Secessio plebis – kun mitta täyttyy

Sama pätee Perussuomalisillekin.

 

Antiikin Rooma muuttui tasavallaksi vuonna 509 EAA kun sitä edeltävä kuningaskunta lakkautettiin. Sen ajan Roomassa oli kaksi yhteiskuntaluokkaa. Yläluokka eli patriisit, ja alaluokka eli plebeijit. Päästäkseen lainsäätäjäksi (senaatin jäseneksi) tai valtion virkaan piti olla yläluokkaan kuuluva. Lisäksi kaikki omaisuus oli pikku hiljaa keskittymässä yhä harvempien käsiin.

Alaluokasta rekrytoitiin työväki ja sotilaat.

Vuonna 495 EAA alkoi kuulua alaluokan tyytymättömyyttä vallitseviin oloihin. Suuri osa alaluokasta (etupäässä maanviljelijät) kutsuttiin aseisiin. Ollessaan armeijassa nämä maanviljelijät eivät voineet viljellä tilojaan eikä saanut tuloja tiloistaan. Tämän seurauksena heidän oli otettava velkaa turvatakseen toimeentulonsa ja maksaakseen veroja.

Roomalainen historioitsija Titus Livius kertoo tarinan siitä, kuinka vanha mies, jolla oli arpia ihollaan (tämä osoitti hänen omistautumisensa taistelukentällä), kalpea ja sairas, pitkä parta, puettuna kuluneisiin vaatteisiin, kaatui maahan Forum Romanumilla – torilla kaupungin keskustassa. Siellä hän kertoi muille kansalaisille tarinansa. Kuten kävi ilmi, hän oli Rooman armeijan upseeri sodassa sabineja vastaan. Konfliktin aikana hänen tilansa poltettiin ja karja tapettiin vihollisen armeijan toimesta. Lisäksi hänelle määrättiin vero, jota hän ei kyennyt maksamaan. Hän joutui ottamaan lainaa, jota hän ei myöskään pystynyt maksamaan. Tämän seurauksena hän menetti isoisänsä ja isänsä maatilan. Varojen puute velan maksamiseen johti siihen, että hänet vangittiin, häntä uhattiin kuolemalla ja ruoskittiin.

Tarina lähti leviämään. Vihainen joukko kerääntyi torille, ja alkoi vaatia toimia yläluokalta. Sota oli edelleen käynnissä, mikä pakotti yläluokka myönnytyksiin. Velkaantuneiden vangitseminen kiellettiin ja vankiloissa olevat velkaantuneet vapautettiin välittömästi. Näin ollen tilanne saatiin rauhoittumaan joksikin aikaa.

Kun armeija palasi voitokkaana Roomaan ja sota loppui alkoivat alaluokan vaatimukset taas voimistua. Koska ulkoista uhkaa ei ollut koveni kuitenkin myös yläluokan vastustus, eikä mitään ratkaisevia päätöksiä saatu aikaiseksi.

Seuraavana vuonna, 494 EAA, sota syttyi uudelleen. Rooman silloisten lakien mukaan valittiin diktaattori kuudeksi kuukaudeksi, jonka johdolla sota vietiin voitokkaaseen lopputulokseen. Diktaattoriksi nimitetty Manius Valerius Maksimus pyysi sodan jälkeen sotilaitten velkojen huojennusta, mutta yläluokka kieltäytyi edelleen.

Nyt täyttyi alaluokan mitta! He päättivät joukolla sanoutua irti. Ei vaan sotapalveluksesta, vaan koko yhteiskunnasta. He lähtivätkin ja perustivat uuden linnoitetun yhteiskunnan vuorelle Rooman läheisyydessä.

Nyt tuli Rooman yläluokalle hätä. He ymmärsivät että pelkästään yläluokan voimin Rooma ei olisi puolustettavissa. Päätettiin ryhtyä neuvotteluihin separatistien kanssa.

Lopulta päästiin sovintoon, ehdolla että Roomaan perustettaisiin uusi virka – tribuni plebis (alunperin virkamiehiä oli viisi) – jonka tarkoituksena oli suojella alaluokan oikeuksia. Tähän virkaan valittiin ainoastaan alaluokkaan kuuluvia.. Tribuni plebis – viranhaltijoille taattiin turvallisuus. Tribuunin loukkaamattomuuden rikkomisesta tuomittiin kuolemalla. Tämä laki käynnisti lisämyönnytyksiä plebeijien hyväksi. Vuonna 493 EAA muihin tasavallan virkoihin valittiin ensimmäistä kertaa alaluokkaan kuuluvia (vaikka tätä ei ollut lailla vahvistettu).

Tämä ei jäänyt ainoaksi tapaukseksi.

Alaluokka turvautui vastaavanlaisiin “yleislakkoihin” vuosina 449 EAA, 445 EAA, 342 EAA ja 287 EAA.

Rooman tasavallan korkein poliittinen virka oli konsulin virka. Konsuleita oli kaksi. Vuoden 342 “lakon” jälkeen säädettiin lailla että toinen konsuli piti aina olla alaluokkaan kuuluva.

Mutta eivät vastakkainasettelut tähän loppuneet. Kuuluisaksi on jäänyt veljekset Tiberius ja Gaius Gracchuksen tarina.

Tiberius oli konsuli vuonna 177 EAA ja tribuni plebis vuonna 133 EAA. Gaius, nuorempi veli, oli tribuni plebis vuosina 123-122 EAA. He yrittivät saada läpi uudistus jossa valtion maat (ager publicus), jotka tähän asti olivat pääosin olleet yläluokan hallussa, olisi jaettu uudelleen köyhille ja sotaveteraaneille. Ensin heillä olikin tässä jonkin verran menestystä, mutta konservatiivinen yläluokka murhautti lopulta molemmat veljekset.

Kyllä se vaan on niin että jollei muuten, niin lakoilla rakennetaan tasapuolisempi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta.

Suomessa oli yleislakko vuonna 1905. Ei se tietenkään ollut laillinen, mutta siitä viis. Kun kerran mitta kunnolla täyttyy ei kysytä lakien perään. Tai itse asiassa kyllä kysytään. Uusien ja oikeudenmukaisempien lakien perään. Sen lakon avulla Suomeen saatiin vuonna 1906 yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Siis äänioikeus kaikille, myös naisille. Vain yhdessä toisessa valtiossa naiset olivat saaneet äänioikeuden tätä ennen. Uudessa Seelannissa.

Nyt hoitajien mitta on selvästi täynnä. Jollei olot parane lakolla uhataan joukkoirtisanomisilla. Itse asiassa pako alalta on jo käynnissä. Eikä näytä olevan väliä onko työnantaja julkinen vai yksityinen. On kerrottu että yksityisellä puolellakin on 3000 hoitopaikkaa täyttämättä hoitajapulan takia.

Hoiva-ala ei ole ainoa ala, jota pikkuhiljaa ollaan jättämässä.

Kokoomus ja Perussuomalaiset, jotka edellisen hallituksen aikana saivat tämän sotkun kiehumispisteeseen leikkauksillaan, ehdottavat ratkaisuksi lisää leikkauksia.

Tyhmä juoksee pää edellä seinään. Idiootti tekee sen kahdesti.

+2
ingmarforne
Sosialidemokraatit Kemiönsaari

Humanististen tieteiden kandidaatti. Aidon oikeudenmukaisuuden toisinajattelija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu