Ruotsi on alistava oppiaine

Ruotsi pakollisena oppiaineena alistaa suomenkielisiä.

Miksi ruotsi ei ole samanlainen kouluaine kuin muutkin? Miksi puhutaan pakkoruotsista? Onhan muitakin pakollisia aineita. Tätä moni ihmettelee.

Ihmettelijät ovat oikeilla jäljillä. Tosiasiassa ruotsi ei nimittäin ole samanlainen kouluaine kuin matematiikka tai muut kielet.

Miksi näin?

Toisin kuin esimerkiksi matematiikan, kemian tai yleensä kielten tärkeys, ruotsin tärkeys oppiaineena seuraa kansalaisuudesta – tai tarkemmin sanottuna Suomen kansalaisuutta koskevasta (virheellisestä) tulkinnasta. ”Suomi on kaksikielinen maa” on yleisin peruste ruotsin pakollisuudelle. Vaatimus osata ruotsia on tästä faktasta johdettu velvollisuus. Tämä on ”perusteiden peruste”, johon muut pakollisuutta puolustavat näkökohdat nojaavat. Käytännöllinen näkökohta ruotsinkielisten palvelujen turvaamisesta sisältyy velvollisuusajatukseen.

Ajatus ruotsista kansalaisvelvollisuutena liittyy tulkintaan Suomen historiasta ja kulttuurista (vrt. Kataisen hallituksen kansalliskielistrategia, jonka nykyinen hallitus on vahvistanut). Tältä pohjalta kouluviranomaiset ovat määritelleet ruotsin osaamisen osaksi yleissivistystä. Ruotsin osaaminen on kansallisesti, mutta ei yleismaailmallisesti yleissivistystä. Kuitenkin määritelmän mukaan jokaiselta suomalaiselta odotetaan ruotsin osaamista.

Ruotsin opiskelua perustellaan ensi sijassa sivistyneen kansalaisen yhteiskunnallisena velvollisuutena, eikä kielen osaamisesta saatavien käytännöllisten hyötyjen vuoksi. Velvollisuudella on kääntöpuoli, joka tekee ruotsin pakollisuudesta suomenkielisiä alistavan vallankäytön välineen.

Miten niin?

Alistavuus tulee näkyviin, jos katsomme asiaa suomenkielisten oikeuksien, etujen ja tarpeiden näkökulmasta.

Suomenkielisten kuntien asukkaista, joita on noin 3,7 miljoonaa, on ruotsinkielisiä keskimäärin 4 promillea. Tällöin noin kahtasataa neljääkymmentä suomenkielistä kohti on yksi ruotsinkielinen. Lisäksi tämä yksi ruotsinkielinen osaa suomea. Ruotsin pitäminen yleissivistyksenä on tässä ympäristössä irti todellisuudesta. Kun ruotsia ei käytännössä tarvita, on vaatimus ruotsin osaamisesta korostetun akateeminen vaatimus. Suomenkielisten, jotka ovat kiinnostuneempia tulevaisuudesta kuin historiasta, on vaikea panostaa näihin opintoihin. Motivointi onnistuu akateemisissa perheissä paremmin kuin vähemmän akateemisissa perheissä, mistä tuloksena on eriarvoisuutta.

Mutta eikö oikeus opiskella ruotsia ole oikeus, eikö kyse ole oikeudesta kansalliseen sivistykseen? Tämä ”oikeus” tulee kuitenkin velvollisuuden jälkeen. Velvollisuus voidaan kääräistä oikeuden pakettiin, mutta se ei muuta sitä, että ruotsin osaaminen on velvollisuus. Eikö olisi mielekkäämpää antaa oikeus ilman velvollisuutta? Miksi juomaveteen pitäisi sekoittaa myrkkyä?

Jos katsomme asiaa suomenkielisten etujen näkökulmasta, merkitsee pakollinen ruotsi suomenkielisten alistamista.

Pakollinen ruotsi asettaa suomenkieliset yhteiskunnassa epäedulliseen asemaan. Suomenkielisistä tulee puutteellisia kansalaisia ja ihmisiä. Suomenkieliset joutuvat altavastaajan asemaan. Niinpä kun kaikki opiskelevat ruotsia, ei ruotsin osaaminen ole erityinen ansio. Toiseksi, ruotsin kieltä opiskelleen jääminen osaamisessa vaatimattomalle tasolle, mikä on erittäin yleistä, turhauttaa ja leimaa huonoksi, sekä haittaa jatko-opintoihin pääsemistä ja niissä pärjäämistä.

Ruotsin osaamisen pitäminen sivistyneen kansalaisen ominaisuutena tekee suomenkielisistä puutteellisia, ihmisiä, joilta puuttuu tämä ominaisuus. Tästä näkökulmasta ruotsin opiskelu on puutteen korjaamista, vajeen täyttämistä. Niinpä kohtalaisen hyvin ruotsia osaava on edelleen puutteellinen verrattuna hyvin ruotsia osaavaan, mutta vähemmän puutteellinen kuin huonosti ruotsia osaava.

Tämä järjestelmään sisäänrakennettu suomenkielisten määrittely puutteellisiksi on alistamista. Pakkoruotsi on ajattelun ja toiminnan verkko, joka rakentaa suomenkielisille huonoa asemaa ja puutteellista identiteettiä. Siksi pakkoruotsi on huono, väärä ja epäoikeudenmukainen järjestely. Koulu muodostuu laitokseksi, joka korjaa tai yrittää korjata koululaisten ja opiskelijoiden puutetta. Siksi koulussa vihataan ruotsia.

Luopumalla pakollisesta ruotsista suomenkielisten puutteellisuus katoaisi. Olisimme erilaisia valintoja tehneitä vapaita ja päteviä kansalaisia. Vastaavasti perustuessaan käytännön tarpeisiin ruotsin opiskelu ja osaaminen olisivat opiskelijalle lisäarvoa tuottavia ansioita.

Protestoi suomenkielisiä alistavaa ruotsi pakollisuutta ja allekirjoita kansalaisaloite Monikielinen suomi – ruotsi valinnaiseksi.

 

Ilmari Rostila

Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja, YTT, eläkkeellä oleva sosiaalityön emeritusprofessori, perussuomalainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu