Kielenosoittajana

Myönnetään: olen havainnut itsessäni yhden (edes, heh!) ikääntymisvamman. Ärsyynnyn pikkuasioista, jotka voisi helposti välttää.
Siksi olen vähentänyt aamuisin tv:n katselua, ajankohtaishaastatteluja, ”tietokilpailujen” seuraamista.
Mainio apuväline on kaukosäädin. Sen apuvälineen vuoksi ei tarvitse edes sohvalta nousta.
Niinku- ja tota-hokevat ovat vähentyneet. Tilalle ovat tulleet käsivälitteiset. He tehostavat sanomaansa huitomalla. Se paljastaa vain, että heillä ei ole evästä, tietoa siis, asiansa esille tuomiseksi.
Josko heille pitäisi kertoa, että viittomakieliset uutiset tulevat ruudusta päivittäin klo 16.50.
Paljon on haittaa koko ajan äänessä olevista. He ovat auditiivisia rangaistuksia synneistämme.
Aina on poliitikkoja jotka puheen aloittaessaan vakuuttavat, etteivät aio tuhlata kuuntelijoiden aikaa jaarittelemalla. No, sitten alkaa katkeamaton puheenpuhe, mielistelevä jaarittelu itsestäänselvyyksistä.
Latteuksia kuunnellessa voi ajan käyttää toki omaksi hyödyksi. Joku käy tupakalla, toinen salapullolla. Vikkelä pistäytyy saattamassa alulle lapsen, pikaunitaidot hallitseva ottaa torkut.
Heitä voi kuunnella kuin katsoisi saippuasarjaa. Ei haittaa jos muutama jakso jää väliin. Juonihan ei juurikaan etene.
Pahoja ovat ilmiselvästi ADHD-vauriosta tietämättään kärsivät. He jaksavat kuunnella järkipuhetta kolme sekuntia mutta vain päästäkseen julistamaan oman totuutensa.
Heillä kun on oikea tieto hallussa. Minulla oli työtov…no, samaan työpaikkaan osunut keskiverto ylioppilas, joka kai arveli, että hänen ei huoli lukea koska hän on saanut älyn, tiedon, järjen geeneissä oppineelta isältään.
Kun hän tuli kysymään neuvoa ja kun sen sai, hän tuhahti: ”Tuo täytyy tarkistaa.” Vastaus kun ei vastannut hänen ennakkoluulojaan.
Muuan toimittajaksi tekeytynyt merkonomikaupparatsu hölötti kuin, no, kuin marokkolainen mattokauppias. Lopulta oli pakko tehdä paras ratkaisu: vaihtaa pöytää.
Sai lisää laatuaikaa…
Paljon piisaa puhetta. Se on kuin yläkoulutasolle juuttuneiden keski-ikäismiesten rokkikritiikit eli paljon tyhjää melusta.
Lopetan tämä jaarittelun latteaan totuuteen, jota olen useinkin viljellyt: Suu on kuin saunan ovi, jos se on liian kauan raollaan, lämpö karkaa.
Kirjoittamisessa paras neuvo on tullut odessalaissyntyiseltä I. Babelilta: Parasta lukijan kunnioittamista on ajoissa pantu piste.
Rauhaa, lukupampun alla:
IMMU
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu