Bannit ja tuomiot, rangaistus vai tavoite perussuomalaisille?

Turun Perussuomalaisten johtajiston päätöksellä kuntavaali-ehdokkuutensa menettänyt Kimmo Tarke bloggasi aiheesta, onko bannien saaminen Facebookilta perussuomalaisille rangaistus vai tavoite?

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kimmotarke/onko-fb-banni-rangaistus-vai-tavoite/

Tarke on ilmeisesti ollut vähän siistimmän linjan perussuomalainen. Mutta on niitä paljon muitakin, kuten vaikka perustaja-jäsen Juhani Pilpola. Siisti linja kommunikoinnissa ei kai ole peruste kuntavaali-ehdokkuuden kieltämiseen keneltäkään. Mikä ideologinen tai henkilökohtainen erimielisyys tässä on taustalla, sitä emme voi tietää, kun asianosaiset eivät anna mitään vinkkejä.

Kimmo Tarkeen tapaus alkaa olla jo vähän vanha, joulukuun puolivälissä tapahtunut välikohtaus. Miksi Tarke uutisoi asiasta (uudestaan) nyt? Ehkä ehdokkuus kiinnostaa jonkun muun puolueen riveissä, laitetaan sana kiertämään.

Vastaan Tarken esittämään kysymykseen, vaikka en vastausta tiedäkään. Kun puhutaan motiiveista, omat motiivinsa tietää lopulta vain kukin henkilö itse. Mutta kovin paljon ei tarvitse nähdä Perussuomalaisten pienten ehdokkaiden viestintää sosiaalisessa mediassa, kun alkaa näyttää varsin ilmeiseltä, että monelle henkilölle bannit Facebookista tai vaikka pieni tuomio oikeudessa on tavoiteltu rangaistus.

Miksi näin? Ensinnäkin siksi, että puolue sallii ronskimman ja tylymmän viestinnän ehdokkailtaan kuin moni muu puolue. Perussuomalaisilla on pääministeri-puolueen viitta melkein näpeissä, ja muutama prosentti nukkuvia äänestäjiä heräteltynä ronskilla kielenkäytöllä voi ratkaista pelin heille. Rajusta taklauksesta sosiaalisessa mediassa voi saada keltaisen kortin, harvoin ulosajoa, ja joukkue menestyy.

Jos jääkiekossa tai jalkapallossa valmentaja kieltäisi pelaajiaan taklaamasta, olisi turha haaveilla minkään mestaruuden voittamisesta. Niinpä takaisin taklaamista alkaakin jo näkyä joidenkin vihervasemmistolaisten poliitikkojen taholla. Nyt kun turkulaisista on puhe, täällä Puheenvuorossa erityisesti Mika Lamminpää kunnostautuu pilkkaamalla perussuomalaisia kekseliäillä sananväännöksillä niin paljon kuin ehtii.

Voimme kuvitella, miltä tuntuu Perussuomalaisten Kuusamon kuntavaali-ehdokkaasta metsuri Matti Kelo-Mäntylästä, kun hän haluaisi mukaan politiikkaan, mutta seuraajia on Facebookissa vain 37. Kokoomuksen julkkis-edustaja mainostaa itseään kymmenillä tuhansilla euroilla, omista ja kavereidensa rahoista. Matti Kelo-Mäntylällä ei ole sellaisia rahoja. Tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan maksaa vain muutaman tonnin, ja sillä saa paljon julkisuutta kansallisella tasolla. Se on mahdollisuus, jolla metsuri Matti Kelo-Mäntylä voi päästä poliitikon uraan kiinni.

Ja yllättävän demokraattinen mahdollisuus onkin. Perinteisissä puolueissa ei taida mennä ihan tasan ihmisten mahdollisuudet edetä kansanedustajaksi. Siihen tarvitaan kavereita, kavereita ja kavereita. Mieluiten myös rahaa tai kuuluisuutta. Jos metsuri Matti Kelo-Mäntylä ohittaa rikkaammat ja kuuluisammat muut pyrkyrit ja pääsee eduskuntaan, ainakin luokka-yhteiskunnan ja hyvä veli -verkostojen lasikatto on murrettu.

Lopulta totuus on kuitenkin se, että ne poliittisesti epäkorrektit äänestäjät ovat siellä jossain koko ajan. Heidän äänensä ovat otettavissa, ja Perussuomalaiset ottaa ne. Hauskat meemit sosiaalisessa mediassa tuskin tekevät kovin monesta ihmisestä oikeistolaista tai vihervasemmistolaista. Elämän asenne on ihmisillä jo valmiina. Meemi Facebookissa voi herättää nukkuvan, mutta tuskin pystyy kääntämään ateistia kristityksi tai suvakkia konservatiiviksi.

+1
IonMittler
Perussuomalaiset Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu