Euroviisujen tunnelma lässähti, kun kansa huomasi että eliitti päätti heidän puolestaan: sama ei saa toistua politiikassa

Euroviisujen tunnelma lässähti historiallisen suuresti juuri silloin kun tunnelman piti olla korkeimmillaan: kun kilpailun voittaja oli ratkennut, ja kansan pitäisi juhlia voittajaa suurena sankarina. Kansa juhlikin toiseksi sijoittunutta. Se oli kansan mielipide. Voittaja oli eliitin valinta, ei kansan.

Näin paha kulissien romahdus ei saa toteutua politiikassa. Kun eliitti selittää medialle, miksi esimerkiksi kansalais-aloite pakkoruotsin lakkauttamisesta torpattiin ja kuopattiin eliitin päätöksellä, olisi kiusallista, jos haastateltavan poliitikon taustakuvana näytettäisiin tilasto kansalaisten mielipiteistä, haluaako kansa pakkoruotsin lakkautettavaksi vai ei. Siinä voisi käydä ”euroviisut”, jos uutisia seuraava kansa heräisi huomaamaan, että hetkinen: kansahan tahtoo ihan muuta kuin nämä eliitin edustajat päättävät. Huutava vääryys. Ei demokratian näin pitänyt toimia.

Siksi onkin viisas ratkaisu, että virallista tietoa kansan tahdosta mitataan vain harvakseltaan ja valikoiduista aiheista. Kansa nukkuu parhaiten silloin kun se ei edes tiedä, mitä mieltä kansalaiset ovat kollektiivisesti.