Kohti moniulotteista demokratiaa

Minun blogini esittelytekstissä sanotaan: "Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista."

Juhlavaa, mutta kovin epämääräistä tekstiä. Mitä tarkoittaa "moniulotteinen päätöksenteko"?

Käsittelen tässä aihetta kahden käytännön esimerkin kautta, jotka ovat kestoaiheita suomalaisessa politiikassa: verotus ja kielipolitiikka.

Kielipolitiikassa suomalainen lainsäädäntö on moniulotteista tietyiltä osin, mutta joiltakin muilta osin se on vähemmistön diktatuuria, eli demokraattisen enemmistön tahdon vastaisesti voimassa olevaa politiikkaa.

Moniulotteinen osuus Suomen kielipolitiikassa on se, että ruotsin kieli voi olla jossain kunnassa ainoa virallinen kieli (Ahvenanmaan kunnat), jossain ensisijainen kieli yhdessä toissijaisen suomen kielen kanssa (Hangon seutu ja Vaasan seutu), ja jossain toissijainen kieli yhdessä ensisijaisen suomen kielen kanssa (Helsingin seutu). Tämä on moniulotteista demokratiaa, eikä se ole mitään tähtitiedettä, vaan meillä on jo se käytössä, ainakin tässä yhdessä aiheessa. Ja ehkä muutamassa muussakin aiheessa, mutta pääsääntöisesti politiikassa ei ajatella siitä lähtökohdasta käsin, että tällainen moniulotteisuus olisi ensisijainen tapa tehdä päätöksiä, jota kannattaisi suosia, vaan se on enemmänkin viimeinen oljenkorsi johon turvaudutaan vain äärimmäisessä hädässä.

Vähemmistön diktatuuria (tai millä termillä nyt halutaankin kuvata sitä, että noudatetaan politiikkaa joka on kansan enemmistön tahdon vastaista) puolestaan on se, että ruotsin kieli on pakollinen oppiaine koulussa koko valtion alueella, sekä pakollinen taitovaatimus virkamiehille koko valtion alueella. Mielipidemittausten mukaan tämä tilanne on ollut kansan enemmistön tahdon vastainen jo suurinpiirtein parikymmentä vuotta. Sitä ennen se oli ilmeisesti kansan enemmistön tahdon mukaista, eli enemmistödemokratiaa.

Oikeastaan puhdasta yksisilmäistä enemmistödemokratiaa olisi pakottaa kansa vastaamaan kysymykseen, mikä yksi kieli on Suomen virallinen kieli, ja pakollinen oppiaine koulussa? Jos kansa pakotettaisiin vastaamaan tähän kysymykseen, enemmistö vastaisi "suomi", ja sitten muodostuisi enemmistödemokratian mukainen päätös, että kansan enemmistön kieli on ainoa virallinen kieli. Monessa maailman valtiossa tilanne onkin tämäntyyppinen.

Moniulotteista demokratiaa olisi noudattaa kouluaineiden pakollisuuden ja virkamiesten taitovaatimusten osalta vastaavaa joustavuutta eri kuntien paikallisten olosuhteiden suhteen, kuin noudatetaan määriteltäessä kuntien viralliset kielet. On perusteltua vaatia virkamieheltä ruotsin kielen taitoja, ja ehkä pakollisia opintojakin, siellä missä väestön enemmistö on ruotsinkielistä. (Tai jos rehellisiä ollaan, ainoa mitä virkamieheltä kannattaisi vaatia on mahdollisimman korkea asiantuntemus siinä aiheessa, joka on hänen vastuullaan. Virkamies kohtaa joka tapauksessa esim. ulkomailta juuri muuttaneita yksilöitä, jotka eivät puhu mitään yhteistä kieltä virkamiehen kanssa. Silloin käytetään tulkkia, ja asiat hoituvat ongelmitta. Niinpä vaatimus virkamiehen kielitaidosta on lähinnä taloudellinen, sillä säästetään tulkin palkkio, ja työ tulee tehtyä pienemmillä kustannuksilla.)

Jos pysähdymme miettimään asiaa hetkeksi, on yllättävän harvinaista että politiikassa lähdettäisiin ajattelemaan jostain aiheesta moniulotteisesti. Kielipolitiikassa tämä tuntuu luontevalta, olemme tottuneet siihen ajatukseen että eri kunnissa on erilainen tilanne virallisten kielten osalta. Vähäisessä määrin myös verotuksessa on vaihtelua eri kunnissa, sillä onhan kunnalla mahdollisuus vaikuttaa omaan veroprosenttiinsa. Mutta ilmeisesti ei tarpeeksi, koska verotuksesta valitetaan yleisesti aina hallitukselle, ei kunnalle. En muista nähneeni yhtään mielenosoitusta jossa kritisoitaisiin kunnan veroprosenttia, mutta olen nähnyt montakin mielenosoitusta jossa kritisoidaan hallituksen veropolitiikkaa.

Mitä verotukseen tulee, moniulotteista demokratiaa olisi tuoda eri kunnissa vallitsevaan verotuksen tasoon vieläkin suurempaa vaihtelua kuin se ilmeisen riittämätön vaihtelu, joka tällä hetkellä vallitsee. Lähtökohta on joiltakin osin samanlainen kuin kielipolitiikassa: osa kansasta haluaa puhua ruotsia, ja osa haluaa puhua suomea. Tähän kansan tahtoon vastataan jokaisessa kunnassa omalla erilaisella tavalla. Myös verotuksen osalta tilanne on se, että kansan tahto on moniulotteinen. Osa kansasta haluaisi keventää verotusta (mikä lähes väistämättä tarkoittaisi myös valtion menojen vähentämistä, julkisten palveluiden karsimista).

Olisiko oikeudenmukaista, että Kokoomus saisi sanella omat veroprosenttinsa? Asiaan liittyy kyllä peraatteellisia ongelmia, koska puolueiden kannatus on jakautunut jossain määrin yhteiskunnallisen aseman perusteella: Yritysten omistajat ja korkeapalkkaiset työntekijät äänestävät Kokoomusta (jos eivät sitten Vihreitä, ja maaseudun yrittäjät Keskustaa), keskituloiset työntekijät äänestävät SDP:tä, matalapalkkaiset ja työttömät ja eläkeläiset äänestävät joko SDP:tä tai Vasemmistoliittoa. Joku äänestää vielä Perussuomalaisiakin, ensisijaisesti muista syistä kuin talouspolitiikka.

Puoluiden itsehallinto koskien omaa verotustansa johtaisi käytännössä siihen, että Vasemmistoliiton ja ehkä SDP:nkin kannattajien pitäisi ottaa roolia itsensä työllistämisessä, osuuskuntina tai yrittäjinä, koska yritykset tällä hetkellä omistava Kokoomuksen ja Keskustan äänestäjäkunta lähtisi viemään verotusta ja palkkoja alaspäin, itsehallinnon suomin valtuuksin. Ainoa keino vastustaa sitä olisi joko luottaa siihen että ammattiliittojen palkkakartelli pitää edelleen, eikä Kokoomus maahantuo edullisempaa työvoimaa ulkomailta, tai sitten luoda työpaikkoja itselle oman käden kautta, jolloin päästään vaikuttamaan myös palkkatasoon itse.

Tässä eksyttin varsin radikaaliin skenaarioon. Mutta toisaalta ainoaan mahdolliseen skenaarioon, jossa Vasemmistoliitolla on konkreettisempia aseita edistää äänestäjiensä taloudellista asemaa kuin loputon, vuosikymmeniä ja vuosisatoja kestävä ruikutus, johon Kokoomus aina vastaa pudottamalla pöydältä anojalle taas muutaman leivänmurusen lisää. Jos haluaa paremman kohtalon, siinä tapauksessa kohtalo täytyy ottaa omiin käsiin.

Palataan takaisin reaalitodellisuuteen, aikaan ja paikkaan jossa elämme tänä päivänä. Moniulotteisempi demokraattinen päätöksenteko verotuksen osalta, mitä se voisi olla lähitulevaisuudessa, ja mitä hyötyä siitä olisi? Veroprosenttia voitaisiin laskea tuntuvasti Itä-Suomessa. Siinä tulisi lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Kokoomus ei enää valittaisi miksi verot ovat niin korkeita, eikä Itä-Suomessa enää valitettaisi kuntien tyhjenemistä väestöstä, koska kokoomukselaisia muuttaisi Itä-Suomeen kuin formula-kuskeja Monacoon konsanaan, ja heidän perässään muuttaisi yritystoimintaa, ja niiden perässä muuttaisi työnhakijoita.

"One size fits all" yksiulotteinen päätöksenteko on joustamatonta, siinä jää käyttämättä mahdollisuus optimoida rahan ja väestön tasapainoista jakautumista maantieteellisesti valtion alueelle, sekä mahdollisuus tarjota yksilöille konkreettista valinnan vapautta koskien omaa elämäänsä, sitä kautta että eri alueilla on erilaisia esim. verotus- ja kielipolitiikan käytäntöjä, jolloin yksilöllä on konkreettista valinnan vapautta omaa elämäänsä koskien, muuttamalla asumaan sellaisen politiikan vaikutuspiiriin, joka itseä miellyttää eniten.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu