Alkoholivero tulisi poistaa kokonaan alle 3.5% vahvoilta oluilta
Tuhansia vuosia vanha perinnejuoma olut on luonnostaan noin 5% vahvuista. Riippuen toki valmistuksen yksityiskohdista. Takavuosina kun Suomessa sai myydä ruokakaupassa enintään 4.8% vahvuista olutta, moni kansainvälinen olutmerkki valmisti Suomen markkinoille 4.8% vahvaa olutta, kun saman merkin olut on Keski-Euroopassa vahvuudeltaan 5%.
Ruotsissa laimennettiin ruokakaupoissa myytävä olut aikoinaan 3.5% vahvuiseksi, kansanterveyden nimissä. Suomessakin sitä on ehdotettu aina välillä, mutta keskustelun tulokset ovat olleet laimeita (!). Oluen laimentamista vastustavat melkein kaikki jotka juovat olutta. Olutta päihtymis-tarkoituksessa juovien ihmisten mielestä oluen täytyy olla vahvaa, jotta siitä tulee humalaan mahdollisimman helposti ja nopeasti. Ja halvallakin vielä.
Hifistelijöiden mielestä taas oluen maku on parhaimmillaan silloin kun se on ”täyttä tavaraa”. Sitä ei saisi laimentaa lainsäädännön takia luonnollisesta 5.0% vahvuudesta 4.8% vahvuiseksi (eikä varsinkaan 3.5% vahvuiseksi), koska maku kärsii. Täyteläisten aromien tilalle tulee outoja kemiallisia esansseja, ilmeisesti mausteita, joilla panimo yrittää epätoivoisesti loihtia maun takaisin entiselleen sen jälkeen kun juomasta on poistettu alkoholia, ja sen mukana alkuperäistä täyteläistä oluen makua. Olut-alan foorumeilla netissä näyttää siltä, että friikit arvostavat oluen sitä korkeammalle, mitä korkeampi sen alkoholipitoisuus on. Siitäkin huolimatta, että hifistelijä ei juo olutta päihtymis-tarkoituksessa. Oluen vain täytyy maistua juuri oikeanlaiselta. Siinä täytyy olla potkua ja terävyyttä. Täydellisyyttä.
Oluen alkoholipitoisuuteen liittyy kuitenkin ongelma, joka koskettaa ensisijaisesti juuri hifistelijää, joka etsii täydellistä makua, mutta ei tavoittele kaatokänniä. Hän saa alkoholia maksan suodatettavaksi periaatteessa turhaan, kun kerran päihtyminen ei ole tarkoituksena yhden pale alen tai bitterin siemailussa. Ja se on ongelma terveys-viranomaisten mielestä. He uskovat, että rasvamaksa ja muut sairaudet vaanivat maltillisia oluen käyttäjiä.
https://yle.fi/uutiset/3-11481404
Olut maistuu minullekin ruokajuomana ja muuhun pikku janoon. On maistunut aivan erityisesti sen jälkeen, kun aikoinaan 15 vuotta sitten hammaslääkärini varoitti minua hampaiden kiilteen kulumisesta, ja kysyi mitä juon ruokajuomaksi päivittäin. Coca-Cola Zeroa join tuolloin paljon, ja se oli syynä hampaiden eroosiolle, joka olisi johtanut peruuttamattomiin ongelmiin esim. kylmien ja kuumien juomien sietämisessä, jos tilanne olisi päässyt etenemään vielä pahemmaksi. Siitä lähtien olen suosinut olutta ruokajuomana, koska hammaslääkäri vastahakoisesti suostui tunnustamaan, että oluen pH-arvo on suotuisa hampaiden hyvinvoinnin kannalta. Siihen loppui hampaiden eroosio.
Mutta ei sitä oluttakaan saisi joka välissä siemailla, lounaalla ja päivällisellä ja siinä välissä vielä janojuomanakin. Terveys-viranomaisten suosittelemat alkoholin kulutuksen riskirajat paukkuisivat yli niin että heilahtaa. Rasvamaksa saattaisi alkaa kehittymään huomaamatta ja salakavalasti. Mikä siis neuvoksi? Olen kokeillut kahta erilaista lähestymistapaa: riskien hajauttaminen ja oluen laimentaminen.
Riskien hajauttamisella tarkoitan sellaista vaihtoehtoa, että juon montaa erilaista terveydelle haitallista juomaa vuorotellen. Ehkä joskus yksi limonadi, ja sitten yksi olut, ja sitten yksi kahvi. Kaikissa näissä on omat potentiaaliset haittansa, mutta erilaiset haitat. Riskejä hajauttamalla pienenee todennäköisyys, että mikään riskeistä koituu kohtalokseni.
Toinen minun kokeilemani lähestymistapa alkoholin kulutuksen vähentämiseen on oluen laimentaminen. Tölkki alkoholitonta olutta ja täyttä olutta sekaisin samaan lasiin. Lopputulos on pitoisuudeltaan noin 2.7%, koska parhaimman makuiset ”alkoholittomat” oluet ovat yleensä 0.5% vahvuisia, ja keskioluiden vahvuus on yleensä hieman alle 5%. Hifistelijän kauhuksi tällainen keitos saattaa maistua melkoiselta kuralta, mutta kokeilemalla voi löytää myös hyviä yhdistelmiä. Olen vakuuttunut siitä, että 3% vahvuuden tuntumassa olut voi maistua ihan hyvältäkin, mutta helposti siihen tilanteeseen ei pääse. Maukkaan oluen valmistaminen on sitä vaikeampaa, mitä vähemmän alkoholia sen halutaan sisältävän.
Loppujen lopuksi eniten minua tympii oluen laimentamisessa sen hinta. Vähän alkoholia sisältävät oluet eivät ole kaupassa juuri sen halvempia kuin keskioluet. Niinpä tulee helposti otettua täyttä olutta, kun sen saa melkein samaan hintaan kuin kevyemmän vaihtoehdon. Terveys-viranomaiset suosituksineen eivät kuitenkaan olisi kiitollisia tästä ratkaisusta.
Alkoholin verotusta on pyöritelty Suomessa suuntaan ja toiseen. Kaikkea on kokeiltu, ja kohta kokeillaan taas uudestaan sitä mikä ei ole toiminut ennenkään. Kannattaisi kokeilla välillä jotain uutta. Jonkunlainen hybridi keskioluen laimentaneen Ruotsin mallin ja Suomen mallin välillä.
3.5% on ollut sopiva raja ruotsalaisten mielestä. 2.8% olisi kyllä vieläkin suurempi haaste oluen tislaajalle, jonka tehtäväksi annetaan valmistaa maukasta olutta janoiselle kansalle. Mutta mennään vähän helpomman kautta, ja annetaan olutpanimoille vähän armoa.
Ehdotan että alkoholivero poistetaan kokonaan oluesta, joka sisältää alkoholia enintään 3.5% tilavuudesta. Tämä muodostaisi ruokakauppoihin Ruotsin mallia mukaillen uuden hinnaltaan houkuttelevan oluiden kategorian, ”kakkos-oluen”, viemättä kuitenkaan kauppojen hyllystä vahvempia oluita, jotka on juuri saatu sinne kovalla vaivalla. Alkoholiverosta vapautettu 3.5% vahvuinen ”hurrin huurteinen” (tässäpä oivallinen tuotemerkki!) olisi hinnaltaan noin 60 senttiä edullisempaa kuin keskiolut 330 ml tölkiltä, ja 90 senttiä halvempaa puolen litran tölkiltä. Riittävän houkutteleva hintaero voisi nostaa kakkos-oluen kysynnän tasolle, joka kerää kiitosta terveys-viranomaisten taholla asti. Ei maksa vaivaa.
Mutta panimoiden täytyisi kyllä yrittää ihan tosissaan, jotta laimennetun oluen maku kelpaisi hifistelijälle. Se on niin vaikea temppu, että jos joku siinä onnistuu, maailman markkinat ovat auki.
Kannatettva ajatus, mutta ainakaan tämä halitus ei laske veroja missään. Päinvastoin, jatkuvasti estsitään uusia verotettavia kohteita.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä hallitus verojen alentamiseen osallistuu, näin väitetään. Mutta hallituksemme rahoittama verojen alentaminen ei kylläkään tapahdu Suomessa, vaan Välimeren maissa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos maku on ainoa kriteeri, niin eikö alkoholiton olut aja saman asian. Alkoholismi on sairaus, joka kieltää itsensä, siksi vedotaan makuun eikä humalahakuisuuteen.
Muistan lapsuudestani, että sodan jälkeen miesväki Humppilan Murrolla kokoontui Palonperän kioskille juomaan pilsneriä. Maku ei liene ollut päällimmäisenä pilsnerin ostopäätökseen. Määrällisesti sitä kului paljon, jos aikoi pitää yllä pientä humalatilaa eikä lorauttanut sekaan korpikuusen kyyneltä.
Vehnän historia liittyy oluen historiaan. Euroopassa vanhimmat tiedot oluesta yltävät vuosisataan 3500 eaa.
https://www.quo.es/ser-humano/g35911/historia-del-alcohol-origenes/
Ilmoita asiaton viesti
Ei se sentään aja smaa asiaa kuin edes se 3,5% olut, puhumattakaan laimentamattomasta oluesta. Maku on aivan toisenlainen eikä elkoholittomalla oluella maun puolesta juuri ole tekemistä olutnautinnon kanssa. Sama koskee myös alle 8%:n vahvuisia viinilaatuja.
Ilmoita asiaton viesti
”..eikä alkoholittomalla oluella maun puolesta juuri ole tekemistä olutnautinnon kanssa. .”
eli totuus tai ainakin painopiste piilee humalahakuisuudessa eikä positiivisessa makuelämyksessä.
Ilmoita asiaton viesti
En ainakaan itse moista tuonut julki tai vihjannut. Eikä sillä todellakaan ole humalahakuisuuden kanssa mitään tekemistä minkä olutlaadun valitsee vaikkapa ruokajuomaksi. Mistä sinulle on tullut tuollainen päähänpinttymä humalahakuisuudesta?
Ilmoita asiaton viesti
” Eikä sillä todellakaan ole humalahakuisuuden kanssa mitään tekemistä minkä olutlaadun valitsee vaikkapa ruokajuomaksi…”
Jos arvata saa, niin oluen juonnista 20% liittyy ruokailuun ja 80% ”seurusteluun ilman voileipäpakkoa”. Eli ruokailun merkitystä alkoholin ja niin myös oluen käytössä ylikorostetaan, jottei häpeällistä juopon leimaa saa otsaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei oluessa seurustelujuomanakaan ole mitään häpeämistä. Jos humalahakuisuus olisi se agenda, niin kaitpa sitä sitten joisi aina mahdollisimman väkevää eikä siitä seurastakaan olisi niin väliä. Näin kuitenkin aniharva menettelee.
Omalla kohdallani juon mieluummin niitä viiden prosentin kieppeillä olevia oluita kuin vaikkapa Alkossa myytäviä vahvoja 8-8,5 prosentin oluita. Niiden maku ei ole enää luonnollinen sekään. Mannermaalla myytäviä yli 15%:n oluita voi maistaa vain kuriositeetin vuoksi, mutta ei kyllä lasillista enempää tee mieli.
Ilmoita asiaton viesti
8% tuppaa jo olemaan aika tuhti vahvuus oluelle, mutta kyllä sekin voi parhaassa tapauksessa maistua ihan hyvältä. 6.5% tuntumassa on paljonkin maukkaita oluita, mutta kierrän ne kaukaa, koska olen tietoinen siitä että alkoholia kertyy aika monta annosta viikossa, ja viranomaiset sanovat että siinä voi olla riskejä.
Ilmoita asiaton viesti
Alle 5.5%:n juomia ei saisi kutsua olueksi ollenkaan. Annetaan niille nimeksi vaikkapa ”Liru Liru”.
Joskus muinoin, kun ei ollut puhdasta kraanavettä olut oli yleinen ruokajuoma, koska sen valmistusta ja puhtautta valvottiin tarkasti (keskieuroopassa).
Ilmoita asiaton viesti
Keskiajalla tosiaankin kaikki lapsesta vaariin asti joivat ns. pöytäolutta, jossa oli alkoholia tyypillisesti noin 1%. Belgiassa on vielä viime vuosinakin ollut 1% vahvuista pöytäolutta tarjolla peruskoulussa ruokatunnilla. Eikä se laitonta Suomessakaan olisi, jos en väärin tulkitse Suomen lakia, joka on kieltämättä hieman sekava tässä(kin) aiheessa: kielto tarjoilla alkoholia alle 18-vuotiaille koskee ”alkoholijuomia”, jollaiseksi luokitellaan yli 2.8% alkoholia sisältävät juomat. En mene takuuseen tästä tulkinnasta. Lakia ei ole tarkoitettu ihmisen luettavaksi. Muuten siinä lukisi suoraan ja kiertelemättä, että on kiellettyä tarjoilla alle 18-vuotiaalle juomaa jossa on alkoholia yli x%.
https://en.wikipedia.org/wiki/Small_beer
1% on todella tiukka tehtävä oluen valmistajalle, jos meinaa saada niin pienellä alkoholi-pitoisuudella hyvältä maistuvan oluen aikaiseksi.
Myös viinistä oli olemassa vähän alkoholia sisältävä kansan versio, jo muinaisina aikoina kauan ennen keskiaikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa tuota pöytäolutta kutsuttiin nimellä ”Vaarinkalja”. Sitä myytiin 2 litran lasipulloissa ainakin vielä 60-luvulla.
Monet pitopalveluyrittäjät tarjoilevat itse tekemäänsä ruskeaa juomaa Kotikaljan nimellä. Aika makeaa litkua yleensä. Menee vatsa kuralle helposti. Sama juttu, kun sattuu saamaan sahtia.
Sahti on muuten tuollainen kansainvälisesti tunnustettu ja korkealle arvostettu aborginaali olut Suomesta. Sahdin prosentit ovat lähellä kymmentä. Tosi ärjyä tavaraa kuten kiljukin. Kiljua tehtiin muuten Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassakin.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan siitä olemassa tilastoja, kuinka monta prosenttia kansasta juo minkäkin verran. Alkoholisteja on 10% väestöstä, suurkuluttajia toiset 10%, ja loput juovat kohtuullisesti, ainakin vanhojen suositusten mukaan, joita YLE uutinen pohtii uudistettavaksi nykyistä tiukemmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
> Jos maku on ainoa kriteeri, niin eikö alkoholiton olut aja saman asian.
Siinä se ongelma onkin, kun ei aja samaa asiaa. Alkoholiton olut muistuttaa maultaan usein lähinnä hapanta teetä tai mämmiä. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Kun se ei mene niin että pelkästään alkoholi-pitoisuus laskee, vaan sen mukana kemiallinen koostumus muuttuu suuresti.
Ilmoita asiaton viesti
Olutta perinteisesti tislaamalla saadaan viskiä, mutta kylmätislaamalla saadaan oluttiivistettä. Oluttiivisteiden innostuksen aloitti Tactical Nuclear Penguin.
Ennen tislausta olutta pitää tietysti panna.
Ilmoita asiaton viesti
Saatoit ilmiantaa täydellisen tietämättömyyteni oluen valmistuksesta ja siinä käytettävästä terminologiasta. Hups.
Ilmoita asiaton viesti