Eduskunnan istuntoja ja maraton-puheiden pitämistä pitäisi modernisoida

Olen ollut jo kauan sitä mieltä, että eduskunnan istunnot ovat tarpeeton ja jopa päätöksentekoa haittaava näytelmä. Elvytyspakettia koskeva maraton-keskustelu on vain jäävuoren huippu.

Kannatan toki elvytyspaketin hylkäämistä, ja tuuletan jokaista omaa maalia, jonka SDP:n puhemiehet tekevät omaan verkkoonsa väsyneinä ja paineen alaisena. Kuten vaikka sitä, että joukkueensa viimeisenä liberona häärivä Anu Vehviläinen oli tilanteesta vähän pihalla, ja taklasi Juho Eerolaa sääntöjen vastaisesti kuin Sergio Ramos konsanaan.

Mutta eduskunnan istuntoihin minulla on ollut jo kauan sellainen mielipide, että miksi siellä istutaan ja pidetään puheita? Eikö siitä teatterista ole enemmän haittaa kuin hyötyä poliittiselle päätöksenteolle? Vertailun vuoksi voisimme kuvitella tämän Puheenvuoron saliksi, johon me kaikki kokoonnumme keskustelemaan kaikesta tästä, josta me keskustelemme. Tästä aiheutuisi ensinnäkin se pullonkaula, että vain yhdestä aiheesta voidaan keskustella kerrallaan. Loput 30 uusinta blogia menisivät pois päältä siksi aikaa, kunnes kaikki ovat kuunnelleet kun yksi blogisti lukee ääneen oman bloginsa.

Jotkut blogit ovat pitkiä kuin nälkävuosi. Se kaikki pitäisi kuunnella kärsivällisesti, vaikka minulla ei olisi mitään mielipidettä käsittelyvuorossa olevan blogin aiheeseen. Nukkuisin tuolissa. Surffaisin netissä. Jäisin kiinni molemmista rikkeistä paparazzi-kuvaajalle, ja huonossa ryhdissä nuokkuva hahmoni löytyisi seuraavana päivänä Ilta-Pulun sivuilta. Ei kovin tehokasta ajankäyttöä.

Sitten tulee vihdoin vuoroon se blogi, jonka aiheesta minä olen kiinnostunut. Ehkä minulla on herätyskello hälyttämässä, jotta olen varmasti hereillä silloin. Puhuja lyö tiskiin kymmenittäin väitteitä ja tilastotietoja, jotka epäilyttävät minua. Alan googlata aiheesta. Tarkistaa faktoja. Mutta tietoa on paljon, ja se kaikki on ristiriitaista keskenään. Mitä tahoa pitäisi uskoa? Tätä ihmetellessä blogia koskeva keskustelu päättyikin jo, ja seuraava blogisti nousee puhujan korokkeelle. En ehtinyt edes tutustua edellisen blogistin esittämien tietojen paikkansapitävyyteen, kun koko keskustelu meni jo ohi.

Jos olisin kuitenkin pyytänyt puheenvuoroa, ja huonosti valmistautuneena olisin väittänyt vastaan jotain lonkalta, olisiko toinen osapuoli vaivautunut vastaamaan siihen mitään? Onko eduskunnan keskustelu aitoa keskustelua, vai onko se vain monologien sarja? Jokainen kertoo mielipiteensä, joka on muodostettu jo ennen istuntoa, ja joka ei taatusti muutu istunnon aikana. Miksi siinä sitten edes keskustellaan, jos todellisuudessa kansanedustajat eivät keskustele salissa, vaan puhuvat toistensa ohi? Etukäteen laaditut julkilausumat voitaisiin yhtä hyvin julkaista netissä, tiedotteena.

Tekstimuotoinen keskustelufoorumin tyyppinen portaali netissä olisi todennäköisesti paljon parempi paikka käydä eduskunnan istuntojen keskustelut kuin Arkadianmäen istuntosali. Keskustelu olisi laadukkaampaa ja ajankäyttö tehokkaampaa. Kun nuo pitkiä vuosilomia rakastavat kansanedustajat joka tapaukessa tekevät vain rajallisen määrän työtunteja, olisi parempi että heitä ei pakoteta käyttämään työaikaa sellaisen aiheen kuuntelemiseen, johon he eivät aio ottaa henkilökohtaisesti mitään kantaa (tai ainakaan eivät aio muuttaa mielipidettään asiasta missään tapauksessa), vaan aikovat joka tapauksessa äänestää eduskuntaryhmän tai luotetuimman kaverin kannan mukaisesti.

Onkohan tätä tutkittu, mikä on kasvokkain käytävän väittelyn optimaalinen osallistujien lukumäärä? Kahden henkilön väittely toimii sujuvasti, vaikka siinäkin faktan tarkistaminen joudutaan tekemään vasta jälkikäteen. Live-tilanteessa ei ehdi tarkistaa faktoja, eikä reagoida kaikkiin mahdollisesti totuudenvastaisiin yksityiskohtiin vastapuolen argumenteissa. Kahden sadan osallistujan väittely eduskunnassa ei yksinkertaisesti toimi. Se menee rikki.

Politiikkaa voitaisiin tehdä järkevämmillä ja tehokkaammilla menetelmillä kuin maraton-puheiden sarja Arkadianmäen istuntosalissa.

0
IonMittler
Perussuomalaiset Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu