Toimeentuloturvan kannustavuus: miksi ratkaisua ei edes kokeilla?

Aamulehdessä oli jokin aika sitten nimimerkin ”Työtön yksinhuoltaja”seuraava kirjoitus:

“Kelan päätökset ovat ihmeelliset!

Tein kolme lyhyttä sijaisuutta marraskuun aikana. Sijaisuudet olivat 5, 4 ja 2 päivän pituisia. Ei edes yhteen putkeen, vaan välissä oli työttömyyspäiviä.

Kelasta tuli välittömästi ilmoitus, että asumistukeni lopetetaan ja joudun vielä maksamaan viimeisimmän takaisin! Mitäs tämä nyt sitten on? Näinkö Kela rankaisee, jos otan lyhyttä työtä vastaan? Ja mitähän ”omaa lakia” siellä oikein sovelletaan.”

Työttömän kokemus valottaa sitä, miten yritykset mennä työhön ja lisätä ansiotuloja on tehty vaikeaksi. Monen muun kertomukset ja jopa tutkimukset osoittavat, että kyse ei ole yksittäistapauksesta. Vastaavia kokemuksia on tuhansia.  Jokainen ansaittu euro pienentää työmarkkinatukea 50 sentillä. Lisäksi ansiotulo johtaa asumistuen alentamiseen. Verojen, työttömyysturvan ja asumistuen pienentymisen jälkeen ansaitusta eurosta jää jäljelle ehkä 25 senttiä. Välittömästi laukeava asumistuen perintäpäätös tuntuu pahalta, eikö vain?

Toimeentuloturva voisi olla työntekoon kannustavampaa. Selkeitä ehdotuksiakin on tehty, mutta niitä ei ole kokeitu. Pelätäänkö että ne toimivat?

Ennen rakennustyömies sai lomautuspäiviltä automaattisesti työttömyyskorvauksen – vuosittain oli muutamien päivien karenssi. Korvaus työttömistä päivistä tuli kuin ”manulle illallinen”, ilman nykyistä byrokratiaa. Nyt työtöntä pidetään kuin ”hullua jännityksessä” sen suhteen, että mistä rahaa tulee ja paljonko.

Järjestelmän tulisi palkita työhön menosta eikä rangaista. On kohtuutonta, että valtio perii aikaisemmin maksettua etuutta jälkikäteen takaisin tosi pienistä rahoista (työmarkkinatuki 550 euroa), jos tilanne on syntynyt työhön menon vuoksi. Yhtä kuukautta koskevasta muutoksesta ei ainakaan pitäisi tehdä takaisinperintää asumistuen osalta.  Mutta kun järjestelmät eivät niin kuin sanonta kuuluu ”keskustele keskenään”.  Ei tämän pitäisi olla enää mitään tähtitiedettä.

On myös ehdotettu, että työmarkkinatuen sääntöjä muutettaisiin siten, että jos työtön menee osa-aikaiseen työhön, hänen saisi suuremman osa työmarkkinatuesta kuin nyt. Alan termeillä sanottuna ”sovitellun päivärahan ns. sovitteluprosentti tulisi laskea nykyisestä 50 prosentista 40 prosenttiin”.  Myös osa-aikaisuutta koskevan työaikakirjanpidon poistamista on ehdotettu.

Työmarkkinatukea voisi myös käyttää nykyistä rohkeammin tapauskohtaisesti määräaikaisena ”toimintakykytukena”. Tällöin täyttä työmarkkinatukea maksettaisiin palkan kanssa päällekkäin, ja tätä mahdollisuutta voitaisiin käyttää tapauskohtaisesti sovittu aika, esimerkiksi 6 kuukautta.