Uusi alin oikeusaste, jossa oikeudenkäynnit ovat lähes ilmaisia

Suurinpiirtein kaikissa maailman valtioissa merkittävin ongelma ihmisten tasavertaisen oikeusturvan toteutumisessa on oikeudenkäyntien korkeat kustannukset, jotka tekevät omien laillisten oikeuksien puolustamisesta ongelmallisen kallista suurelle osalle väestöstä.

Hallitusta muodostaessaan Antti Rinne kysyi puolueilta mm. ”Kuvatkaa käsityksenne Suomesta oikeusvaltiona ja kertokaa keinot sen vahvistamiseksi.” Vastaus siihen kysymykseen on tuossa yllä. Mutta konkreettisen ratkaisun etsiminen tähän ongelmaan ei tainnut löytää tietään hallitusohjelmaan asti.

Minun ratkaisuni on: Käräjäoikeuden alapuolelle pitäisi perustaa uusi kuluttajariitalautakunnan tyylinen (mutta myös muita aiheita kuin kuluttajariitoja käsittelevä, ja lainvoimaisia päätöksiä tuottava) alin oikeusaste, jossa oikeutta jakavat lakiteknisessä mielessä maallikot (jotka eivät ole koulutukseltaan eivätkä palkkatasoltaan lakimiehiä, mutta kuitenkin perehtyvät oikeuskäytäntöön parhaalla mahdollisella tavalla), ja jossa oikeudenkäynnin hinta on terveyskeskusmaksun hintaluokkaa. Ongelmaton kustannus kenelle tahansa kansalaiselle, toisin kuin oikeudenkäyntikulut korkeammissa oikeusasteissa.

Tämän oikeusasteen antama ratkaisu lailliseen kiistaan olisi lainvoimainen, mutta päätökseen tyytymätön saisi valittaa korkeampaan oikeusasteeseen eli käräjäoikeuteen, jonka kustannukset ovat nykyisen kaltaisia sille osapuolelle joka on tyytymätön uuden alimman oikeusasteen päätökseen, mutta valtio maksaisi oikeudenkäyntikulut sille osapuolelle joka on ns. syytön alimman oikeusasteen päätöksen perusteella.

Tästä muodostuisi myös varsin konkreettinen laadun mittari alimman oikeusasteen ”tuomareille”: jos päätökset muuttuvat ylemmissä oikeusasteissa isolla prosentilla, ”tuomarin” asiantuntemus on puutteellista ja hän joutaa vaihtoon.

Täydellisyyttä ei voi saavuttaa, mutta jos uusi alin oikeusaste osuisi päätöksissään samanlaiseen ratkaisuun kuin ylemmät oikeusasteet vaikka 90% tapauksista, silloin kansalaisen oikeusturva toteutuisi kohtuullisin kustannuksin jo 90% tapauksista, mikä on paljon enemmän kuin nykyään.

Mikä muuttuisi käytännön tasolla, verrattuna nykyiseen tilanteeseen? Otan käytännön esimerkin omasta elämästäni, josta olen maininnut aiemmassa blogissani:

http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277757-airbnbn-laillisuuteen-…

Ottaessani Airbnb:n kautta vuokralaisia pari vuotta sitten, kansainvälinen miljardiluokan yritys Airbnb kieltäytyi korvaamasta minulle 300 EUR vahinkoa (varastettu puhelin yms.), kun kansainväliset ammattivarkaat osuivat kohdalleni asiakkaaksi. Airbnb kieltäytyi tarkentamasta syytä.

Nykyinen tilanne: Saisin tuon 300 EUR haltuuni vain siinä tapauksessa, että uskaltaisin ottaa vähintään 10,000 EUR taloudellisen riskin haastamalla Airbnb:n oikeuteen, jolloin he joutuisivat oikeudessa selittämään miksi he hylkäsivät korvaushakemukseni. Ja sitten oikeus päättäisi, kumpi osapuoli on oikeassa, ja häviäjä maksaisi molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut, helposti vähintään 5000 EUR per osapuoli. Käytännössä kuitenkin käy niin, että minun kaltaiseni tavallinen kansalainen luopuu oikeuksistaan suosiolla, ei riskeeraa lapsiperheen kukkarosta 10,000 EUR summaa, vaan kärsii tappionsa ja unohtaa koko jutun.

Ehdotetun mallin mukainen tilanne puolestaan olisi: Saisin muutaman kympin hinnalla haastettua Airbnb:n uuteen alimpaan oikeusasteeseen, jossa he joutuisivat selittämään miksi he hylkäsivät korvaushakemukseni. Ja sitten uusi alin oikeusaste päättäisi, kumpi osapuoli on oikeassa. Häviäjä maksaisi muutaman kympin oikeudenkäyntikuluja, tai molempien osapuolten kulut yhteensä ehkä satasen. 100 kertaa halvempi keissi kuin asian käsittely käräjäoikeudessa. Sitten minulle muodostuisi oikeus laittaa lasku perintäyhtiölle, jos Airbnb ei maksaisi suosiolla. Jos Airbnb uskoisi alimman oikeusasteen tehneen virheen päätöksessä, he voisivat valittaa käräjäoikeuteen, jolloin kustannukset kohoaisivat 100-kertaisiksi, mutta valtio takaisi kustannukset minun puoleltani. Jos Airbnb häviäisi jutun käräjäoikeudessa, valtion kustannukset jäisivät nollaan, ja Airbnb maksaisi molempien osapuolten kulut.

Toinen käytännön esimerkki: Kun muutin pois TA-Asumisoikeus Oy:n asunnosta, yhtiö jätti palauttamatta tililleni vakuusmaksua noin 1000 EUR arvosta, vedoten mm. väitettyyn asunnon kulumiseen. Minun näkemykseni mukaan yhtiön esittämä 1000 EUR kustannuslaskelma sisältää mm. noin 10-kertaisena ylihinnoiteltuja veloituksia siivouskuluista. Reklamoin laskun noin 600 EUR osalta, ja voitin asian kuluttajariitalautakunnassa, mutta yhtiö ei edelleenkään palauta rahoja minulle. (He ovat jo kuluttajaviranomaisen mustalla listalla.) Yhtiö ei myöskään suostu selittämään tarkemmin, miksi siivouskulujen veloitukset näyttävät 10 kertaa suuremmilta kuin heidän hinnastonsa mukaan pitäisi olla.

Saisin tuon 600 EUR haltuuni vain siinä tapauksessa, että uskaltaisin ottaa vähintään 10,000 EUR taloudellisen riskin haastamalla TA-Asumisoikeus Oy:n oikeuteen, jolloin he joutuisivat oikeudessa selittämään miksi väitetyt siivouskulut ovat niin suuria. Ja sitten oikeus päättäisi, kumpi osapuoli on oikeassa, ja häviäjä maksaisi molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut, helposti vähintään 5000 EUR per osapuoli. Käytännössä kuitenkin käy niin, että minun kaltaiseni tavallinen kansalainen luopuu oikeuksistaan suosiolla, ei riskeeraa lapsiperheen kukkarosta 10,000 EUR summaa, vaan kärsii tappionsa ja unohtaa koko jutun.

Ehdotetun mallin mukainen tilanne puolestaan olisi: Saisin muutaman kympin hinnalla haastettua TA-Asumisoikeus Oy:n uuteen alimpaan oikeusasteeseen, jossa he joutuisivat selittämään miksi siivouskulut ovat niin korkeita. Ja sitten uusi alin oikeusaste päättäisi, kumpi osapuoli on oikeassa. Häviäjä maksaisi muutaman kympin oikeudenkäyntikuluja, tai molempien osapuolten kulut yhteensä ehkä satasen. 100 kertaa halvempi keissi kuin asian käsittely käräjäoikeudessa. Sitten minulle muodostuisi oikeus laittaa lasku perintäyhtiölle, jos yhtiö ei maksaisi suosiolla. Jos yhtiö uskoisi alimman oikeusasteen tehneen virheen päätöksessä, he voisivat valittaa käräjäoikeuteen, jolloin kustannukset kohoaisivat 100-kertaisiksi, mutta valtio takaisi kustannukset minun puoleltani. Jos yhtiö häviäisi jutun käräjäoikeudessa, valtion kustannukset jäisivät nollaan, ja yhtiö maksaisi molempien osapuolten kulut.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että olen parin viime vuoden aikana luopunut suosiolla ja häntä koipien välissä ajatuksesta puolustaa laillisia oikeuksiani yhteensä noin 900 EUR arvosta, vain siksi että omien laillisten oikeuksiensa puolustaminen on niin suhteettoman kallista tavalliselle kansalaiselle.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu