Uimahallit, ikkuna sosialismin ja kapitalismin mentaliteettiin

Kävin tänään Vantaalla kunnan uimahallissa ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin. Jos minulla oli negatiivisia ennakkoluuloja, ne toteutuivat jopa yli odotusten. Normaalisti käytän viihteellisiä yksityisiä uintikeskuksia, tyyliin Flamingo tai Serena.

Vein 7-vuotiasta poikaani uimakouluun, kunnan uimahalliin. Info-tiskillä oli oheisen valokuvan mukainen lappu, jossa määrätään millaiset uima-asut ovat sallittuja. Uima-asulla saa kyllä olla pituutta, naisilla jopa lähes burkhan mittoihin asti, mutta väljyyttä ei suvaita. Kaikki sallitut mallit ovat ihonmyötäisiä. Uimarannoilla miesten suosimia rentoja ja väljiä uimashortseja ei ole mukana sallittujen uima-asujen listalla.

Poikani ujosteli uimaohjaajia, ja vaati että minä tulen mukaan altaille asti. Lipunmyyjä pudisteli päätään, ja sanoi että altaille saa mennä vain shortseissa ja T-paidassa. Minulla oli ylläni farkut ja pitkähihainen paita. Kumpikaan vaate ei ole sallittu altailla, jos ei ui. Shortsit ja T-paita ovat pakollisia jos et ui, mutta toisaalta kiellettyjä jos aiot uida.

Öh.

Episodi päättyi normatiiviseen eroosioon. Hiippailin salaa uima-altaille, ja siellä olevista uimavalvojista kukaan ei protestoinut kiellettyä vaatetustani.

Episodi herätti myös ajatuksia. Maailmassa ei ole kovin montaa paikkaa, joissa annetaan kansalaisille näin tarkkoja ja joustamattomia määräyksiä pukeutumisesta.

Säännöille sanotaan olevan syynsä. Ei niitä huvikseen ole keksitty. Väljien shortsien kiellon väitetään perustuvan hygieniaan. Väljiä shortseja on ehkä saatettu käyttää myös arjessa, jolloin niihin on kertynyt likaa ja bakteereja. Vaatimus melko niukoista vaatteista altaiden ulkopuolella, enintään shortsit ja T-paita, perustuu minun arvaukseni mukaan tarinoihin itsensäkoskettelijoista, joita on kerrottu päivystäneen joidenkin uimahallien katsomossa, seuraamassa nuorten tyttöjen kuviokelluntaa.

Melkein jo hyväksyin tämän perustelun, mutta sitten ajattelin asiaa toiselta kannalta. Molemmat näistä perusteista koskisivat yhtä hyvin yksityisiä uimahalleja, kuten Flamingoa ja Serenaa. Silti yksityiset uimahallit eivät anna yhtä tiukkoja määräyksiä asiakkaiden pukeutumiselle.

”Asiakkaiden.” Onkohan siinä taikasana, joka lopulta selittää kaiken kaikesta?

Asiakas ja omistaja ovat eri mieltä siitä, miten uimahallissa pitäisi pukeutua. Markkinataloudessa asiakas on aina oikeassa. Sosialismissa tulee suuri johtaja ja kertoo miten asioiden pitää olla.

On hämmentävää, kuinka yhdenmukaisesti yhteiskunnan ylläpitämät uimahallit kävelevät asiakkaiden toiveiden yli, ja kertovat omat korkeammat totuutensa. Ja kuinka yhdenmukaisesti yksityiset viihdekeskukset kuuntelevat asiakkaiden toiveita paljon tarkemmalla korvalla.

Outoa tässä on se, että asiakkaat tuovat rahaa sisään myös yhteiskunnan ylläpitämille uimahalleille. Ei asiakas sielläkään pelkkä riesa ja hygieeninen haitta ole.

Käynti kunnan ylläpitämässä uimahallissa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tarjosi ikkunan sosialismin ja kapitalismin erilaiseen mentaliteettiin. Olen tottunut kaupallisiin vesiliikunnan viihdekeskuksiin, jotka ovat ”Amerikkaa”. Vantaan ylläpitämässä uimahallissa havaitsin kevyen tuulahduksen Neuvostoliittoa.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu