Jälkilöylynlyömät

Heräsimme (?) stubbilaiseen aamuun. Vaalisanoma oli: pulinat pois ja vastakkainasettelun aika on ohi. Olemme siis myötäkarvaan silittelyn ajassa.

Niin palasi mieli nuoruuteen. Silloin kiiteltiin kun uskalsi ajatella toisin, nyt mollataan jos ei ajattele samoin.

Nyt pukumiehillä, tv:sta nähtynä, on puolen tuuman sänki ja yhden tuuman ajatukset.

Yksituumaisuus tahtoo halvaannuttaa älyn. No, onhan tekoäly, sanotaan. Mutta kuka sen ohjelmoi ja kenen tarpeisiin?

Meillä vaahdotaan liberaalista länsidemokratiasta. Hyvä jos se sitä olisi. Mutta lapsiammehan ei opeteta demokratiaan, parlamentarismiin vaan tottelemaan.

Älyllinen uskollisuus ei riitä. Sokea uskollisuus on päivän huuto.

Sen päämäärä on laumauskollisuus. Paimentamalla syntyy laumayksilöllisyyttä, siis karjaa.

Vihervasemmisto on jo pitkään ollut pelottelutermi. Keskustaoikeisto panee meidät palvomaan.

Ja vielä historiatoisto: kansalaiskasvatusta meille ovat antaneet monarkistinen Ruotsi, tsaristinen Venäjä ja natsi-Saksa.

Vanhaliberalismi, valistus, olisi hyvä yhteiskunnallinen instrumentti. Entä jos sen käyttäjä on hunnigolla?

Miettiessä miltä maailman kylmiltä kiukailta leviää se löyly jonka lyömiä olemme kaivautuu esiin valistusfilosofi Voltaire:

”Mitä suvaitsevaisuus on? Se on ihmisyyden olennaisin ominaisuus. Me kaikki olemme täynnä heikkoutta ja erehdyksiä; antakaamme toisillemme anteeksi typeryytemme, se on luonnon ensimmäinen laki.”

Rauhaa ajalle:
IMMU