Akateeminen syrjintä kohdistuu tavalliseen kansaan, mutta poliittinen eliitti on vapaa siitä

Päivän puheenaihe on taas yksi poliittinen virkanimitys, kun kovapalkkaiseen johtajan virkaan valittiin puolueelle uskollinen hyvä kaveri, joka ei pärjäisi normaalissa työnhakijoiden vertailussa tähän työpaikkaan — jos virka olisi laitettu julkisesti hakuun, ja siihen olisi tullut tyypillinen määrä työhakemuksia henkilöiltä, joilla on vahva koulutus ja kokemus kyseiseltä alalta.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/562c1000-df00-4603-a82a-e8a1e333d006?_ga=2.126238095.329687027.1628843873-216482768.1628843873

Tästä muistuu mieleen blogi, jonka kirjoitin vuosi sitten akateemisesta syrjinnästä valtion ja kuntien työpaikkoihin. IT-alalla korostuu aivan erityisesti se, että yksityiset firmat etsivät ”osaajia”, jopa epätoivoisina kissojen ja koirien kanssa. Jos joku osaa sen mitä vaaditaan, hänet palkataan. Kunnat ja valtio sen sijaan asettavat samanlaisiin tehtäviin vaatimukseksi yliopistollisen tutkinnon. Tämä on niin systemaattista, että silloin kun minulla on ollut työpaikan vaihtaminen ajankohtaista, en ole edes avannut kuntien ja valtion työpaikkojen ilmoituksia. Se olisi täysin tarpeetonta, koska sen tietää jo etukäteen, mitä vaatimuksia siellä on vastassa.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/akateeminen-syrjinta-rehottaa-julkisella-sektorilla/

Kun huomioidaan myös poliitikkojen veljeily keskenään — Antti Kurvinen tiede- ja kulttuuriministeriksi, Iiris Suomela kohta ehkä sisäministeriksi, ja niin edelleen — niin kokonaiskuva Suomen työmarkkinoista on se, että yksityiset yritykset etsivät osaavinta mahdollista työntekijää. Kunnat ja valtio etsivät akateemisesti meritoituneinta hakijaa, ja syrjivät työnhaussa sellaisia työkokemuksen kautta oppineita, joilta puuttuu yliopistollinen tutkinto. Poliittisissa virkanimityksissä syrjitään näitä molempia — sekä niitä jotka osaavat tehdä työn, että niitä joilla on työhön sopiva akateeminen pätevyys, ja virkaan valitaan puolueelle uskollinen henkilö, joka ei osaa juuri mitään.

Uskon että Neuvostoliiton ”menestys” talouden ja kulttuurin alalla perustui tällaiseen menettelyyn. Kommunistinen puolue löysi riveistään aina sopivimmat ehdokkaat tehtaiden ja virastojen johtajiksi. Ne jotka olisivat osanneet ja ymmärtäneet jotain asioista, eivät saaneet edes mahdollisuutta, kun tärkeät virat täytettiin kulissien takana poliittisen sisäpiirin kesken.

+5
IonMittler
Perussuomalaiset Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu