Aivan uskomatonta tuubaa kansanedustajalta

Mikään ei ole Suomessa muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kirjoitin Kalevaan mielipidekirjoituksen 2011 ja sopii oikein hyvin vielä tähän päivään.

”Pakkoruotsi vai vapaa kielivalinta?

Suomessa jo pitkään vellonut keskustelu pakkoruotsin poistosta sai uuden ulottuvuuden Rkp:n varapuheenjohtaja Nils Torvaldsin asettuessa sen kannalle. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että samalla Torvalds kuitenkin asetti ehtoja kannalleen eli korvaukseksi pakkoruotsin poistosta kielilakia alettaisiin tulkita aiempaa tiukemmin. Torvalds on sitä mieltä, että tiukemman laintulkinnan myötä palveluiden saaminen ruotsin kielellä helpottuisi.

Ihmetystä herättää, miten lakia voisi tulkita entistä tiukemmin, koska jo nyt Suomen perustuslaissa sanotaan: ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.”

On huomattava, että perustuslaissa puhutaan kansalaisten oikeuksista, ei velvollisuuksista. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen suomalaisen pitäisi osata sekä suomea että ruotsia. Kaksikielisyys on siis mahdollisuus, ei velvollisuus. Tämä mahdollisuus toteuttaa väestömme tarpeet toteutuu parhaiten vapaaehtoisuudella, ei pakolla.

Lisäksi on muistettava, että ruotsia puhuu Suomessa vain noin viisi prosenttia väestöstä. Mielestäni yli 90 prosentin pakottaminen opiskelemaan kieltä, jota eivät tule välttämättä koskaan tarvitsemaan, on turhaa ajan ja energian haaskausta. Lisäämällä valinnanvapautta, voitaisiin tarjota mahdollisuuksia ruotsin, englannin ja saksan lisäksi muitten kielten opiskeluun, kuten esim. espanjan, ranskan, venäjän, italian, kiinan ja japanin.

Myös on todettava, että koska 70-80 prosenttia suomalaisista haluaa kouluruotsin valinnaiseksi, perheillä tulisi olla mahdollisuus päättää tästä asiasta.

Nyt ei ole ainoastaan kysymys kansalaisten oikeuksista, vaan myös erittäin suuresta taloudellisesta menoerästä. Tarkkaa summaa ei ole saatavilla, mutta eri lähteistä on tullut ilmi, että vuositasolla viranomaisbyrokratian pitäminen kaksikielisenä merkitsee vähintään yli kahden miljardin euron menoerää.

Perustuslain edellyttämä omalla kielellään asioiden hoitaminen, voitaisiin järjestää ruotsinkielisillä alueilla tätä äidinkielenään puhuvilla viranhaltijoilla tai tulkkipalveluilla. Muussa osassa Suomea virkamiesruotsin pakollisuus voitaisiin poistaa tarpeettomana.”