Maahanmuuttajille opetetaan rumaa suomen kieltä

Ulkomaalaisille suunnattu suomen kielen opetus perustuu useimmiten esim. kirjasarjaan Suomen Mestari. En ole selannut kaikkia suomen kielen opetuksen kirjasarjoja, mutta yllättyisin jos niiden kesken olisi suuria eroja laadullisesti tai sisällöllisesti.

Jo vuosia sitten näin tällaisen opetuskirjan, ja vatsassa alkoi kiertää, kun huomasin millaista kielioppia niissä opetetaan:

”Hänen vaimo on Liisa.”

”Nämä ovat minun kengät.”

Pikku hiljaa olen muodostanut käsityksen tästä ”kieliopista”, mistä siinä on kyse. Olen valaistunut, saavuttanut ymmärryksen ja tietoisuuden. Olen sitä mieltä että tämä ei ole hyväksyttävää suomen kieltä, jota tulisi opettaa kenellekään.

Kukaan ei tosin puhu kirjakieltä, joten onko sitä pakko opettaa? Eikö maahanmuuttajille voitaisi opettaa vähän rennompaa puhekieltä, kun se on kuitenkin puhetapa joka heidän täytyy opetella, jos haluavat kuulostaa ”normaalilta” puhuessaan ihmisille?

Toki. Mutta se kieli jota maahanmuuttajille opetetaan, ei ole myöskään oikeaoppista puhekieltä. Se on sekasikiö, joka ei ole oikeaoppista kieltä missään olosuhteissa.

Luther naulasi omat teesinsä kirkon oveen, ja minä naulaan omat teesini tähän blogiin:

On kaksi hyväksyttävää tapaa puhua ja kirjoittaa suomen kieltä.

1) Kirjakieli:

Käytetään henkilöön viittaavia persoonapronomineja ”minä”, ”sinä”, ”hän” jne. lyhentämättöminä, verbi on pääsanansa mukaisesti yksikössä tai monikossa, ja omistuksen kohteena oleva sana taipuu sijamuodoissa. Esimerkiksi:

”Hänen vaimonsa on Liisa.”

”Nämä ovat minun kenkäni.”

2) Puhekieli:

Käytetään henkilöön viittaavia persoonapronomineja lyhennetyssä muodossa ”mä”, ”sä”, ”se” jne., verbi on aina yksikössä, ja omistuksen kohteena oleva sana pysyy perusmuodossa. Esimerkiksi:

”Sen vaimo on Liisa.”

”Nää on mun kengät.”

3) Virheellinen kieli:

Oppikirjoissa Suomen Mestari jne. opetetaan tällä hetkellä sekavaa ja rumaa kieltä, jota ei käytä juuri kukaan oikeassa elämässä, jossa sekoitetaan samassa lauseessa keskenään henkilöön viittaavia persoonapronomineja ”minä”, ”sinä”, ”hän” jne. lyhentämättöminä, verbi on pääsanansa mukaisesti yksikössä tai monikossa, mutta omistuksen kohteena oleva sana on perusmuodossa. Esimerkiksi nämä jo edellä mainitut:

”Hänen vaimo on Liisa.”

”Nämä ovat minun kengät.”

Ulkomaalaisille suunnatut suomen kielen oppikirjat pitäisi laittaa silppuriin, ja painattaa uusiksi joko kokonaan oikeaoppisen puhekielen mukaisina, tai kokonaan oikeaoppisen kirjakielen mukaisina.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu