Henkilökohtainen näkökulma Ukrainan sodan tilanteeseen

Aloitin Ukrainan sodasta bloggaamisen jo 7 kk ennen kuin se edes alkoi. Nyt kun spekulaatioista on tullut todellisuutta, tänään tuntui sopivalta hetkeltä kirjoittaa vähän henkilökohtaisempi kirjoitus aiheesta.

Alla olevassa kuvassa on Ukrainan sodan tilannekartta eiliseltä päivältä 28.2.2022, Wikipedian mukaan. Karttaan merkitty musta piste, parikymmentä kilometriä Kiovasta länteen päin, on ex-vaimoni vanhempien kotitalo, jossa olen vieraillut monesti, ja kaksi poikaani vietti siellä usein kesälomat vielä muutama vuosi sitten.

9- ja 12- vuotiaat poikani soittavat päivittäin babushkalle eli mummolle, kyselläkseen kuulumisia. Kuulumiset eivät yleensä ole kovin hyviä. Babushka ja dedushka ovat tuossa kodissaan tälläkin hetkellä. He eivät jääneet sinne tahallaan, kuten jotkut vanhemmat ihmiset ovat tehneet, vaan jonkinlaista huolimattomuuttaan eivät poistuneet alueelta ajoissa. Ehkä rintamalinja saapui heitä kohti nopeammin kuin he tajusivat. Nyt sieltä ei pääse pois tällä hetkellä, joten ainoa vaihtoehto on pysyä kotona, mieluiten kellarissa. Meteli lienee aika kova, yötä päivää.

Sain ensimmäisen kosketukseni Ukrainaan alkuvudesta 2008, kun sovin netin kautta treffit neitosen kanssa, joka asui Donetskissa. Lensin Donetskiin viikonlopuksi vierailulle, mutta siitä ei muodostunut mitään elämää suurempaa menestystarinaa. Donetsk oli tuolloin siisti ja menestyvä kaupunki. Nykyään se on raunioina ja autioitunut.

Pari viikkoa myöhemmin sovin toiset treffit erään Kiovassa asuvan nuoren naisen kanssa. Ensi tapaaminen oli Itsenäisyyden Aukiolla, Hotel Kozatskyn edessä, jossa yövyin sen viikonlopun. Sillä kertaa tärppäsi, ja tästä henkilöstä tuli vaimoni. Vuosia myöhemmin Kiovan Itsenäisyyden Aukiosta muodostui legendaarinen paikka, Maidan, värivallankumouksen kehto. Kiovasta on tälläkin hetkellä tarjolla netissä live-kuvaa Maidanilta, kameralla joka on mahdollisesti juuri Hotel Kozatskyn katolla.

Sekalaisten vaiheiden jälkeen olen nykyään naimisissa Valko-Venäjän kansalaisen kanssa. Se ei aiheuta vihamielisyyttä, vaikka nykyinen vaimoni on hyökkäävän valtion kansalainen, ja ex-vaimoni on hyökkäystä vastaanottavan valtion kansalainen. He ymmärtävät, ettei tämä ole henkilökohtaista, eikä edes kansojen keskinäistä vihanpitoa, vaan pienten eliittien touhua. Valko-Venäjän kansa ei kannata diktaattoriaan, eikä tätä sotaakaan.

Kolme vuotta sitten vietimme kesälomaa lentämällä Valko-Venäjälle Minskiin, ja oleskeltuamme pari viikkoa Minskissä ja Borisovissa sikäläisten babushkan ja dedushkan luona, jatkoimme junalla Kiovaan. Emme saaneet paikkoja hyvään junaan, koska se oli täynnä. Myös huonon junan ykkösluokka oli täynnä. Huonon junan kakkosluokka oli todella huono, kamalin junakokemukseni koskaan.

Saavuttuamme junalla Kiovaan, vietimme vanhemman poikani 10-vuotis synttärit hienossa pizzeriassa, ja päivän päätteeksi luovutimme pojat Ukrainan babushkalle ja dedushkalle, jotka tulivat noutamaan heitä autolla Kiovan eläintarhan lähellä olevalta bussipysäkiltä. Pojat olivat sinä kesänä kuukauden babushkan ja dedushkan luona, omakotitalossa joka on merkitty mustalla pisteellä blogin alussa olevaan karttaan.

Saa nähdä onko sitä kotitaloa olemassa enää, jos vielä joskus käymme Kiovan suunnalla kesälomaa viettämässä.

+4
IonMittler
Vantaa
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Vapauden Liitto, Uudenmaan vaalipiiri. Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu