Pakkoruotsi, suomalaisen demokratian suuri epäonnistuminen

Näin nyt sitten kävi, että ruotsin kieli palaa pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksiin. Tästä asiasta ei äänestetty vaaleissa. Jos olisi äänestetty, niin tuollainen esitys olisi kaatunut murskaluvuin. Enemmistö suomalaisista on kannattanut jo vuosikymmenien ajan ruotsin kielen opiskelun pakollisuudesta luopumista. Mutta edustuksellisessa diktatuurissa on mahdollista kääntää takkia, ja tehdä täysin päin vastoin kuin kansa tahtoo.

Sipilän hallituksen aikoihin nähtiin tilanteita, joissa opposition poliitikot huusivat eduskuntatalon istuntosalissa hallituksen edustajille: "Kuinka te kehtaatte!" Samaa voisi kysyä Antti Rinteen hallitukseen osallistuvilta kansankyykyttäjiltä. Nöyrry opiskelija, ja raada otsa hiessä.

Tämä on ruotsin kielelle viimeinen jojo-ponnahdus ylöspäin suomalaisen yhteiskunnan parrasvaloissa. Väestöennusteiden mukaan noin 30 vuoden kuluttua ruotsi ei todennäköisesti enää ole Suomen toiseksi puhutuin kieli, vaan venäjä nousee rinnalle ja menee ohi. On selvää että ruotsin kielen pakollisuus tulee taas poistumaan, ja tällä kertaa lopullisesti. Ei vain ylioppilaskirjoituksissa, vaan koko koulutusjärjestelmässä pakollisena oppiaineena, sekä virkamiehiltä vaadittavana taitona.

Mitä ruotsinkieliset sen jälkeen tekevät? Mikä agendaksi tulevaisuudessa, kun illuusio Suomen kansan "kaksikielisyydestä" (sujuvasti unohtaen kolmannen kotimaisen eli saamen kielen) tulee tiensä päähän? Heitän tässä pari mahdollisuutta. Tai no, näiden vaihtoehtojen realistisuudesta voitte kukin muodostaa oman mielipiteenne.

1) Sulautuminen ja sukupuuttoon haihtuminen. Tämä kestää kyllä kauan, ja Ahvenanmaan kohdalla lähes ikuisesti, koska suomea äidinkielenä puhuvat eivät ole tervetulleita muuttamaan sinne. Muualla suomessa suomenkieliset ja ruotsinkieliset asuvat vapaasti ja onnellisesti keskenään samalla alueella, monet ruotsinkieliset löytävät suomenkielisen puolison, elämäntapa ja kaveripiiri muodostuu kokonaan suomenkieliseksi, ja usein käy niin että ruotsin kieli katoaa suvusta yhden tai kahden sukupolven kuluttua. Siitä on aiheutunut (ja edelleen aiheutuu) ruotsinkielisen väestön prosentuaalisen osuuden hidas mutta vakaa pieneneminen.

2) Linnoittautuminen yksikielisiin kuntiin, Ahvenanmaan tyyliin. Suomea äidinkielenä puhuvilta pääsy kielletty (tai vähintäänkin ei-toivottu), Ahvenanmaan tyyliin. Tämä ainakin hidastaisi kohdan 1) toteutumista, mutta nuori elämän iloa täynnä oleva jälkikasvu ei kuitenkaan aina haluaisi jäädä asumaan vanhempiensa pieneen kotikuntaan, kun ulkopuolella odottaa suuri suomenkielinen koulutustarjonta. Ja siellä taas suomenkielisten opiskelijoiden bileet, josta löytyy suomenkielinen rakkaus, ja lopun tiedättekin jo kohdasta 1).

3) Aluevaihdokset Ruotsin kanssa. Miksi Ahvenanmaa edes on osa Suomea? Harva tätä kysyy, koska asia tuntuu niin itsestään selvältä, että tuossahan kartalla lukee että Ahvenanmaa on osa Suomea. Todellisuudessa Ahvenanmaan asutushistoria on lähes kokonaan ruotsalaista. Viikingit olivat merenkäynnin taitajia, ja ryöstöretkiin taipuvaisiakin, joten suomalaiset eivät vaivautuneet ottamaan riskiä asua Lounais-Suomen saaristossa, vaan piiloutuivat omaan rauhaansa loputtomien havumetsien syleilyyn, lopulta aina Ruotsin pohjoisosia myöten.

Biologiassa jokainen kasvi ja eläin erikoistuu menestymään tietynlaisessa ympäristössä, tietynlaisten olosuhteiden vallitessa. Myös kansat erikoistuvat tietynlaisiin taitoihin, vahvuuksiin ja mieltymyksiin. Ruotsin kansa erikoistui merenkäyntiin ja sodankäyntiin, ja näillä vahvuuksillaan he asuttivat Ahvenanmaan saaristoineen, sekä osia Suomen etelä- ja länsirannikosta. Uralin vuorilta kotoisin olevat hiljaisempaa elämää viettävät suomensukuiset heimot sen sijaan erikoistuivat vetäytymään omaan rauhaansa pois sotien tieltä, pohjoisten metsien ja peltojen keskelle, usein alueille joissa saimme olla rauhassa ihan vain siksi että karu ympäristömme ei kelvannut hienohelmaisemmille muille kansoille. Ei ruotsalaisillekaan. Kun Ruotsin kuningas aikoinaan päätti asuttaa Ruotsin ja Suomen pohjoisimmat osat väestöllä, hän lähetti sinne suomalaisia, koska me nyt olemme tällaisia, että meidät voi lähettää kylmään pohjoiseen metsään, ja me jäämme sinne ihan tyytyväisinä, kun huomaamme että siellä saa olla rauhassa, ilman että kukaan tulee häiritsemään. Mitä nyt kuninkaan veronkerääjä joskus.

Suomen itsenäistymisen jälkeen, heti joulukuussa 1917, 95% Ahvenanmaan asukkaista äänesti kansanäänestyksessä sen puolesta, että Ahvenanmaa liitetään takaisin sinne mistä se on tullutkin, eli Ruotsiin. Myös Ruotsin valtio teki vaivihkaa sotilaallisia valmisteluita Ahvenanmaan valloittamiseksi takaisin Ruotsille vaikka väkisin, jos neuvotteluteitse ei löytyisi ratkaisua. Mutta unelma Suur-Suomesta sokaisi suomalaiset unelmoimaan suuria, että kaikki maa Ahvenanmaalta Murmanskiin asti kuuluu suomalaisille heimoille. Näin siitä huolimatta, että suomalaiset eivät ole juuri koskaan asuttaneet Ahvenanmaata, sen historia on pääasiassa Ruotsin historiaa.

Suur-Suomen kanssa kävi lopulta niin kuin kävi, saamatta jäivät Karjalan tasavallan suuret metsät. Myös väkisin solmittu järkiavioliitto Ahvenanmaan kanssa on sujunut melko epäromanttisissa merkeissä: vielä tänäkään päivänä suomea äidinkielenä puhuvat ihmiset eivät ole tervetulleita muuttamaan Ahvenanmaalle. Rakensimme väkisin Suurehko-Suomen, jossa emme saa edes asua vapaasti.

Suomalaiselle itsetunnolle voi tehdä heikkoa ajatella, että me emme olekaan viikinkejä, suuria merenkävijoitä. Meillä ei ole juuri mitään tekemistä Ahvenanmaan historian kanssa. Me olemme jääkylmän Pohjolan rauhaa rakastava kansa, joka ei opetellut sotimaan, vaan opetteli väistämään ongelmia ja vetäytymään omaan rauhaansa syvälle pohjoisten metsien syvyyksiin, sinne mihin mikään muu kansa ei vaivautunut seuraamaan meitä.

Nykyään 10% Ahvenanmaan väestöstä kannattaa Ahvenanmaan itsenäistymistä valtioksi. Höpö höpö. Minun maailmankuvassani 30,000 ihmistä ei ansaitse valtiollista itsenäisyyttä. Se olisi röyhkeää kermankuorintaa maailmassa, jossa on monimiljoonaisia väestöjä ilman omaa valtiota. Liittykööt takaisin Ruotsiin, niin heidän kieliongelmansa on sillä ratkaistu. Mutta haluan kyllä vaihtokaupassa ison siivun sitä synkkää ja kylmää metsämaisemaa Pohjois-Ruotsista, johon me suomalaiset lähdimme Ruotsin kuninkaan käskystä, kun kukaan muu ei sinne suostunut menemään.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu