Ruotsista poliittinen oppiaine

Hallitus on ottanut tavoitteekseen palauttaa toinen kotimainen kieli ylioppilaskirjoitusten pakolliseksi aineeksi. Nykyään lukiolainen voi välttää ruotsin yo-kokeen kirjoittamalla matematiikan.

Opetusministeri LI Andersson on julkisuudessa kertonut, että pakkoruotsipäätöksessä on kyse halusta ”pitää kiinni laajasta yleissivistyksestä, jonka lukiokoulutuksen pitäisi tarjota”.

Li Anderssonin yleissivistyksen määritelmässä kielipolitiikka paistaa kilometrien päähän. Politisoitu käsitys yleissivistyksestä  pitää sivistysarvoja pilkkanaan.

Yleissivistys voidaan määritellä monin eri tavoin. Kielellistä yleissivistystä on äidinkielen taito ja yhden tai kahden itse valitun vieraan kielen kohtuullinen taito. Ruotsin osaaminen ei ole yleissivistyksen välttämätön osa. Ei ainakaan pakolla.

Millä oikeudella suomenruotsalaisen poliittisen yläluokan jäsen määrittelee ruotsin kuuluvan suomenkielisten yleissivistykseen? Eiväthän kaikki ylioppilaat suorita edes historian koetta ylioppilastutkinnossa.

Hallituksen kiristyvä kielipoliittinen asenne, yleissivistyksen kielipoliittinen määrittely, on politisoinut ruotsin opiskelun Suomessa.

Tämä ei muuten ole lainkaan pieni asia.

Yritys palauttaa ruotsin pakollisuus yo-kokeeseen muodostuu arvottomaksi näytelmäksi, koska pakkoruotsi on väärin.