Etätyön määrääminen lakisääteiseksi oikeudeksi olisi ilmasto-teko

Suomen hallitus pohtii keinoja, miten Suomi voisi pelastaa koko maailman ilmaston yksin. Yksityis-autoilu on menossa tulilinjalle, totta kai. Autoilua pitäisi vähentää. Suunnitteilla on mitä ihmeellisimpiä himmeleitä tämän päämäärän saavuttamiseksi. GPS-seuranta autoihin, ja raippaveroa ajettujen kilometrien mukaan. Johan alkaa Lada pysyä pihassa, kun ei ole varaa ajella sillä kilometrejä.

Vähentäisikö se edes autoilua, sitä emme tiedä. Vai keventäisikö se vain niiden ihmisten lompakkoa, joiden on pakko ajaa joka tapauksessa, kun julkisia ei ehkä edes ole syrjäseudulla, tai ne ovat niin hidas tai kalliskin keino matkustaa tiettyjen katuosoitteiden välillä.

Korona-kriisi on osoittanut varsin oivan keinon vähentää tarpeetonta ajelua pitkin kyliä. Etätyön tekijä jää kotiin, kun muu kansa lähtee aamun ruuhkaan autolla, bussilla tai junalla. Mutta tämä epidemia loppuu aikanaan, ja sitten työnantajilla on taas lakisääteinen oikeus määrätä etätyön tekijät takaisin toimistolle.

Vaan entä jos rajoittaisimme työnantajan oikeutta määrätä työntekijä saastuttamaan ympäristöä ja kuormittamaan ilmastoa päivittäisellä pendelöinnillä työpaikalle? Mitä jos etätyön tekeminen olisi lähtökohtaisesti lakisääteinen työntekijän oikeus, jos hän pystyy suorittamaan työtehtävänsä etänä täysipainoisesti?

Jos työnantajalla olisi vaikka oikeus määrätä ilman perustelua työntekijä tekemään enintään 20% kuukauden työtunneista toimistolla. Loput 80% työtunneista työntekijä saisi tehdä etätyönä, jos työnantaja ei pysty perustelemaan (tarvittaessa valvovalle virkamiehelle, jos työntekijä valittaa kohtelustaan, ja viime kädessä oikeudessa, jos virkamiehen päätös ei miellytä) että työntekijän saapuminen toimistolle yli 20% kuukauden työajasta on käytännössä tarpeellista.

Ruokakaupassa nykyään tuotteiden kylkeen on ilmestynyt outoja merkintöjä ”hiilineutraalista tuotantotavasta”, ”hiili-jalanjälki hyvitetty”, ja niin edelleen. Katin kontit, mahtavatko nuo laskea mukaan työntekijöiden matkustamista kodin ja työpaikan välillä?

Nyt keksin: säädetään vero. Jos muu ei auta, vero vanhin voitehista. (Vanha suomalainen sananlasku.) Työnantaja joutuisi maksamaan veroa jokaisesta työpäivästä, jona kukin työntekijä määrätään henkilökohtaisesti työpaikalle tekemään työtä. Myös TE-Keskus ja KELA määrättäisiin maksamaan veroa jokaisesta kerrasta, kun sosiaalipummi määrätään saapumaan toimistolle henkilökohtaisesti, jos sama asia on mahdollista sanoa myös video-puhelun välityksellä.

Rohkenen väittää, että tällainen vero olisi paljon oikeudenmukaisempi, ja autoilua vähentävältä vaikutukseltaan tehokkaampi, kuin kaiken kansan autoilun verollepano GPS-seurannalla, jossa perusteena on sokeasti ajetut kilometrit, asuipa henkilö Kalliossa kävelymatkan päässä metro-asemalta tai Lapissa sadan kilometrin päässä lähimmästä bussipysäkistä.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu