Miksi kielikysymys on edelleen tärkeä Suomessa?
Suomalaisuuden Liitolta kysytään usein, miksi juuri kielikysymys on meille niin tärkeä? Eikö suomalaisuudessa ole mitään muita ulottuvuuksia? (Tällöin ”kielikysymyksellä” tarkoitetaan nimenomaan suhdetta ruotsin pakollisuuteen.)
Vastaus löytyy historiasta ja nykyhetkestä.
Ensin kauempaa historiasta. Suomalaisuuden Liitto perustettiin Snellmanin syntymän 100-vuotisjuhlavuonna 1906. Tuosta lähtien Liitto on toiminut suomenkielisten kielellisten oikeuksien ”edunvalvojana”, jos tämä nykyajan termi sallitaan. Kielellisiin oikeuksiin liittyvä toiminta ja aktivismi (suomalaisuusliike) on edelleen tärkeä ja arvostettava osa Suomen historiaa ja kuuluu myös Suomalaisuuden Liiton historiaan.
Mutta miksi kielikysymys on Liitolle edelleen niin tärkeä? Vastaus: Koska suomen kieli on edelleen keskeinen osa identiteettiämme ja koska ”kielikysymys” on ratkaistu suomenkielisten näkökulmasta epätyydyttävällä tavalla.
Sana ”epätyydyttävä” vaatii hieman lähihistorian muistelua puolen vuosisadan takaa.
Akateemikko, historian professori Eino Jutikkala totesi artikkelissaan ”Suomen kansan identiteetin synty ja kehitys” vuonna 1977 (teoksessa ”Kansallinen identiteetti”, Julkaisija Suomalaisuuden Liitto) seuraavaa: ”Kun kielitaistelu lakkasi sotien aikana, se ei ollut välirauha ankarissa ulkoisessa paineessa; kielirauha tuli jäädäkseen. Näin oli palattu yhteen identiteettiin, joka vastasi 1860- ja 1870-luvun, kielitaistelun ensimmäisen kiihkokauden, liberaalien kantaa: kaksi kieltä, mutta yksi kansa.”
Miksi akateemikko ei muistanut vuonna 1977, jolloin kirjoitus siis julkaistiin, sitä, mitä kielipolitiikassa tapahtui vain kymmenen vuotta aikaisemmin, siis vuonna 1968? Tällöin nimittäin päätettiin hyvin kiihkeän poliittisen kampanjan tuloksena ottaa ruotsi pakolliseksi kieleksi peruskouluun (ks. tästä verkossa oleva Suomen Mieli -lehden teemanumero: http://suomalaisuudenliitto.fi/wp-content/uploads/2019/06/SuomenMieli_web-2.pdf).
Tässä kampanjassa Pohjoismaiden lehdet varoittivat ”kielisodasta” niin ankarasti, että SDP:n arvostettu, koulu- ja sivistysasioihin erikoistunut, tuolloin pitkäaikaisin (?) sosialidemokraattinen ministeri R.H.Oittinen syrjäytettiin opetusministerin paikalta – käytännössä Pohjoismaiden lehtien vaatimuksesta. Kampanjaan osallistuivat myös Pohjoismaat valtioina. Asetelma oli ymmärrettävä kylmän sodan aikana, mutta turvautuminen ulkovaltojen apuun RKP:n vaatiman kieliratkaisun aikaansaamiseksi rikkoi aivan kirjaimellisesti Kielirauhakomitean periaatteita (Komitea totesi vuonna 1945 jotenkin niin, että ”kielipolitiikassa ei tule etsiä tukea ulkovalloilta”). Peruskoulun kieliratkaisu oli Pohjoismaiden painostuksesta syntynyt ulkopoliittinen ratkaisu, jonka Kekkonen – tapansa mukaan – viisaasti hyväksyi.
Mutta miksi on syytä palata noin vanhoihin aikoihin? Syy on siinä, että vuonna 1968 säädetty ruotsin pakollisuus laski perustan myöhemmän kielipolitiikan käytännölliselle ja periaatteelliselle vinoudelle ja uskallan sanoa ”periaatteettomuudelle”. Tästä kertoo mielestäni havainnollisesti myös arvostetun akateemikon ”unohdus”. Niinpä, toisin kuin väitetään, Suomen kaksikielisyys tai Suomen kuuluminen Pohjoismaihin ei vaadi jokaisen suomenkielisen ruotsin opiskelua. Kahden vieraan kielen opiskelu tuottaa lisäksi edelleen vaikeuksia osalle oppilaista, eikä ruotsin osaamista ole myöskään järkevää määritellä yleissivistykseksi niille oppilaille (enemmistölle), joiden kansainvälinen kanssakäyminen tapahtuu käytännössä englanniksi.
Kun tullaan lähemmäs nykyaikaa, voidaan todeta, että 1980-luvun puolivälissä monet suomenkieliset, kuten kokoomuslainen professori Erkki Pihkala, kokivat ruotsin pakollisuuden vanhakantaiseksi ja sopimattomaksi kansainvälistyvään maailmaan. He tulivat Suomalaisuuden Liittoon ajamaan ”pakkoruotsin” poistamista. Liitto – tuolloin vielä suuresti arvostettu suomenkielisten järjestö – oli (käytännössä ainoa) tehtävään sopiva järjestö.
Edelleen vuonna 2020 Suomalaisuuden Liitto on ainoa kansalaisjärjestö, joka haluaa ja jolla on historiallinen etuoikeus edustaa suomenkielisten näkökulmaa kieliasioissa (ks. historiasta Kielirauhakomitean mietintö 1945).
Kielikysymys on suomalaisuuden liitolle niin tärkeä, koska kuuluminen suomenkielisten kielelliseen yhteisöön on arvokas osa suomalaisuutta. Tämän toteaminen on hyväksi sekä suomenkielisten minäkäsitykselle että suomen kielen puolustamiselle. Pitää siis ymmärtää, että suomalaisten identiteetti on sisäkkäinen: ruotsinkieliset ja suomenkieliset suomalaiset kuuluvat Suomeen kansakuntana, joka on meidän kotimaamme.
Meillä on tämä yhteinen kotimaa ”ylisukupolvisena” kulttuurisena yhteenkuuluvuutena ja kansanvaltaisena käytäntönä. Kuten englantilainen filosofi Roger Scruton sanoo ”alueellinen yhteenkuuluvuus, eräänlainen kotiseuturakkaus, muodostaa juuren, josta kasvavat kaikki ne hallitusmuodot, joissa laki ja vapaus vallitsevat” (teoksessa, jonka Liitto on juuri julkaissut suomeksi nimellä ”Kansakuntaa tarvitaan”) ja lisäksi kuulumme kansalliskielten – suomen ja ruotsin – määrittämiin omiin kielellisiin yhteisöihimme.
Suomessa kieli kansallisen yhteenkuuluvuuden osana ei siis ole samalla tavalla yksinkertainen asia kuin vaikkapa Ruotsissa. Tästä, suurelta osin historiallisesta, syystä kielikysymys on edelleen ajankohtainen ja vaatii paljon rehellistä pohdintaa. Kuten Liiton kielipoliittisessa ohjelmassa todetaan, ruotsinkielisten tulee saada vapaasti päättää, kuuluvatko he ruotsinkielisen yhteisönsä lisäksi myös suomenkieliseen yhteisöön. Jos he tuntevat kuuluvansa kielellisesti myös suomenkielisiin, olisi oikein todeta, että heille Suomi on ”yksi kansakunta ja yksi kieli, jonka sisällä on toinen kotimainen kieli ja kansa”. Mutta tähän ei pidä pakottaa, kuten ei siihenkään, että jokaisen suomenkielisen on osattava ruotsia.
Kielikysymys on tärkeä, koska kansan enemmistön tahto on ristiriidassa poliitikkojen toteuttaman menettelyn kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi valehtelet, ei kukaan ole halunnut poistaa ruotsinkielen opiskelumahdollisuutta kouluopetuksessa vaan sen järjettömän pakon globalisoituvassa maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
”…jolla on historiallinen etuoikeus edustaa suomenkielisten näkökulmaa kieliasioissa”
Minä olen suomenkielinen enkä koe, että suomalaisuuden liitto edustaisi näkökulmaani missään asiassa. Oikeasti SuoLi ei aja suomenkielisten asioita vaan vastustaa ruotsia, mitkä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Ajatus että Suomen ruotsinkieliset eivät kuuluisi samaan kansaan muiden suomalaisten kanssa herättää taas aikamoisia kaikuja kumpujen yöstä.
SuoLi on persujen etäpesäke jolle persu-kansanedustajat kanavoivat rahaa ja vastineeksi järjestö nostaa päätään aina vähän ennen vaaleja.
Ilmoita asiaton viesti
Etkö muista Janne, ettei ennen peruskoulua ollut pakollista ruotsia kuin oppikoulussa, mutta ei enää sen jälkeen?
Ei ammattikouluissa, eikä yliopistoissa ollut pakollista ruotsia. Kansa oli silloin yhtenäisempi kuin mitä se tänään. Ei kukaan ruotsia puhuva saanut oman äidinkielensä puhumisesta valituksia, kuten kuulemma tänään metrossa ym. siitä voidaan huomautella.
Syykin on tähän hyvin yksinkertainen…
Pakollinen ruotsi ärsyttää, eikä sitä monissa kunnissa edes kuule moniin kuukausiin, mutta sen sijaan englantia ja venäjää. Mielekkyys ja opiskeluinto toiseen pikku kieleen ei siitä ainakaan kasva? 😜
Ilmoita asiaton viesti
Hei Sakari? Oletko sitä mieltä ihan oikeasti, että persuja on jo 70-prosenttia kansastamme?
Äänestyksissä nimittäin on saatu reilustikin yli 70 – prosentin tuloksia kielivapauden puolesta.
Persujen lisäksi on paljonkin väkeä muistakin puolueista ja myöskin niistä fiksuimmista kansanedustajistakin, jotka uskaltavat sen myöntää vain kahden keskisissä tori-ja netti keskusteluissamme. Saisin heistä aikaan pitkän listan nimiä, mutta odotan heidän tulevan itse kaapista ulos.
Ilmoita asiaton viesti
Janne. Vastustat siis kovasti persujasi ja SuoLtasi, eikä siinä mitään. Vastusta pois. Mutta mitä mieltä olet itse asiasta eli ruotsin kielen opiskelusta ainoana kaikille pakollisena oppilaalle vieraana kielenä peruskoulussa?
Kielikeskustelu Suomessa menee aina päin honkia mm. siksi, että ns. persufoobikot eivät pääse noista persuistaan yli sitten millään, ja kun näin on, itse asiasta puhuminen muuttuukin oitis asioiden esittäjistä puhumiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kysymyksestä. Kannatan sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Heh. Siihen jäisikin sitten suomalaisten lasten mahdollisuudet osallistua kansainvälisyyteen ja ylipäätään nuorten kulttuuririentoihin.
Ei ole maailmassa montakaan maata, missä ei luettaisi englantia. Oltaisiin ihan takapajula lopullisesti😩 Lähinnä tyhmin ehdotus mitä voi vain ihminen keksiä😁😁
Ilmoita asiaton viesti
Takapajula? Juuri äsken julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaisten englanti on erinomainen ja parempi mm. kuin ruotsalaisten jossa on ”pakkoenglanti”.
Jos ihan tosissaan on huolissaan suomen asemasta ja suomalaisuudesta niin kannattaisi olla huolissaan englannin ylivallasta, ei ruotsin.
Ilmoita asiaton viesti
En ole yhtään huolissani ruotsinkielen tilanteesta. Puhujia on kyllä ihan riittävästi ruotsalaisten itsensä toimesta. Ei meidän tarvitse siitä olla huolissaan.
Esimerkkinä pitäisin Viroa. Siellä on nykyään englanti ensimmäisenä vieraana kielenä ja muut vieraat kielet ovat vapaasti itse valittavissa koulujen resurssien mukaan. Siellä vieraiden paljon puhuttujen kielten osaaminen on jo nyt eri tasolla kuin meillä.
Meillä oli tytön kotona virolaiset työmiehet asentamassa keittiön marmoritasoa ja pojat kertoivat tekevänsä asennuskeikkoja ympäri Eurooppaa… Ja paljon on kuulema töitä Ranskassakin. 👍 He ovat lukeneet koulussa englannin lisäksi ranskaa, joten työt onnistuvat sielläkin hyvin.
Ranskalaisten kielitaidon tiedämme kaikki? 😉
Ajattelin heti, kuinka hyvin se meidän maamme kielipolitiikalla sujuisi? Ei sujuisi. Onneksi tärkeä englanti on meillä nyt hyvin hallussa, mutta siihen se sitten jääkin. Ruotsin armovitosilla ei pärjää edes rantaruotsalaisten kanssa. Se on valitettava totuus. Omavalintaiset kielet antaisivat hyvää potkua vientikeikkoihinkin.🙏
Ilmoita asiaton viesti
Toi on kyllä hauska ajatus että oppilaat jotka saavat nyt ruotsista ”armoviitosia” oppisivat sorauttelemaan sujuvaa ranskaa kun vaan ruotsista luovuttaisiin.
Virolaisetko nyt ovat suomalaisia kielitaitoisempia? Vähän tuota epäilen.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu täysin omasta motivaatiosta ja siitä aiheutuvasta hyödystä. Pakko on vähiten motivoiva, kun ruotsi on vielä niin pieni kieli, eikä äidinkielenään ruotsia puhuvia suomalaisia ole meillä kuin noin 300 000.
Ja miksi ei meiltä löytyisi eri vaikeidenkin kielten opiskelijoita siinä kuin Virostakin.? Tiedän nuoria jotka itsekseen harrastavat kiinaa, kun se on niin ”jännä” kieli. 👍
Ja todennäköisest jos itäsuomessa tapaa yhtä usein kiinalaisen, kuin vain ruotsia puhuvan suomalaisen, niin se on yhtä harvinaista. 😜
Ilmoita asiaton viesti
Saksan ja ranskan osaaminen Suomessa on vähentynyt siksi, että keskimääräisen oppilaan kielenopiskelukapasiteetti kuluu englantiin ja ruotsiin. Jos kodit saisivat valita oppilaan opiskelemat kielet esim. noiden mainittujen neljän kielen joukosta, valinnat jakaantuisivat taatusti tasaisemmin, mikä olisi kaikkien hyöty.
Kolmattakin oppilaalle vierasta kieltä koulut kyllä tarjoavat, mutta useimmille koululaisille kolmannen kielen opiskelu näyttää olevan jo liikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Näin se juuri on kuten sanot Jari.
Ruotsinkielisille suomen oppiminen sujuu yleensä jo lapsena pihan leikeissä ihan automaattisesti luonnonmenelmällä. Sama onni ei toteudu toisinpäin, kun heitä on niin paljon vähemmän.
Entinen ruotsinkielinen opetusministeri sanoi kesällä tv-haastattelussa, että ”ennen pitkään ruotsi tulee vähenemään Suomessa ja käytettäväksi vain kotikielenä”.
Ihme sinänsä, että se on näinkin kauan meillä jatkunut?
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin Pär Stenback. Unohtui nimi mainita.
Ilmoita asiaton viesti
Sakari Saarilahti on oikeassa siinä, että suomen kielen asemaa edistäneet yhteiskunnalliset vaikuttajamme kuuluivat ruotsinkieliseen sivistyneistöömme. Näin todella oli tuolloin 1800-luvulla, jolloin käytännössä koko sivistyneistömme oli ruotsinkielinen. Näin siksi, että tuolloinen oppikoululaitoksemme oli ruotsinkielinen ja edellytti siis täysin supisuomalaisiltakin opintielle lähteneiltä ruotsin osaamista tai oppimista. Yhteiseltä kansalta eli rahvaalta ruotsin osaamista ei kuitenkaan vaadittu.
Vähitellen Suomeen kehittyi myös suomenkielinen sivistyneistö, joka pyrki samalle viivalle ruotsin kielen kanssa esimerkiksi yliopistomaailmassa. Ns. aitosuomalaiset olivat menossa pidemmällekin ja vaativat suomen kielelle ruotsiakin paremmat lähtökohdat akateemisessa maailmassa. Tämä ei ruotsinkieliselle yläluokallemme kuitenkaan kelvannut, vaan syntyi jopa talvisotaan saakka kestänyt ns. kielitaistelu.
Oppikoulussa ruotsi pysyi pakollisena aineena aina, mutta kun sitten 1960-luvulla rinnakkaiskoulujärjestelmästä (kansakoulu ja oppikoulu) lähdettiin luopumaan uuden peruskoulun hyväksi, taistelu ”pakkoruotsista” syntyi blogistin edellä kuvaamalla tavalla. Lopputulos oli ruotsin pakollisuus kaikille suomalaisille.
Pakkoruotsikeskustelu Suomessa on jatkunut siitä lähtien, välillä vaimeampana, välillä kiivaampana. Valtapuolueissa ruotsin asemaa on pönkitetty koko ajan, mutta etenkin perussuomalaisten nousu toi tämän vanhan kiistakapulan eli ruotsin pakollisuuden jälleen päivänvaloon. Kansan parissahan moista yhden vieraan kielen ylivaltaa oli ihmetelty maailman sivu.
Ruotsin kielen suhteellinen asema Suomessa ei ole ollut koskaan parempi kuin nyt, joten jokainen keskustelunavaus asiasta halutaan kokea hyökkäyksenä ruotsin merkitystä ja jopa Suomen ruotsinkieleistä kansanosaa vastaan. Näin siis maassa, jossa vain 5 % kansasta puhuu äidinkielenään ruotsia ja jossa myös loppujen 95 %:n pitää tuota entisen miehittäjämaansa kieltä oppia.
Ruotsin kielellä on ollut – kuten Sakari Saarilahtikin toteaa – merkittävä rooli eurooppalaisen kulttuurin maihinnousulle Suomeen. Näin ei kuitenkaan ole enää, vaan ruotsin aseman tässäkin on ottanut englanti. Vaikka englanti on tunnetusti maailman yleisin vieras kieli ja mm. tärkein tieteen kieli, sitä ei ole lain mukaan – toisin kuin on ruotsia – pakko opiskella. Suomikaan ei kaikkialla Suomessa ole pakollinen oppiane, sillä Ahvenanmaalla sen opiskelu on vapaaehtoista!
Kaikki kielet ovat tärkeitä, ja mahdollisimman monta kieltä olisi hyödyllistä osata. Itselleni ruotsinkin osaaminen oli käytännöllinen pakko aikoinaan, mutta silti en ole vaatimassa – kuten nyt on tosiasia – että niistä kahdesta oppilaalle vieraasta kielestä, joita peruskoulun on pakko opettaa, toinen on aina ruotsi tai ruotsinkielisille suomi.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsinkielisten vahva asema sivistyneistössä on helppo ymmärtää, kun he kiivaasti vastustivat koko 1800- luvun suomenkielisten opinahjojakin suomeksi. 😥 Ja jopa kirjojakin sai kääntää vain maanviljelystä – tai uskontoa käsitteleviä kirjoja.
Suomi ei ole tosiaankaan mitään velkaa ruotsille, kuten monet yrittävät täälläkin selitellä.
Vai montako sataa vuotta pitää antaa vielä määräysvalta ruotsinkielisille sanella mitä enemmistön pitää opiskella?
HEITÄ on vielä niin pieni vähemmistö, että on toki sulaa hulluutta pitää pakkoruotsia kaikelle kansalle pakollisena. Tuskin he edes huomaisivat mitään eroa, jos kuitenkin heidän kaikki muut etunsa pysyisivät samoina.🍀
Riittää hyvin heillekin, jos 30 – prosenttiakin opiskelee heidän ”huoltoaan” varten vapaaehtoisesti ruotsia. Muut 70-prosentia, jotka haluavat itse vapaaehtoisen ruotsin tilalla opiskella muita tarpeellisempia kieliä niin voivat sen tehdä ja joilla on myös oikeasti elämässä käyttöä.
Pakkoruotsin olisi jo vihdoinkin aika siirtyä historiaan ja antaa vapauden tuulten puhaltaa jäykän ja vanhanaikaisen kielipolitiikan ylitse. Suomalaiset päättäjät ovat harvinaisen heikkoja pitämään suomenkielisten puolta ja suorastaan lammasmaisen nöyriä ruotsinkielisten tahdon mukaan hoitamaan kielipolitiikkaame, vastoin kansallista etuamme.
Kuitenkin hekin antoivat siunauksen myöskin Ahvenanmaalle heittää pakkosuomi pois, vaikka kieli suhteet olivat samat kuin täällä emomaassakin.
Selitys ahvenanmaalaisilla oli ihan sama kuin meillä suomenkielisilläkin.
On järjentöntä opiskella kahta pientä, ja vähän puhuttua kieltä maailmassa, jossa on lukuisia paljon tärkeämpiä kieliä opittavia, kuin kumpikaan näistä.
Jokaiselle oma äidinkieli on tietysti se tärkein kieli ja loput on saatava valita itse. Meillä on jo siihen velvollisuuskin EU-kansalaisina ja vientiponistustemme edistäjänä. Kaikki järkevät ihmiset sen toki ymmärtävät ja siksi vaaleissa pitää antaa mahdollisuus äänestää myöskin kielipolitiikastamme.
Ilmoita asiaton viesti
Luotiin, mutta pakolla! Suomalaisten ei annettu kehittyä ruotsinkielisten kiivaan vastustuksen ansiosta. Lueppa vähän enemmän 1800-luvun kieliriidoista Sakari! 😁 Ei ole ennakkoluuloa vastustaa pakkoruotsia kaikelle kansalle, vaan osoittaa vain toivetta jo vihdoinkin järkevämmälle kielipolitiikalle.
Ennakkoluuloa on enemmän siinä, ettei meidän nuorillemme anneta vapautta opiskella muiden maiden osaamia sivistyskieliä. Niin moni haaveilee opiskelusta ulkomaiden yliopistoissa, mutta nyt kielitaito riittää vain englantiin. 😥😥
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Sakari asiallisesta vastauksestasi, mutta tuo ruotsinkielisten kova vastustus suomenkielisten sivistämistä vastaan on niin monissa kirjoissa todettu totuus. Snellman jo itse perustamissaan lehdissä siitä kirjoitti ja hänenkin suomenkielinen lehtensä lopetettiin ruotsinkielisten virkamiehien tähden.😥
En minäkään nyt jaksa siitä enempää kirjoittaa, mutta otetaan joskus uusiksi kun on minullakin enemmän aikaa ja kuntoa. 😉 Kirjoitan joskus kokonaan uuden blogin juuri tästä asiasta. Todistan olevani oikeassa🙏
Ulkomaiden yliopistoissa opiskelevat nuoret ovat tuosta asiasta paljon julkisestikin valittaneet. Ensimmäinen vuosi menee kokonaan uuden kielen opiskeluun. Siinä tulee myös parhaiten esiin ruotsinkielen pakko-opiskelun hyödyttömyys. Harva tarvitsee sitä edes myöhemmin missään ja se loputkin sanasto unohtuu muiden kielten tieltä. Terkuin🍀
Ilmoita asiaton viesti