Akateeminen syrjintä rehottaa julkisella sektorilla

Päivän mietelause:

Kumpi on moraalisesti oikeutetumpi saamaan työpaikan: ammatillisesti osaavin vai akateemisesti koulutetuin?

Minä kun en ole yliopistoja häirinnyt läsnäolollani päivääkään elämässäni, työpaikka-ilmoitusten selaaminen menee niin että ensin katsotaan, onko vaatimusten joukossa korkean asteen koulutus. Jos on, ilmoituksen voi sulkea saman tien. Muussa tapauksessa voin lukea ilmoituksen loppuun asti.

Työskentelen IT-alalla, jossa kulttuuri on ehkä liberaaleinta koulutuksen vaatimusten osalta, ainakin yksityisellä sektorilla. Muodikas ilmaus ilmoituksissa on, että ”haemme osaajaa”. Sillä halutaan korostaa, että jos osaat tämän homman, paikka on sinun, riippumatta siitä mitä olet opiskellut. Niitä nörttejä riittää, jotka ovat jo peruskoulu-pohjalta oman harrastuneisuuden kautta kovempia koodin vääntäjiä tai Linuxin pyörittäjiä kuin jotkut yliopistosta valmistuneet.

Julkisella puolella kulttuuri on kuitenkin konservatiivisempi, siellä ei ”osaajia” juuri haeta ilmoituksissa, vaan puhutaan ”kelpoisuus-vaatimuksista”. Tehtävän vaatimuksena on ”soveltuva yliopisto-tutkinto”. Olisiko tähän jopa lakiteknisiä syitä, joku pykälä tai ohjesääntö jossain sanoo, että akateeminen oppiarvo määrää työnhakijoiden keskinäisen paremmuuden julkisella sektorilla? Monessa ammatissa siihen on perusteltu syykin. Ei lääkäri voi olla itseoppinut.

IT-nörtit, nuo hyväkkäät, saattavat mennä suoraan peruskoulusta tai ammattikoulusta melko hyväpalkkaiseksi koodaajaksi, opetellen intohimoisesti vain sitä taitoa, johon he tulevat työllistymään. Lukematta päivääkään virkamies-ruotsia tai pakollista pitkää matematiikkaa. Sitten yksityiset yritykset menevät palkkaamaan moisen ”osaajan”, joka ei edes tiedä kuka oli Immanuel Kant ja mitä kuuluisia ajatuksia hän plagioi suoraan Jeesukselta.

Syrjintä työelämässä on ajankohtainen puheenaihe. Kuka syrjii ja ketä? Yksityinen sektori akateemisesti koulutettuja, vai julkinen sektori akateemisesti kouluttamattomia? Kas siinä kysymys.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu