Mielioppi

Ihmisen elämänkulkua ohjataan sieluviisaiden mukaan myös tietoisuuden tuolla puolella, aivojen uumenissa sijaitsevassa mielihyväkeskuksessa.
Vietit viettelevät ensiksi toimintoihin. Niiden tyydyttäminen tuo mielihyvää ja kylliksi saatuaan ihminen latistuu entiselleen – häijyksi arki-ihmiseksi.
Joku harva lankeaa vieläkin morkkikseen. Moraalinen krapula onkin ainoa jäljellä oleva moraalimme muoto. Syntyä voi myös tehdeä jopa ilman katumusta…
Kohtuutta on aina korostettu. Säyseä kohtuus kaikessa -ajattelu on maailman pirullisimpia keksintöjä. Sitä vallanpitäjät hyödyntävät, koska se kesyttää ihmisen.
Yhteiskunnaksi kutsutussa nukketeatterissamme onkin palkitsevaa olla ohjaajana – vaikka pää- tai valtiovarainministerinä. Sätkynukeissa, nöyrissä kansalaisissa, kun ovat narut valmiina.
Onneksi on ihmisiä, joilla mielihyvämekanismi on häiriintynyt. He ovat alttiita lankeamaan kohtuuttomuuksiin.
Mitä niitä nyt on? Alkoholiahneus, kiimailmiö, syömähimo. Vastenmielisiä ovat kohtuuton vallanhalu ja ylipuuhakkuus, jolla monet addiktit ovat työpaikkahenkeä tärvelleet. ”Statushakuinen moniosaaja” on valtaan päästyään kohtuuton rasite työtovereille.
Moni merkittävä suomalainen tilitysaltis julkkis on toimeentuloriippuvainen iltapäivälehdistä.
Paljon on raittiita, joskin liki järkevän tuntuisia ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia viinasta. Jos juoppoja ei olisi, he menehtyisivät.
Sotariippuvaiset on lisääntyvä ryhmä. Sotariippuvainen ei saa rauhaa ennen kuin sota syttyy.
Urheiluhulluus on kiusallista. On se niin, että monet miehet kykenevät puhumaan vain viinasta, naisista, työstään ja etenkin urheilusta.
Riippuvuutta ei ihmisessä hevin hyväksytä. Mutta on sillä usein hyvätkin puolensa.
Muuan kaverini on pääsemättömissä naisaddiktiosta. Vastikään hän rehvasteli tavanneensa illalla identtiset kaksoset.
– Onnistuitko? kysyin koska hän ilmiselvästi halusi kysyttävän.
– Kyllä ja ei, hän hörähteli.
Mistähän sitä itse on riippuvainen, missä lankeaa kohtuuttomuuksiin, on pääsemättömissä?
Parasta on kyltymätön makailu sohvassa kokopäivätoimisesti pihaoravia tarkkaillen kun vaimon lumikola talvisin suihkaa.
Niukkaliekkistä elämää viettävällä ei paljon mahdollisuuksia ole. Hankala olisi elää ellei päivittäin saisi kuulla Chopinia cis-mollinokturnoja, lukea yötä vasten Tšehovia tai Ahmatovaa ja aamulla sietokykyä maailman pahuutta vastaan vahvistaakseen otosta joko Paipinin Kristuksen historiasta tai Batalovin Kapinafilofiasta. Jompikumpi viitoittaa siten päivän suunnan.
Rauhaa omalla tiellänne:
IMMU
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu