Näinkin olisi voinut käydä: Suomi osaksi Neuvostoliittoa, ja Sibelius Siperiaan

Vaihteeksi historiallinen näkökulma elämisen sietämättömään keveyteen Suomessa.

Miltä tuntuisi ajatus, että Suomi olisi ollut Baltian maiden tavoin osa Neuvostoliittoa, ja vielä nykyäänkin meillä olisi vaikeuksia päästä eroon diktatuurin perinnöstä? Finlandia tunnettaisiin vain yleisesti ottaen ”suomalaisena kansansävelmänä”, emmekä edes tietäisi kuka sen on säveltänyt? Näin olisi voinut käydä. Valko-Venäjällä kävi näin, lähtökohdista jotka eivät eroa merkittävästi Suomen lähtökohdista.

1900-luvun alussa kansallismieliset liikkeet alkoivat saada poliittista vaikutusvaltaa ei-venäläisen väestön keskuudessa eri puolilla Venäjän (ja myöhemmin Neuvostoliiton) imperiumia. Monet säveltäjät ja runoilijat antoivat tukensa näille kansallismielisille pyrkimyksille. Yksi merkittävä esimerkki on Finlandia-teos ja hymni, jonka Jean Sibelius sävelsi vuoden 1900 tienoilla, läheisessä yhteistyössä kansallismielisten poliittisten liikkeiden kanssa, edistääkseen pyrkimyksiä Suomen kansan itsenäistymiseksi Venäjän imperiumista.

Sibelius nautti huomattavaa menestystä säveltäjänä, ja myös Suomen kansallismielinen liike saavutti lopulta valtiollisen itsenäisyyden. Vastaavat pyrkimykset Venäjän ja Neuvostoliiton imperiumin muissa osissa eivät yleensä päättyneet yhtä onnellisesti.

Josif Stalin halusi luoda Neuvostoliiton alueelle yhtenäisen kulttuurin, joka perustuisi Venäjän kieleen ja kansalliseen identiteettiin. Stalin kohteli valtion vihollisina muun kuin venäläisen kansallismielisyyden kannattajia, sekä paikallisia kieliä käyttäviä runoilijoita.

Neuvostoliiton sisäasiain viranomainen NKVD pidätytti valkovenäläisen runoilijan Mihas° Čarotin vuonna 1937, ja hänet tuomittiin teloitettavaksi ampumalla. Säveltäjä Uladzimir Térawski koki saman kohtalon vuotta myöhemmin. Kaksikko oli ”syyllistynyt” kansallismielisen musiikin tuottamiseen (kuten Sibelius neljä vuosikymmentä aiemmin). Heidän tuotantoonsa lukeutui mm. surumielinen laulu Kupalinka, josta tuli seuraavien vuosikymmenien aikana osa valkovenäläisen kulttuurin rakastetuinta musiikillista perintöä. Mutta tiedot tämän laulun tekijöistä määrättiin poistettavaksi kaikista dokumenteista, ja laulu tuli tunnetuksi vain ”valkovenäläisenä kansanlauluna”.

Tilanteeseen tuli yllättävä muutos seitsemän vuosikymmentä laulun tekijöiden teloituksen ja poliittisen katoamisen jälkeen, kun nuori valkovenäläinen säveltäjä Maxim Ivkin alkoi epäillä vuonna 2009, että tämän teoksen taiteellinen laatu on tyypillistä mieluummin ammattisäveltäjälle kuin kouluttamattoman väestön keskuudesta nousevalle kansanmusiikille. Lähes vuoden ajan hän kävi läpi kirjastojen ja muiden instituuttien musiikkiarkistoja, ja lopulta löysi dokumentaatiota, jonka mukaan laulu on ammattimaisten musiikin kirjoittajien Térawskin ja Čarotin tekemä, ja se esitettiin julkisesti noin 430 kertaa kulta-aikanaan Minskin edustavimmassa teatterissa, osana musiikillista draamaa Na Kupal°e (suom. ”Kupala-juhlassa”, tai vieläkin suomalaisemmin: ”Juhannuksena”).

Tästä viimeaikaisesta akateemisesta löydöstä huolimatta kappaleen Kupalinka lähes kaikki sanoitukset ja nuotit, joita on tarjolla Internetissä tai muualla, on edelleen varustettu merkinnällä ”valkovenäläinen kansanlaulu”, mainitsematta teoksen tekijöitä (ja todennäköisesti edes tietämättä keitä he ovat). Stalinin hallinto onnistui sensuroimaan kansallismielisen musiikin tekijöiden identiteetin niin tehokkaasti, että kukaan ei tiennyt 70 vuoteen edes säveltäjän nimeä. Myös diktatuurin perintö juurtui valkovenäläiseen kulttuuriin niin tiukasti, että siitä ei ole päästy eroon vielä tähän päivään mennessä.

Lähteitä:

http://kupalinka-zvoyage.blogspot.fi/2010/05/mystery-of-kupalinka.html

http://news.21.by/culture/2012/04/27/514380.html

http://pl.wikipedia.org/wiki/Michai%C5%82_Kudzielka

http://pl.wikipedia.org/wiki/U%C5%82adzimir_Terauski

Norjalle Euroviisut voittanut, Valko-Venäjällä syntynyt Alexander Rybak esittää Kupalinkan Minskissä vuonna 2009, ja diktaattori Lukashenka laulaa katsomossa mukana. Tuolloin ei vielä tiedetty teoksen säveltäjän ja sanoittajan nimeä.

Kupalinkan sanat ja nuotit suomeksi:

http://ionmittler.com/sheet/FS_Terawski_Kupalinka_arr_IonMittler_FI.pdf

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu