Raiskauksen määritelmä muuttuu, oikeusturvan limbo jatkuu

Uusi hallitus aikoo viedä maaliin raiskauksen määritelmän uudistamisen siten, että suostumuksen puute on riittävä kriteeri raiskaukselle. En tunne yksityiskohtia, millaisia tilanteita varten tätä muutosta tarvitaan. Jos nukkuvan tai vahvasti päihtyneen kanssa puuhastelu on ollut jotenkin lain ulottumattomissa, siinä tapauksessa lain koura tavoittaa nyt enemmän tilanteita. Tosin mitä jos ukko tulee humalassa kotiin ja vonkaa seksiä, onko vaimolla riski joutua linnaan jos hän tarjoilee päihtyneelle, baarimikon termeillä sanottuna?

 

Tai jos kaksi hereillä ja selvin päin olevaa aikuista ajautuu sängyn puolelle, ja myöhemmin toinen osapuoli sanoo poliisille että hän ei itse asiassa antanut suostumusta. Mitä oletamme toisen osapuolen vastaavan syytökseen? Ainoa järkevä ja ovela vastaus on: En muuten antanut minäkään suostumustani! Kumpi sitten on syyllinen ja kumpi on uhri, ja miten se todistetaan?

 

Ehkä tämä lain muutos on hyväänkin suuntaan. Mutta varmaa on että raiskaus on ja pysyy modernin yhteiskunnan oikeuskäytännön ja yksilön oikeusturvan mustana aukkona, sokeana pisteenä jonne emme näe kovin hyvin. Puskaraiskauksia lukuunottamatta kyseessä ovat usein olosuhteet, joissa osapuolten henkilökohtaisen käyttäytymisen historian perusteella on uskottava mahdollisuus, että juuri kyseiset kaksi henkilöä olisivat suostuneet aktiin keskenään. Jos toinen osapuoli kuitenkin väittää jälkeenpäin, että suostumusta ei ollut, muodostuu sana sanaa vastaan -tilanne, jossa ei välttämättä ole mitään todistusaineistoa tarjolla, joka vahvistaisi, kumpi kertomus on totta.

 

Kuitenkin tuomioita jaetaan pelkän kertomuksen perusteella, vaikka todisteita ei ole kumpi kertomus on totta. Ehkä oikeus toteutuu tilastollisesti jopa suurimmassa osassa tapauksista. Ehkä vankilassa istuu vain pieni prosentuaalinen osuus syyttömiä, joita ei kohdeltu syyttöminä kunnes toisin todistetaan. Todistaminen on tässä asiassa usein kovin ongelmallista, käytännössä mahdotonta. Sen katsotaan oikeuttavan tuomita syylliseksi ilman konkreettisia todisteita, kun todistaminen on niin vaikeaa, mutta tuomioita olisi kiva saada aikaiseksi.

 

Nyt puheena oleva lakimuutos ei korjaa tätä ongelmaa yksilön oikeusturvassa. Laki puhuu rangaistavuuden laajentamisesta, tarjoamatta ratkaisua siihen ongelmaan, että syyllisyyttä tai syyttömyyttä on usein täysin mahdotonta todistaa, olipa rangaistavuuden kriteeri mikä tahansa. Konkreettinen askel parempaan suuntaan olisi sen miettiminen, miten osapuolet voisivat dokumentoida suostumuksensa tai sen puutteen sellaisella tavalla, että siitä muodostuisi oikeuden edessä konkreettinen todiste, jotain enemmän kuin vain sana sanaa vastaan. Ehkä jonkunlainen mobiilisovellus voisi palvella tarkoitusta.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu