Etsimässä ratkaisua saamelaiskysymykseen

Yksi vähiten julkista keskustelua aiheuttaneita kohtia uuden hallituksen ohjelmassa on pyrkimys edistää ratkaisuiden löytämistä ns. saamelaiskysymykseen.

Otan tässä kantaa kahteen asiaan, jotka ovat pitkäaikaisia kiistakysymyksiä jopa saamelaisten itsensäkin keskuudessa.

1) Saamelaisuuden määritelmä

Saamelaiskäräjät kannattaa tiukkaa saamelaisuuden määritelmää, joka on paljon ahtaampi kuin ahvenanmaalaisuuden tai suomalaisuuden määritelmä. Sen mukaan saamelaisuus voidaan ansaita vain polveutumalla saamelaisista vanhemmista.

Noin 20% Suomessa asuvista ihmisistä, jotka haluaisivat tulla kohdelluksi osana saamelaista kansaa, jäävät tämän määritelmän ulkopuolelle. He edustavat saamelaista kulttuuria, kieltä ja/tai perinteisiä saamelaisia elinkeinoja, mutta heiltä puuttuu geneettinen polveutuminen sellaisista saamelaisista, jotka saamelaiskäräjät tunnustaa saamelaisiksi.

Tämä kiista on saamelaisten keskinäinen, mutta Suomen valtio (tai kansainvälinen oikeusistuin) on se joka joutuu ratkaisemaan tämän kiistan. Minun ratkaisuni on, että geneettiseen perimään perustuvaa rotuerottelua ei tarvita maailmassa yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Kannatan saamelaisuuden määrittelemistä samantyyppisesti kuin Suomen kansalaisuus määritellään: kenellä tahansa ihmisellä, sukujuurista riippumatta, on oikeus anoa saamelaisuutta, kun henkilö on asunut vähintään 5 vuotta saamelaisen kansan keskuudessa, ja noudattanut saamelaisen kansan tapoja ja lakeja melko nuhteettomasti, ja läpäisee saamen kielikokeen hyväksyttävästi.

Näen jo lehtien otsikot silmissäni: Perussaamelaisten nuorisojärjestö julkaisi tweetin jossa on kuva tummaihoisesta lapsiperheestä, ja teksti: ”Äänestä vaaleissa, jotta saamen tulevaisuus ei näyttäisi tältä.”

2) Saamelaisten maa-alueet

Suomen kansaa huomattavasti enemmän kiinnostava aihe on kysymys saamelaisten maaomistuksesta. Suomen hallitus toisensa jälkeen on vuosikymmenien ajan kiertänyt kuin kuumaa perunaa saamelaisten pyrkimystä päästä neuvottelemaan niiden maa-alueiden omistuksesta, joiden läpi saamelaiset ovat historian saatossa vaeltaneet porojensa kanssa. Se alue ei ole ihan pieni: Poron kakkaa löytyy koko Lapin maakunnan alueelta, jonka pinta-ala on 27% Suomen valtion pinta-alasta. Vaatimattomampi vaihtoehto on ajatella että saamelaisten perinteikkäät kotikunnat Enontekiö, Utsjoki, Inari ja Sodankylä olisivat saamelaisten ominta aluetta. Näiden kuntien pinta-ala on yhteensä 13% Suomen valtion pinta-alasta.

Muhkeita aluevaatimuksia, kansalta jonka väkiluku on 0.1 % Suomen väkiluvusta. Ei ihme että Suomen hallitus toisensa jälkeen on syönyt kaikki saamelaisia koskevat sanansa ja lupauksensa, vuosikymmenestä toiseen. Johonkin suuntaan asiassa täytyisi kuitenkin edetä, jotta kaikilla on mukavaa.

Luonnostelin oheiseen kuvaan ajattelumallin, jossa vaaleanpunaisella värillä oleva alue tunnustettaisiin saamelaisen kansan alueeksi, jonne voitaisiin jopa kehitellä itsehallintoakin, jopa valtioiden rajojen yli, jos heitä sattuisi asia kiinnostamaan jossain vaiheeessa. Tämän alueen laajuus on lonkalta arvioiden noin 6% Suomen valtion alueesta, reilu setti kansalle jonka väkiluku on 0.1 % Suomen väkiluvusta. Toisaalta pohjoisen maan kysyntä ja käyttökelpoisuus ei ole ihan samaa tasoa eteläisen Suomen maa-alueiden kanssa, mistä on osoituksena sekin että Suomen kansa viihtyy niin etelässä kuin valtiota riittää, ja vieläkin etelämmäksi muutettaisiin jos valtio venyisi kauemmas etelään. Joten pinta-alan suhde asukaslukuun ei ole ihan suoraan verrannollinen.

Vihreällä värillä on merkitty porojen laiduntamisen alue kokonaisuudessaan. Näillä alueilla säilyisi saamelaisten maankäyttöoikeus porojen laiduntamiseen entiseen malliin, mutta se asia tulisi selväksi ja loppuun käsitellyksi, että ne alueet eivät ole saamelaisten omaisuutta.

En odota että saamelaiskäräjät kiiruhtaa riemuiten hyväksymään tätä ehdotusta, ei kohdan 1) eikä kohdan 2) osalta. Heidän silmissään kiiltää varmasti jatkossakin ajatus rajata saamelaisuuden käsite ja siihen liittyvät etuoikeudet niin pienelle sisäpiirille kuin mahdollista, ja unelma paljon reilummasta siivusta Suomen maa-alueita. Jossain vaiheessa täytyisi vain ottaa se riski että tehdään selkeä ja ryhdikäs päätös, silläkin uhalla että saamelaiset vievät asian kansainväliseen oikeusistuimeen. Kun huomioidaan millaisiin reservaatteihin alkuperäisasukkaat on ahdettu esim. USA:ssa, en näe suurta riskiä että mikään tasapuolisesti koko maailmaa samoilla silmälaseilla katsova taho voisi tulla siihen johtopäätökseen, että näin reilu tarjous olisi jotenkin kansainvälisessä vertailussa saamelaisten etujen vastaista.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu