Paperisen suoramarkkinoinnin korvaaminen sähköpostilla

Suoramarkkinointi sähköpostitse keksittiin jo 1990-luvun puolivälissä. Surullisen kuuluisa roskaposti, spämmäys.

Mutta sitä oikeaa roskapostia, eli paperille painettuja esitteitä postitse ihmisten koteihin, joista suurin osa päätyy paperinkeräykseen edes lukematta niitä, lähetetään edelleen massiivisia määriä. Tämän käytännön hiilijalanjälki ei taida kestää vertailua sähköpostin kanssa.

Moni laittaa oveensa lapun: ”Ei ilmaisjakelua.” Mutta kun siellä olisi tarjolla ilmaisen paikallislehden kuulumisia, joita ei valtakunnallisesta mediasta löydä, sekä kiinnostavaa tietoa uusista tuotteista ja edullisista tarjouksista. Ihan relevanttia tietoa, jonka moni haluaisi saada haltuunsa. Vihreät arvot painavat vaakakupissa toiseen suuntaan, tai sitten tympääntyminen paperiroskan massiiviseen määrään. Osa kansasta on kahden vaiheilla, ottaisiko ilmaisjakelun hyödyt vai välttäisikö sen haitat. Molempia ei ole tarjolla samaan aikaan.

Ei ole tarjolla kolmatta vaihtoehtoa: ”Lähettäkää minulle ilmaisia paikallislehtiä ja paikallisten liikkeiden mainoksia, mutta tehkää se sähköpostitse, linkkeinä nettisivuihin tai PDF-tiedostoihin.”

Ei ole keskitettyä ja luotettua tahoa, joka hoitaisi tämän asian. Yritysten toimintatavat tunnetaan, se mitä kerrot Amazonille, on kohta myös kymmenen muun firman tiedossa.

Valtiollinen toimija voisi ratkaista roskapostin ongelman, tarjoamalla palvelun johon voi antaa sähköpostiosoitteensa ja katuosoitteensa (tai vaikka useampia osoitteita). Sitten lappu kotioveen: ”Ei ilmaisjakelua.” Roskapostin tulo luukusta sisään loppuisi siihen.

Ne samat toimijat, jotka nyt lähettävät roskapostia paperisena ihmisten koteihin, olisivat oikeutettuja lähettämään saman tiedon sähköpostitse valtiolliselle toimijalle, joka puolestaan jakelisi viestit niille kansalaisille, jotka ovat ilmoittaneet yhteystietonsa palveluun — huomioiden maantieteellisen relevanssin, jonka suoramarkkinoijat huomioivat tälläkin hetkellä paperille painettujen mainostensa jakelussa. Tässä tapauksessa olisi mahdollista huomioida myös tuoteryhmien relevanssia, kansalainen voisi valita minkä tuoteryhmien mainoksia hän haluaa vastaanottaa, ja haluaako hän vastaanottaa paikallislehtiä digitaalisina versioina.

Olisiko tässä trendikäs konsepti, hiilijalanjälkiä suurennuslasin kanssa tutkivalle kansalle?

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu