Elämästä vieraantuneet seksin ikärajat lainsäädännössä

Suomessa suunnitellaan parhaillaan uutta ikärajaa 12 vuotta, jota nuoremman kanssa seksin harrastaminen olisi aina rikos ilman poikkeuksia — ainakin jos toinen osapuoli on vähintään 15-vuotias, eli rikosvastuussa teoistaan yleisesti ottaen.

https://yle.fi/uutiset/3-11442398

Suomen lainsäädännöstä löytyy jo valmiiksi seksin harrastamisen suojaikäraja 16 vuotta, joka tarkoittaa että alle 16-vuotiaan kanssa seksin harrastaminen on rikos, jos toinen osapuoli on ”selkeästi vanhempi”. Ihmisen seksuaalisia oikeuksia määrittää lisäksi vielä täysi-ikäisyyden ikäraja 18 vuotta, joka oikeuttaa avioliiton solmimiseen, ja jota käytetään yleisesti ikärajana maksullisen eroottisen aikuisviihteen palveluiden asiakkuuteen. (Käytännössä eroottista aikuisviihdettä on kuitenkin tarjolla netissä rajattomasti ilman todellista ikärajan valvontaa, ja suuri osa nuorisosta tutustuu siihen jo teini-iän alkuvuosista alkaen.)

Suunnitellun lakimuutoksen jälkeen Suomessa olisi neljä ikärajaa, jotka vaikuttavat jollain tavalla ihmisen oikeuteen harrastaa seksiä, tai siitä asetettaviin rangaistuksiin:

• 12 vuotta (ehdotettu uusi ehdoton alaikäraja seksin harrastamiselle)
• 15 vuotta (rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja)
• 16 vuotta (seksin suojaikäraja)
• 18 vuotta (täysi-ikäisyys)

Jos näitä ikärajoja rikotaan, rikokseen syyllistyvä ja rangaistava osapuoli on lähes aina miespuolinen. Se johtuu siitä, että nämä ikärajat ovat joiltakin osin vieraantuneita elämästä, ja perustuvat enemmän ideologisiin ajatusrakennelmiin kuin ihmisen biologiaan.

Modernin trendin mukaisesti tämä laki on sama miehille ja naisille (tai oikeastaan pojille ja tytöille). Sukupuolia kohdellaan samalla tavalla, samalla ikärajalla. Tässä tulee vastaan ideologinen ja filosofinen kysymys, pitäisikö lainsäädännön ja politiikan kohdella ihmisiä 1) samalla tavalla, vai 2) tasapuolisesti? Näillä kahdella on joskus eroa paljonkin. Väännän asiaa hieman rautalangasta.

Urheilussa on yleensä eri sarjat naisille ja miehille. Sukupuolia kohdellaan eri tavalla, jotta heillä olisi tasapuoliset mahdollisuudet menestyä. Jos sukupuolia kohdeltaisiin urheilussa samalla tavalla, siten että kaikki osallistuvat samaan kilpailuun toisiaan vastaan, silloin voittaja olisi aina mies lähes kaikissa lajeissa. Sukupuolten samanlainen kohtelu on eriarvoistavaa, silloin kun sukupuolten välillä on merkittävä tilastollinen ero siinä aiheessa, josta on kyse. Jotta sukupuolten kohtelu olisi tasapuolista, sen täytyisi olla erilaista kullekin sukupuolelle.

Toinen esimerkki: Jos päätettäisiin, että ylipainoisuuden raja on 100 kg, se olisi puhdaslinjainen ja yhteinen raja kaikille ihmisille. Mutta miehet painavat keskimäärin kymmeniä kiloja enemmän kuin naiset, joten tuo ”ylipainoisuuden raja” tulisi vastaan miehille paljon helpommin kuin naisille. Tällaisesta rajasta ei olisi kovin paljon hyötyä mihinkään tarkoitukseen. Ylipainosta puhuttaessa sukupuolia täytyy kohdella eri tavoin, jotta kohtelu olisi tasapuolista.

Mutta nyt puhutaan ihmisen seksuaalisuudesta, ja siihen liittyvistä ikärajoista lainsäädännössä. Onko sukupuolten kohtelu samoilla ikärajoilla ihmisten tasapuolista vai eriarvoista kohtelua? Ainakin kohtelun seuraamukset ovat eriarvoisia: ikärajojen rikkomisesta rangaistava osapuoli on lähes aina miespuolinen.

Heteroseksuaalisissa seurustelusuhteissa mies tai poika on keskimäärin hieman vanhempi kuin nainen tai tyttö. Tämä pätee tilastollisesti kaikissa ikäluokissa, ja kaikissa kulttuureissa. Teini-iässä poika on keskimäärin 1-2 vuotta vanhempi kuin hänen kanssaan seurusteleva tyttö. Keskimääräinen ikäero osapuolten välillä kasvaa hieman myöhemmässä vaiheessa elämää: 30-vuotiaiden parisuhteissa mies on keskimäärin 3 vuotta vanhempi kuin nainen, 40-vuotiaiden parisuhteissa mies on keskimäärin 4 vuotta vanhempi, ja 50-vuotiaiden parisuhteissa mies on keskimäärin 5 vuotta vanhempi kuin nainen.

https://fivethirtyeight.com/wp-content/uploads/2015/01/1912283_10152213110448415_84460330_n.jpg?w=1150

Kun huomioidaan lisäksi, että nuorena pienellä ikäerolla solmituista suhteista osa jatkuu keski-ikään asti, se tarkoittaa matemaattisesti sitä, että uusien aloitettujen parisuhteiden ikäero on todellisuudessa suurempi kuin kaavion osoittama ikäero kyseisessä ikäluokassa. 50-vuotiaana solmituissa uusissa parisuhteissa mies on keskimäärin ehkä 7 vuotta vanhempi kuin nainen. (Kaavion mukaan ikäero on tässä ikäluokassa keskimäärin 5 vuotta, mutta keskiarvoa painavat alaspäin nuorempana solmitut parisuhteet, jotka ovat edelleen voimassa vielä 50-vuotiaana, ja joissa ikäero on tilastollisesti pienempi kuin 5 vuotta.)

Yksittäisissä tapauksissa esiintyy toki suuria poikkeamia keskiarvosta, suuntaan tai toiseen: Ranskan presidentti Macron on naimisissa itseään 25 vuotta vanhemman naisen kanssa, ja formula-moguli Bernie Ecclestone on naimisissa itseään 45 vuotta nuoremman naisen kanssa.

Homojen ja lesbojen parisuhteissa tilaston osoittama ikäero on yllättäen paljon suurempi kuin heteroseksuaalisissa parisuhteissa, vaikka biologian näkökulmasta voisi olettaa juuri päinvastoin, koska osapuolten välillä ei pitäisi olla tilastollista eroa biologisen kehityksen aikataulussa. Tämä on osittain looginen näköharha, melkeinpä voisi sanoa että tilaston laatijan ajatteluvirhe. Samaa sukupuolta olevien parien ikäero on laskettu tilastoon aina plus-merkkisenä: vanhemman osapuolen ikä miinus nuoremman osapuolen ikä. Heteroseksuaalisissa parisuhteissa ikäero on sen sijaan laskettu välillä plus-merkkisenä (mies on vanhempi kuin nainen) ja välillä miinus-merkkisenä (nainen on vanhempi kuin mies). Tämä looginen ongelma tietojen analysoinnissa ja vertailussa selittää sen, miksi samaa sukupuolta olevien parien ikäero näyttää tilastossa niin paljon suuremmalta kuin heteroseksuaalisten parien ikäero.

Miksi on ihmiselle tyypillistä käyttäytymistä (universaalisti kaikissa kulttuureissa ja ikäluokissa), että mies tai poika on keskimäärin vanhempi kuin nainen tai tyttö, heteroseksuaalisissa parisuhteissa? Biologialla on osuutensa tähän asiaan. Teini-ikäisten tyttöjen murrosikä on keskimäärin 1-2 vuotta edellä saman ikäisten poikien murrosikään verrattuna. Peruskoulun 7. luokalla olevat tytöt ovat tietoisia siitä, että heidän kanssaan samalla biologisella kehitystasolla olevia mielenkiintoisia poikia löytyy eniten 8. luokalta, ehkä myös 9. luokalta.

Minun elämäni historiasta löytyy tapaus, että peruskoulun 8. luokalla aloin seurustella 7. luokalla olevan tytön kanssa. Aika moni muukin minun luokkani poika seurusteli vuotta nuoremman tytön kanssa. Mutta siitä seurustelusta ei lopulta tullut suurta menestystarinaa, koska tämä 7. luokalla oleva tyttö oli biologisessa kehityksessä niin selkeästi edellä minua, vuotta vanhempaa poikaa. Olin häneen verrattuna pikkulapsi, ja niinpä parisuhde kaatui kuukaudessa siihen, että en osannut osoittaa häntä kohtaan niin aktiivista eroottista kiinnostusta kuin hänen biologisella kehitystasollaan olisi tuntunut luontevalta ja kiinnostavalta.

Jo teini-iässä alkava tilastollinen ikäero sukupuolten välillä heteroseksuaalisissa parisuhteissa ei ole oikeistolaisten sovinisti-sikojen paha keksintö, joka täytyy pestä pois yhteiskunnasta vihervasemmistolaisella oikeaoppisuudella, vaan se on ihmisen biologiaa. Myös naaras osallistuu parinvalintaan. Se on molempien osapuolten intresseissä ja pyrkimyksenä, että löytyy kumppani joka tuntuu olevan samalla aaltopituudella. Molemmat osapuolet pyrkivät tilastollisesti siihen, että teini-iässä muodostuu parisuhteita joissa poika on hieman vanhempi kuin tyttö. Yksittäisiä poikkeuksia toki löytyy, keskiarvon molemmin puolin.

Sukupuolet ovat tilastollisesti erilaisia, mutta lainsäädäntö kohtelee niitä samalla tavalla: ikärajoilla 18 vuotta ja 16 vuotta, ja suunnitelmien mukaan kohta myös 15 vuotta ja 12 vuotta. Erilaisten osapuolten kohteleminen samalla tavalla on eriarvoista, vaikka vihervasemmisto ei sitä näekään sateenkaaren väristen silmälasiensa läpi. Niinpä teini-ikäisten normaali kanssakäyminen keskenään, joka perustuu molempien osapuolten intresseihin ja biologisen kehityksen aikatauluun, ajautuu joissakin tapauksissa ns. ”sakkolihan” tilanteeseen, jossa seurustelevan parin toinen osapuoli (lähes aina poika) jää jonkun laillisen ikärajan yläpuolelle, ja toinen osapuoli (yleensä tyttö) jää ikärajan alapuolelle. ”Sakkoliha” on termi, jolla minun luokkani pojat peruskoulun yläasteella viittasivat alempien luokkien tyttöihin. Kyseessä oli kuitenkin pelkkä vitsi, johon kukaan ei suhtautunut vakavissaan, eikä mikään lainsäädännön ikäraja olisi edes osunut tyttöjen ja poikien väliin juuri siinä ikäluokassa.

Tasa-arvon nimissä hallitus valmistelee lakimuutosta, jolla miehiä rangaistaisiin oletetusta raiskauksesta ilman todisteita kaksi kertaa useammin kuin tapahtuu nykyään. Oikeisto ei ole yhtään sen paremmin kartalla, Halla-Aho kaipaisi nykyistä ankarampia rangaistuksia, vaikka ei ehkä nykyistä useampia rangaistuksia. Täysin tuuliajolla molemmat osapuolet, todellinen ongelma on se että yleensäkään rangaistaan ihmisiä olettamusten perusteella, ilman konkreettisia todisteita tapahtuneiden asioiden suostumuksellisuudesta. Vihervasemmisto ei näe tätäkään asiaa sateenkaaren usvan sumentamien silmälasiensa läpi, joten väännetään asia rautalangasta: olettamukseen perustuvat tuomiot ilman konkreettisia todisteita voivat olla vääriä. Tuomitut ovat joskus syyttömiä, eikä meillä ole mitään keinoa edes arvioida tilastollisesti, montako prosenttia tuomioista on vääriä ja kohdistuu syyttömään henkilöön. Ainoa hyödyllinen kehityskohde olisi kehittää menetelmiä suostumuksen dokumentoimiseksi, kännykällä tai jotenkin. Sitä ennen kaikki muu rangaistusten laajentaminen tai koventaminen on yksiselitteisesti vain haitallista ja kansalaisten oikeusturvaa heikentävää.

Tasa-arvon nimissä myös nuo seksin harrastamisen ikärajat ovat samoja molemmille sukupuolille. Ja siksi eriarvoisia, koska erilaisia kohdellaan samalla tavoin. Lopputulos on se tavallinen, eli miespuolisia tullaan rankaisemaan tässäkin tapauksessa seksin harrastamisesta. Miesten rankaiseminen seksistä näyttää olevan melko keskeinen osa feministien tasa-arvoista ajatusmaailmaa. Tai oikeastaan tunne-maailmaa. Olisi liioittelua sanoa, että ”ajattelulla” tai tasa-arvoisuudella on paljonkaan tekemistä asian kanssa.