Ilman hallitusta pärjäisimme paremmin

Länsimainen demokratia on melkoinen himmeli. Sen kruununa on ns. hallitusohjelma, jonka perusteella politiikkaa käytännössä viedään eteenpäin, sillä välin kun opposition puolueet vikisevät eduskunnan lehtereillä.

Hallitusohjelman muodostaminen säätytalolla on juhlallinen seremonia, joka estää kansan enemmistön tahtoa toteutumasta. Jos tätä seremoniaa ei suoritettaisi lainkaan, kansan tahto toteutuisi täydellisemmin.

(Yksinkertaisuuden vuoksi sivuutan tässä sen kysymyksen, onko se yleensäkään paras mahdollinen menettely, että enemmistö päättää asioista. Sovitaan tämän blogin ajaksi, että demokratian päämäärä on toteuttaa kansan enemmistön tahtoa.)

Hallitusohjelma on hallitukseen kutsuttujen puolueiden keskinäinen lehmänkauppa, jossa puolueet kaupittelevat toisilleen palveluksia ja myönnytyksiä, ja saavat siitä vastineeksi muilta puolueilta palveluksia ja myönnytyksiä. Yksi kuuluisimpia esimerkkejä tästä on RKP:n historiallinen vaa'ankielen asema suurten puolueiden välissä, jonka avulla se on 50 vuoden ajan onnistunut ostamaan muilta puolueilta palveluksia pakkoruotsin edistämiseksi, tarjoamalla vastineeksi tukea muiden puolueiden erityistoiveille.

Jos hallitusohjelmaa ei laadittaisi lainkaan, silloin jokainen aihe tulisi sellaisenaan eduskunnan käsittelyyn, ilman että poliittisia aiheita on niputettu ja tuotteistettu ”hallitusohjelmaksi”. Pakkoruotsin ja muiden kansan vähemmistön kannattamien aiheiden, jotka menestyvät tällä hetkellä vain poliittisten lehmänkauppojen ansiosta, kohtalo olisi se mikä on kansanedustajien enemmistön tahto, joka puolestaan peilaa kohtuudella kansan enemmistön tahtoa.

Puolueet tosin osaavat leipoa lehmänkauppoja ilman hallitusohjelmaakin. Mikään ei estäisi RKP:ta käymästä kultaisia keskusteluita muiden puolueiden kanssa eduskunnan käytävillä, vaikka mitään hallitusohjelmaa ei olisi olemassakaan. Yrityksille on kiellettyä käydä neuvotteluja hinnoittelusta. Siitä rapsahtaa sakot kartellitoiminnasta. Valitettavasti puolueille on laillista käydä neuvotteluja kansan tahdon kiertämiseksi, jopa molemmin puolin, eli sovitaan että te suostutte kiertämään kansan tahtoa tähän suuntaan meidän kanssamme, jos vastineeksi me suostumme kiertämään kansan tahtoa tuohon suuntaan teidän kanssanne.

Suurin este kansan tahdon toteutumiselle ei ole se yksittäinen kansanedustaja, jolle kansalainen antaa äänensä, ja sitten toivoo että poliitikko ei käännä takkiaan heti vaalien jälkeen. Tätä suurempi ongelma on se että puolueille on sekä laillista että arkipäiväistä lähteä käymään keskenään kauppaa äänistä, jotka kansa on heille antanut alunperin eri tarkoitukseen kuin mihin puolue lopulta äänensä myy. Kaikkein julkisin esimerkki tästä ovat neljän vuoden välein käytävät hallitusohjelman neuvottelut.

Sveitsin tyylinen suoran demokratian suosiminen, jossa kansa ohittaa puolueet ja niiden tekemät lehmänkaupat äänestämällä koko kansaa kiinnostavista aiheista suoralla kansanäänestyksellä, ei olisi välttämätön raskas rumba, jos yhteiskunnassa olisi laki tai sitäkin tehokkaampi keino (koska lakia voi aina jättää noudattamatta), joka suojelisi yksittäisiä kansanedustajia oman puolueensa ryhmäkurilta (eli määräykseltä miten pitää äänestää jossain aiheessa) ja sen taustalla vaikuttavalta puolueiden keskinäisten lehmänkauppojen tulokselta.

Me lupaamme tukea teidän talouspolitiikkaane, jos te lupaatte tukea meidän kielipolitiikkaamme. Kansan enemmistö ei tue kumpaakaan näistä, mutta… Tehdäänkö kaupat?

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu