Saksan malliin: Suomen olutvero 20 kertaa pienemmäksi?

Oluen vero on Suomessa 20 kertaa korkeampi kuin Saksassa, oluen puhtausmääräyksen ja Oktoberfestin luvatussa maassa.

http://www.panimoliitto.fi/app/uploads/2018/03/Olutverot-2018_0301.jpg

On helppo sanoa oikeistosta käsin, yrittäjien edut ja dollarin kuvat silmissä, että bisnes luistaisi paremmin jos alkoholiveroa laskettaisiin reilusti. Kun myynti valuu kuitenkin Viroon ja Latviaan.

Tässä on mielenkiintoinen yksityiskohta, joka jää vähemmälle huomiolle: mikä on alkoholiverosta saavutettavien hyötyjen vaikutus alueellisesti eri puolilla Suomea? Uudellamaalla vaikutus lienee heikompi kuin kaukana sisämaassa, kun dokaajat pääsevät kympillä Tallinnaan hakemaan edullisempaa olutta ohi Suomen alkoholiverotuksen. Tässä on pientä eriarvoistumista, Helsingin deekuilla menee paljon lujempaa kuin Kajaanin deekuilla, mikä on tosi epäreilua.

Tilastot kehiin: Alkoholin kokonaiskustannusten Suomen yhteiskunnalle sanotaan olevan noin 2 mrd EUR vuodessa. Alkoholin myynti tuottaa kuulemma suurinpiirtein saman verran, tai vähän ylikin, jos on uskominen esim. tätä blogia:

http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255571-alkoholin-taloudel…

Melko reilua: Yhteiskunta saa alkoholista tuloja vähintään yhtä paljon kuin alkoholista aiheutuu haittoja. Kyllä, se on reilua yhteiskunnan kannalta, mutta yksilöiden kannalta ei ihan niin reilua.

Eri maiden terveysviranomaiset vetävät hatusta hieman erilaisia lukuja, minkä verran alkoholia voi juoda jotta se olisi täysin risktöntä terveyden kannalta. Suomessa sanotaan että 14 annosta viikossa, eli keskimäärin kaksi 0.33 l tölkkiä keskiolutta päivässä, on raja jonka ylittäminen voi alkaa aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. Se tekee vuodessa  noin 11,6 litraa puhdasta alkoholia. Oheisen tilaston mukaan 20% kansasta juo alkoholia enemmän kuin tuo alin riskiraja, ja 10% juo enemmän kuin varsinaisen ongelmakäytön riskiraja, joka on 19,5 litraa puhdasta alkoholia vuodessa.

http://smetana.fi/wp-content/uploads/2014/03/alkoholin-kulutus-suomessa-…

Hieman yksinkertaistaen ja mutkia oikoen voidaan ehkä arvioida, että suurkuluttajien muodostama 10% kansasta maksaa alkoholin käytöstään 0,8 mrd EUR vuodessa, ja aiheuttaa alkoholin haittoja 1,6 mrd EUR vuodessa.

Todennäköisesti suurkuluttajat eivät maksa alkoholista edes noin paljon, koska he juovat yleensä halvinta mahdollista viinaa, ja sekin mieluiten Tallinnasta tuotua tavaraa, jolloin Suomeen ei makseta veroa lainkaan. Saattaa olla että suurkuluttajien 10% kansasta maksaa alkoholiveroa todellisuudessa vain 0,4 mrd EUR vuodessa — jolloin heidän aiheuttamansa kustannukset olisivat jopa nelinkertaiset verrattuna heidän maksamiinsa tuottoihin. Melkoinen alijäämä, jos 10% kansasta tekee alkoholin kanssa läträtessään tappiota 1,2 mrd EUR vuodessa, muun 90% väestöstä piikkiin. Tai vieläkin pahempaa: 50%:n väestöstä piikkiin, koska 40% kansasta ei juo juuri mitään, eikä siten myöskään maksa alkoholiveroa juuri lainkaan.

Alkoholin käyttö on melkeinpä ihmisoikeus, yli 5000 vuotta vanha perinne, part of being a human. Ei sitä voi kieltää, eihän? Ehkä ei, mutta rohkenen kyseenalaistaa sen että 50%:n kansasta on reilua maksaa nuo 1,2 mrd EUR vuodessa suurkuluttajien alkoholiharrastuksen tukemiseksi. Jos tuettaisiin edes juniorien jalkapalloa tai jotain, mutta kun tuetaan aikuisten dokaamista. Jolla on myös sosiaalisia vaikutuksia, pahiten näiden henkilöiden omiin lapsiin.

Sanotaan että alkoholisteja ei saisi holhota. Sopii, juokoot vapaasti niin paljon kuin tahtovat, kunhan he myös maksavat itse oman harrastuksensa kustannukset.

Ihanteellisessa maailmassa ihmiset olisivat rehellisiä, jokainen kirjaisi muistilehtiöön paljonko hän juo alkoholia, ja sitten verottaisimme alkoholin käytön kustannukset tuolta 10% kansasta, joiden muistilehtiöistä löytyy raskauttavan suuria määriä alkoholin käyttöä. Progressiivinen alkoholivero, joka on Saksan tasoa kohtuukäytön rajaan asti, 80%:lle kansasta, ja siitä kohoaa asteittain 100-kertaiseksi, käytön lisääntyessä yli riskirajojen. Mutta emme elä ihanteellisessa emmekä rehellisessä maailmassa, joten tämä vaihtoehto ei toimi. Suurkuluttajat eivät raportoisi juomisensa määrää, eivätkä maksaisi harrastuksensa kustannuksia.

Isovelin valvomassa maailmassa, jossa käteinen raha on jäänyt historiaan kuin kohta Ruotsissa konsanaan,  progressiivinen alkoholin kulutusvero voisi toteutua siten että kaupat lähettävät valtiolle tiedon kansalaisten ostamasta alkoholista, ja valtio laittaisi verotuksessa mätkyjä perään niille joiden alkoholin kulutus sitä edellyttää. Mutta tässäkin kävisi niin, että raittiimmat kaverit jeesaisivat deekua, ja piilottaisivat hänen alkoholismiaan oman kohtuukäyttönsä sekaan alkoholin ostokuiteissa.

Holhousyhteiskunnassa alkoholistit voitaisiin toimittaa pakkohoitoon, ja harrastus kokisi ainakin väliaikaisia takaiskuja.

Kyyläys-yhteiskunnassa kansalaisille voitaisiin määrätä pakollinen maksa-arvojen mittaus vuosittain, ja alkoholivero määräytyisi suurkuluttajille maksa-arvojen perusteella.

Vanhaan kunnon lestadiolaisen Pohjanmaan malliin alkoholi voitaisiin kieltää tiettyjen kuntien alueella, jolloin ainakaan sen kunnan asukkaat eivät maksaisi lystistä mitään. Alkoholin kustannukset jaettaisiin valtion budjetissa niiden kuntien kesken, joissa alkoholin hallussapito on sallittua.

Alkoholipolitiikka ei ole reilua eikä helppoa, vaan varsin epäreilua ja varsin ongelmallista. Helppoa tietä onneen ei ole. Ei Saksassakaan: siellä suurkuluttajien harrastuksen maksaa muu väestö ihan kiltisti verotuksen kautta, kun kustannukset kertyvät valtiolle, mutta rahoja ei kerätä käyttäjiltä alkoholiveron kautta juuri lainkaan.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu