Suomalaiseen yhteiskuntaan on rakennettava kokonaan ruotsiton vaihtoehto

Suomalaiseen yhteiskuntaan on rakennettava kokonaan ruotsiton vaihtoehto,  ruotsista vapaa kaista alhaalta ylös, duunarista presidenttiin. Aivan niinkuin menneinä vuosikymmeninä vaadittiin Myrskyluodon Maijalle mahdollisuutta elää Suomessa suomea osaamatta, tulisi nyt  Suomessa olla mahdollista elää  ruotsia osaamatta. Tätä vaaditaan kansalaisaloitteessa, jota olin Vapaa kielivalinta ry:n puheenjohtajana viemässä  eduskuntaan viime torstaina (24.4.2014).

Miksi näin? Kirjassani ”Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu. Suomenkielisten näkökulma kielipolitiikkaan” olen esittänyt perusteita  laajemmin. Seuraavassa lyhyesti kolme näkökohtaa.

Ensiksi tasa-arvo. Uskokaa tai älkää, mutta suomenkielisen kielirepussa ruotsi painaa raskaampana kuin suomi ruotsinkielisen repussa. Suomen oppiminen ja motivoituminen suomen opiskeluun on ruotsinkieliselle huomattavasti helpompaa kuin ruotsin oppiminen suomenkieliselle. Suomen käytettävyys Suomessa ja kielen osaamisesta saatavat hyvinvointihyödyt ovat (ruotsinkieliselle) ilmeisiä, eikä niitä tarvitse perustella. Sen sijaan suomenkieliselle asettuu erityinen motivointityön tarve. Tämä asettaa suomenkieliset ja ruotsinkieliset eriarvoiseen asemaan.

Ehkä vielä tärkeämpää on se, että ruotsin opiskelu asettaa suomenkieliset keskenään eriarvoiseen asemaan. Tämä johtuu siitä, että kodit ovat hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen, mitkä ovat niiden edellytykset tehdä kyseistä motivointityötä. Ruotsin osaaminen ei liity käytännöllisiin arkisiin kielitaidon tarpeisiin, vaan enemmänkin lainsäädännön asettamaan lapselle ja nuorelle etäiseen pakkoon. Motivointi etäiseen tavoitteeseen on haastavaa. Tehtävästä selviytyvät paremmin ne vanhemmat,  joilla on pidempi koulutus ja ne vanhemmat, jotka ovat ajatuksena sisäistäneet Suomen kaksikielisyyden. Lisäksi monien oppilaiden kohdalla tasa-arvosyiden vuoksi olisi perustelua käyttää ruotsin vaatima aika esimerkiksi äidinkielien lisätunteihin.

Toiseksi suomalaisten kielitaidon monipuolistaminen. Tarvitaan yhä enemmän asiantuntijoita, jotka osaavat saksaa, kiinaa, portugalia tai venäjää. Ruotsin poistaminen ylioppilaskirjoituksista ei ratkaissut kyseistä pulmaa, koska koululaisten on edelleen käytettävä aikaa ruotsin opiskeluun eivätkä he näin ollen voi käyttää aikaansa hyödyllisemmiksi kokemiensa vieraiden kielten opiskeluun.

Kolmanneksi vapaus ja vapauden arvo. Suomenkielisten yksilöiden, perheiden ja koko suomenkielisen väestön  on aika saada määritellä suhteensa ruotsin kieleen  vapaasti. Ruotsin osaamisen tulee rakentua vapaan tahdon ja vapaasti tehtyjen ratkaisujen, ei valtion luoman pakon varaan.

 

.

Ilmari Rostila

Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja, YTT, eläkkeellä oleva sosiaalityön emeritusprofessori, perussuomalainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu