”Erään kansalaisen” kohtelua ei pidä hyväksyä: tarvitaan raskaita pakotteita

Suomelle monella tavalla läheinen suurvalta on laittanut poliittisin motiivein syytteeseen ja vankilaan ”erään kansalaisen”, jonka nimeä poliittinen johto ei mielellään edes lausu ääneen. YK:n ihmisoikeuksien komissaarikin on vaatinut hänen vapauttamistaan jo kauan.

Tarkoitan tietysti Julian Assangea. ”Erästä kansalaista”, jonka nimi ei viihdy Sanna Marinin tweeteissä, Pekka Haaviston lausunnoissa, eikä Sauli Niinistön juhlapuheissa.

https://www.republik.ch/2020/01/31/nils-melzer-about-wikileaks-founder-julian-assange

Pekka Haavistoa voisi kyllä kiinnostaa läheisemmin eräs toinen kansalainen, joka on myös juuri pidätettynä poliittisin motiivein. Intialainen eko-aktivisti Disha Ravi. Haavisto, ovatko kiikarisi suunnattu vain Venäjälle? Onko muuta maailmaa enää olemassakaan?

https://www.bbc.com/news/world-asia-india-56066478

https://www.hrw.org/news/2020/09/16/india-arrests-activists-politically-motivated

https://en.wikipedia.org/wiki/Human_rights_abuses_in_Jammu_and_Kashmir

Kiinasta löytyisi niin monta ”kansalaista”, jotka ovat joutuneet valtion inkvisition pihteihin, että minun tietokoneeni näppäimistöstä loppuisi painomuste, jos heitä yrittäisi luetella yksitellen.

https://theintercept.com/2021/01/29/china-uyghur-muslim-surveillance-police/

Mutta tällä hetkellä on muotia poseerata tv-kameroiden edessä ja vaatia oikeutta Aleksei Navalnyille. Populistinen muotivillitys. Ei siksi etteikö Navalnyi ansaitsisi oikeudenmukaisempaa kohtelua kuin mitä Venäjä tarjoilee hänelle. Vaan siksi, että löytyy niin monta muuta Navalnyitä aiempaa ja merkittävämpää tapausta, joista Suomen ulkopoliittinen johto on vaiennut aina, ja tulee vaikenemaan jatkossakin.

Siksi en hurraa muiden mukana kuorossa Sanna Marinin tweeteille ja Pekka Haaviston jämäkälle moraaliselle linjalle. Jos Suomen ulkopoliittisella johdolla ei ole mitään sanottavaa Julian Assangesta, siinä tapauksessa heillä ei ole mitään sanottavaa moraalista tai ihmisoikeuksista. Kaikki mitä jää jäljelle, on vain halpaa populismia ja muotivirtausten mukana ajelehtimista, ilman minkäänlaista omaa moraalista selkärankaa.

Se että Suomen ulkopoliittinen johto uskaltaa avoimesti kritisoida Venäjää ihmisoikeuksista, on osoitus siitä että Neuvostoliiton ajoilta tuttu ”suomettuminen”, poliittinen itsesensuuri idän suurvallan miellyttämiseksi, alkaa olla mennyttä maailmaa. Toisaalta se että Suomen johto ei missään tilanteessa uskalla avoimesti kritisoida USA:ta ihmisoikeuksista, on osoitus siitä että suomettuminen ei ole kadonnut mihinkään. Suomettuminen on edelleen yhtä voimissaan kuin Neuvostoliiton aikana. Se on vain vaihtanut ilmansuuntaa.

IonMittler
Sitoutumaton Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu