Suomea puhuva kansakunta vuonna 2020

Vuosikymmen vaihtuu. Vuosi 2020 on Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin juhlavuosi. Kirja pääsi julkisuuteen 150-vuotta sitten. Tästä enemmän tulevissa blogeissa.

Vuosi 2020 on myös presidentti J.K. Paasikiven syntymän 150-vuotisjuhlavuosi. Paasikiven mottona pidetään toteamusta ”Taloudellinen ja henkinen itsenäisyys on valtiollisen itsenäisyyden perusta”. Onko lauseella sisältöä nykyaikana? Voiko Suomen valtion taloudellisesta itsenäisyydestä euron aikana puhua?

Entä, mitä on henkisestä itsenäisyydestä jäljellä? Ainakaan käsitystä kansasta ja kansakunnasta myönteisinä asioina ei korosteta. Ennen sanat ”me suomalaiset” ilmaisi pyrkimystä yhteenkuuluvuuteen. Onko tällaista pyrkimystä enää? Veteraanit toki muistetaan, mutta kouluissa ja yliopistoissa ei opeteta ymmärtämään kansallisuusaatteen ja kansakuntien rakentavaa merkitystä.

Suomi suomalaisten kotina ei tunnu olevan enää valtiovallan suojeluksessa. Valtiona ja kansana olemme hukanneet suhteen itseemme, harhautuneet pois itsestämme, tulleet kodittomiksi. Maailma on muuttunut meille kylmäksi ja tekniseksi paikaksi.

Väinö Linna korosti, miten oma kieli on kansainvälisessä maailmassa kansallisuuden kenties ainoa järkevä perusta. Erityisyytemme suomalaisina perustuu kieleen. Erityisintä meissä on suomen kieli ja omakielinen kulttuuri. Olemme suomea puhuva kansa ja kulttuuri.

Yhteinen kieli synnyttää välittömän yhteyden toisiin suomalaisiin. Tämän pohjalta rakentuu keskinäinen yhteenkuuluvuus ja myönteinen käsitys itsestämme. Myönteinen käsitys itsestä on puolestaan henkisen itsenäisyytemme tae.

Henkinen itsenäisyys on terveen kansainvälisyyden edellytys. Suhde englannin kieleen on noussut tältä kannalta yhä enemmän keskusteluun. On herättänyt huoli omakielisen kulttuurimme säilymisestä kun englannin kieli valtaa yhä enemmän alaa arjessamme ja myös esimerkiksi korkeammassa koulutuksessa. Kansainvälisyys ei ole oman hylkäämistä, selän kääntämistä itselle. Englannin kieli on kansainvälisen kanssakäymisen hyödyllinen väline, mutta suomi on äidinkielemme.

Valtion tulisi tukea suomalaisten kielellistä yhteenkuuluvuutta ja tähän perustuvaa käsitystä itsestä. Perustuslakikin puhuu kahdesta kielellisestä väestöstä. Perustuslaki ei siis tarkoita suomea puhuvan kansan kieltämistä. Päinvastoin, suomenkielellisten yhteenkuuluvuutta tulisi edistää ja juhlia, siitä tulisi iloita. Suomenkielisillä on tämä oikeus. Samalla tavalla kuin ruotsinkielisillä on oikeus iloita omasta kielellisestä yhteenkuuluvuudestaan.

Valtio ei ole kyennyt vastaamaan tähän haasteeseen parhaalla mahdollisella tavalla. Taustalla on väärinkäsitys, joka koskee suomen ja ruotsin asemaa kansalliskielinä. Niinpä voimassa olevassa kansalliskielistrategiassa (ks. OKM, kansalliskielistrategia) valtio kiinnittää huomion kotimaisiin kieliin, kantaa huolta kielistä, erityisesti uhanalaiseksi koetun ruotsin kielen asemasta. Kansalliskielten edistämisen ajatus ei kuitenkaan kata kysymystä suomenkielisten kielellisestä yhteenkuuluvuudesta ja tähän perustuvasta käsityksestä itsestä ja meistä (kielellinen identiteetti). Suomalaisten käsitys itsestään on sidoksissa omaan kieleen ja sen valtiolliseen edistämiseen (suomenkielisellä suomen, ruotsinkielisellä ruotsin). Valtio ei kiinnitä riittävästi huomiota suomen kielen merkityksen suomenkielisiä yhdistävänä kielenä.

Tämä miete johtaa ajatukset historiaan. Ulkopoliittinen realismi Idän ja Lännen välissä määräsi Suomen kielipolitiikkaa Neuvostoliiton olemassaolon ajan. Tarvittiin Neuvostoliiton painetta tasapainottava yhteys Länteen, joka rakentui keskeisesti Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden välityksellä. Janne Väistö (2017) osoittaa väitöskirjassaan peruskoulun kieliratkaisusta, miten Pohjoismaista tuli Suomen kielipolitiikan avaintekijä (ks. tästä Suomen Mielen erikoisnumero 1-2/2019, http://suomalaisuudenliitto.fi/wp-content/uploads/2019/06/SuomenMieli_web-2.pdf). Tästä syystä Suomen nykyinen kielipolitiikka korostaa kahta kansalliskieltä ja ruotsin osaamista pakollisena osana suomenkielisten yleissivistystä. Vähemmälle huomiolle jää suomenkielisten äidinkieleen perustuva käsitys itsestään ja tarpeistaan.

Ilmari Rostila
Perussuomalaiset Tampere

Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja, sosiaalityön dosentti, yhteiskuntatieteiden tohtori.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu