Pitäisikö valtion moderoida lasten netin käyttöä?

Haaskalinnut metsästävät lapsia netissä, ja houkuttelevat monenlaiseen paheeseen. Eikä pelkästään siinä netissä, joka meille ensimmäiseksi tulee mieleen sanasta internet, vaan myös mobiilipelien ja konsolipelien chat-toimintojen kautta. Mitä suositumpi videopeli, sitä suositumpi paikka haaskalinnuille saalistaa lapsia omiin tarkoituksiinsa.

Internetin anonyymiys on pyhä asia. On itsestään selvää, että haluamme pysyä täysin nimettömänä ja tunnistamattomana, kun etsimme netistä tietoa omasta sairaudestamme, poliittisesta tai seksuaalisesta perversiostamme, ja niin edelleen. (Varsinkin poliittisesta perversiostamme.) Vaikka se on nykyään jo yleistietoa, että anonymiteettiä ei juuri ole netissä. Facebook tietää minkä sortin aikuisviihdettä selaat, vaikka näillä kahdella asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä keskenään. Muuta kuin että Facebook ja Google tuntevat sinut henkilökohtaisesti, ja pystyvät jäljittämään liikkeitäsi netissä tarkemmin kuin arvaatkaan.

Mutta viranomainen ei kuitenkaan tiedä meidän liikkeitämme netissä niin hyvin kuin Facebook ja Google. Media-alan jättien tekemisiä katsotaan läpi sormien, ”helpommin saa anteeksi kuin luvan”. Poliisille emme antaisi lupaa lokittaa kaikkea liikkumistamme netissä, omalla nimellämme arkistoituna. Facebookille ja Googlelle annamme sen anteeksi, että tekevät sitä kysymättä sen kummempia lupia.

Entä lapset? Antaisimmeko poliisille luvan tarkkailla lasten liikkumista netissä? Saisiko isoveli valvoa pikkuveliä? Kun iso paha setä vaanii Fortnite-pelin chat-huoneessa, tekaistulla nimellä ja iällä (ja ehkä vielä sukupuolellakin)?

Mitä jos lähtisimme kehittämään konseptia lapsille turvallisesta netistä? Mitä se voisi käytännössä tarkoittaa, teknisesti? Sillä välin kun aikuiset säilyttäisivät pyhän oikeutensa salata tekemisensä netissä Suomen poliisilta (joskaan ei Facebookilta, Googlelta eikä USA:n poliisilta), lasten netin käyttö olisi jonkunlaisen tunnistautumisen takana. Kuten vaikka puhelimen, nykyään kaikilla lapsilla alkaa jo olla sellainen. Oma poikani oli 3-vuotias kun ostin hänelle iPhonen joululahjaksi, ja hän on surffannut ja pelannut netissä siitä asti. Missä ja kenen kanssa, mistä minä tiedän?

Jos oletetaan, että puhelimen SIM-kortti olisi henkilön tunnistava tekninen laite. Ostaessaan lapselle puhelimen, vanhemmat rekisteröivät SIM-kortin lapsen henkilötiedoilla. Sitten poliisi ja internet-palvelut tietäisivät, että kyseisen nettiyhteyden takaa tuleva käyttäjä on iältään 7 vuotta, joten jätetään Youtubessa automaattisesti näyttämättä linkit K16-elokuvien trailereihin, ja hämärillä nettisivuilla sekä sähköpostiin tulevassa spammissa linkit aikuisviihteeseen, ja niin edelleen.

Myös email-osoitteen voisi rekisteröidä henkilötiedoilla, jolloin sähköpostia yms. viestejä lähettävät järjestelmät voitaisiin velvoittaa kieltäytymään viestien välittämisestä miltään uudelta tuntemattomalta taholta lapsen sähköpostiin.

Lopputuloksena lapsella olisi netissä ja videopeleissä monella tavoin sellainen identiteetti, jonka palvelun tarjoajat tunnistavat, ja lakisääteisesti joutuisivat noudattamaan tiettyjä rajoitteita lapselle näytettävässä internet-sisällössä, sekä viestien välityksessä lapsen ja tuntemattoman uuden tahon välillä, jota lapsen huoltajat eivät ole vielä hyväksyneet luotetuksi tahoksi. Jäisi se live-videokuvan vaihtaminen tuntemattoman sedän kanssa hieman vähemmälle.

https://yle.fi/uutiset/3-10725554

En tiedä kuinka monimutkaiseksi tuo menisi. Mutta: tarttisko tehrä asioille jotain?

Yläikäraja tälle konseptille? Kuinka vanhoja henkilöitä tällä tavalla valvottaisiin netin maailmassa? Esimerkiksi 13 vuotta olisi vaihtoehto, joka on nykyään alaikäraja monen netin peruspalvelun saamiselle. Ainakin teoriassa, mutta käytännössä ihmiset vain valehtelevat ikänsä, ja asia on sillä selvä.

IonMittler
Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja: Suomesta Sveitsi 2.0.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu