuntaan: länteen, etelään ja itään.

Suvaitseva ja joustava kielipolitiikka avaa mahdollisuuden väistää ja välttää yhteiskunnassa muhivat kielikiistoja. Uskomme siihen, että ruotsin valinnaisuus  voidaan toteuttaa, vaikka ruotsin asemasta kansalliskielenä pidettäisiin kiinni.

Aloitteella tähdätään keskusteluun, jonka tavoitteena ja pontimena on oikeus ja kohtuus eli kielivapaus. Kyse ei ole “anomuksesta”, vaan suomenkielisten saamisesta liikkeelle meille tärkeässä asiassa!

Ilmari Rostila

Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja, YTT, eläkkeellä oleva sosiaalityön emeritusprofessori, perussuomalainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu