Hidas ambulanssi tappoi Maradonan, voi tappaa sinutkin
Diego Armando Maradona, Jumalan käden armoitettu välikappale maan päällä, kuoli keskiviikkona varsin rahvaanomaisen syyn takia. Ambulanssi ei saapunut. Tai saapui se puolessa tunnissa, mutta kun sydän pysähtyy, apua tarvitaan mieluiten alle kymmenessä minuutissa. Puoli tuntia sydän pysähtyneenä olleen henkilön elvyttäminen on melkein sama kuin menisi hautausmaalle elvyttämään zombeja. Eivät ne nouse sieltä enää.
Tiedän suunnilleen miltä tuo tuntuu, sivusta katsojan roolissa. Ja tietää moni muukin. Eräänä viikonlopun iltana viime vuosikymmenellä pelasimme salibandya Vantaan Rajatorpan pommisuojassa, runsas kilometri Myyrmäen juna-asemalta länteen. Siellä on kaksi kenttää vierekkäin, syvälle maan alle louhitussa luolastossa. Yksi pelaajistamme koki vointinsa huonoksi kesken ottelun, ja aikoi poistua kotiin. Hän ei ehtinyt montaa askelta kotiin päin, vaan tuupertui käytävälle kahden kentän puolivälissä.
Molemmilla kentillä peli keskeytyi outoon välikohtaukseen, ja siinä sitten noin 30 henkeä, osa aikuisia ja osa lapsia, ihmetteli tilannetta vierestä kun sydänkohtauksen saanut pelaajamme kuoli ilman riittävän asiantuntevaa apua. Ehkä mikään asiantuntemus ei olisi edes riittänyt ilman teknisiä apuvälineitä, kuten sähköiskuja sydämelle antavaa defibrillaattoria. Ambulanssi saapui 20 minuutin kuluttua. Saapuivat kävellen, eivät vaivautuneet juoksemaan. Kuolleilla ei ole kiire mihinkään.
Vanhemmalla iällä, kun sydänkohtauksen riski alkaa kohota, asuminen suuressa kaupungissa on turvallisempaa kuin asuminen harvaan asutulla maaseudulla. Kaupungissa on toivoa siitä, että apu saapuu tarpeeksi nopeasti, jos avulle tulee tarvetta. Maaseudulla ei ole kovin paljon edes teoreettista toivoa, että apu ehtisi perille ajoissa, jos sydämen pysähdys on täydellinen. Näkökulma tämäkin, yksinäinen mummon mökki korvessa voi olla kuoleman loukku.
Jos ambulanssi viipyy hädän hetkellä, se on elämän viimeinen pudotuspeli, ja sitten tulee noutaja. Siihen ei auta edes Jumalan käsi.
Jos voi käydä myös niin, ettei apua saa, vaikka ambulanssi saapuisikin paikalle.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/871ba5f7-bc6e-4fbf-a409-43daa37f2a12
Ainakin näin maallikon korvaan suusta valuva verinen vaahto kuulostaa sangen huolestuttavalta.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä on omat ongelmansa, kun vain lääkärillä on valtaa tehdä diagnoosi, mutta vähemmän tietävillä ensihoitajilla ja terveyskeskuksen hoitajilla on valtaa päättää, kuka pääsee lääkärille asti.
Ilmoita asiaton viesti
Helsingissä voi sairas aivan hyvin mennä itse vaikkapa sähköpolkupyörällä sairaalaan. Ambulansseista aiheutuu hiilidioksidipäästöjä ja niidenkin kulkua on aiheellista haitata mahdollisimman paljon mm. muuttamalla ulosmenoväylät bulervardeiksi (sarkasmia).
Ilmoita asiaton viesti
Jos sydän on kammiovärinässä, sitä ei saa käyntiin ilman sähköiskua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kammiov%C3%A4rin%C3%A4
Ilmoita asiaton viesti
”Elvytys ei ole kovin vaikeaa, kun puhaltaminenkin on jo jäänyt pois keinovalikoimasta.”
– Se on JUST näin. Viime huhtikuussa kaverin kanssa osuimme paikalle aivan sattumalta, kun eräs keski-ikäinen mies sai sydärin. Puhelinyhteys 112:een, tapahtuman kuvailu hätäkeskuspäivystäjälle tämän kysymyksiin vastaillen, ja paineluelvytys käyntiin. Ammattilaiset tulivat paikalle kahdeksan minuuttia myöhemmin, ja heidän työtään katsellessani muistan ajatelleeni:
”Jos joku tuon potilaan vielä taivaan portilta takaisin repii, on se juuri tämä ensihoitoryhmä.” Niinhän siinä kävikin: muutaman päivän kuluttua mies kotiutettiin sairaalasta, sydänsairaan kirjoissa mutta elävänä ihmisenä.
Jälkeenpäin olen ollut hyvin tyytyväinen, että teimme oikeita asioita oikeassa järjestyksessä, ei hosuen eikä viivytellen.
Ilmoita asiaton viesti
On ne ambulanssit pahoja, ja varsinkin niiden kuljettajat. Nyt jo tappavat ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikko on väkisin pakotettu mahdollisimman lyhyeksi. Mutta ambulanssin kuljettajista ei tosiaan sanota mitään, ainoastaan ambulansseja eli ajoneuvoja moititaan. Ne ovatkin muutaman kolarin ajaneet joskus, myös kohtalokkain seurauksin.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin taannoin lehdessä otsikolla: missä on lähin deffa?
Katso sijainti: https://defi.fi/
Yhtenä ongelmana voi pitää sitä, että sydäniskurit sijaitsevat usein sisätiloissa. Jos kohtauksen saa kadulla ja kaupat ovat kiinni, niin pitää päättää alkaako murtomieheksi.
Defibrillaattoreille on kyllä saatavilla kaappeja ulkosijoitukseen. Kuka sellaisen ostaisi. Pitää palvella vain oman liikkeen asiakkaita. Ei öisiä kulkijoita.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä pointteja, joita yksityinen omistus ei ole motivoitunut ratkaisemaan. Eihän kauppakeskus deffaa osta pelastaakseen koko maailman, vaan ainoastaan tuodakseen hyvän mielen itselle ja omille asiakkaille aukiolo-aikaan. Julkisessa omistuksessa ulkotiloihin sijoitettuna ne olisivat helpommin tarjolla. Sitten vain kilpajuoksua, kuka ehtii graffitien maalaamisen ja polkupyörien varastelun ohessa käydä joko rikkomassa tai varastamassa sen deffan.
Ilmoita asiaton viesti
Niitä on joillakin työpaikoilla ja ehkä kauppakeskuksissa. Myyrmanniin olisi ollut kilometrin matka, mutta emmehän me soittaessa tienneet että ambulanssin tulo kestää niin kauan. Emme myöskään olleet aluksi varmoja että se oli sydänkohtaus, emme tienneet onko hänellä epilepsia, jonka kohtaus voi käyttää lähes samanlaiselta kuin sydänkohtaus.
Jos tuon tilanteen purkaa jälkiviisaasti auki, mitä olisi voitu tehdä jotta henkilö olisi jäänyt henkiin, kaverin raahaaminen autoon ja siitä lähimpään ensiapuun olisi ollut yksi vaihtoehto. JOS olisimme tienneet mistä sellaisen löytää, joka päivystää iltaisin. Sairaaloiden ensiavut kyllä tiedämme, mutta niihin on matkaa Myyrmäestä se 20 minuuttia joka ambulanssillakin kesti.
Toinen olisi ollut autolla hakemaan defibrillaattoria, JOS olisimme tienneet mistä sellaisen löytää, ja JOS sen olisi saanut napata ilman minkäänlaisia viivytyksiä lainaksi ilman että turvamiehet juoksevat perään.
Viimeisen päälle hienoksi hiottu hätäkeskuksen päivystys olisi voinut a) tiedostaa, että ambulansseja ei ole saatavilla tarpeeksi nopeasti epäillyssä sydänkohtauksessa, ja b) tämän tiedon perusteella ohjeistanut meille puhelimitse vaihtoehdon yksi tai kaksi yllä.
Ilmoita asiaton viesti
Prinsessa Diana kuoli vuonna 1997 keskellä Pariisia.
Ambulanssin tultua paikalle kesti ensin yli puoli tuntia saada tajuissaan ollut Diana ulos murskaantuneesta autosta.
Tämän jälkeen kesti 40 minuuttia ennen kun ambulanssi lähti matkaan kohti sairaalaa.
Ambulanssi ajoi poikkeuksellisen hitaasti ja jopa pysähtyi välillä matkallaan lähellä sijainneeseen sairaalaan.
Prinsessa Diana kuoli leikkauspöydälle neljä tuntia auto-onnettomuudesta.
Ei ihme, että erilaisia salaliittoteorioita kehittyi sekä itse onnettomuuden että myös oudon hitaan hoitoonpääsyn myötä.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. Usein hoitohenkilökunnalla (Suomessakin) on kiire päästä paikalle, mutta kun potilas saadaan ammattilaisten käsiin, niin voidaan siirtyä A:sta B:hen.
Huonossa kunnossa olevaa potilasta vauhti ei välttämättä auta.
Miksi ambulanssi saattaa Suomessakin pysähtyä matkalla sairaalaan?
– voidaanko kaikki tarpeelliset hoitotoimet tehdä ajaen lujaa huonolla tiellä?
Ilmoita asiaton viesti
Totta tuokin ja usein vasta jälkikäteen voidaan arvioida tehtiinkö asiat oikein.
Prinsessa Diana kuoli rintakehän sisäiseen laskimoverenvuotoon mikä ambulanssihenkilökunnalta jäi ymmärtämättä ulkoisten vammojen lähes kokonaan puuttuessa ja Dianan ollessa alkuvaiheessa tajuissaan.
Lisäksi toinen ja eloon jäänyt tämän auto-onnettomuuden uhri vaati samanaikaisesti hoitoa vaikuttaen aluksi vaikeammin loukkaantuneelta.
Ainoastaan nopea siirto ambulanssilla sairaalaan , verensiirrot ja nopeammin aloitettu operaatio olisivat voineet pelastaa Dianan.
Nyt onnettomuuspaikalla kulutettu runsas tunti ja hidas ambulanssikyyti sinetöivät kohtalon.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän se on.
Itse käyn eräässä kerhossa, jossa yksi henkilö sitten valitteli huonoa vointia. Tuumasin, että mitataan happisaturaatio.
Miten? – kuului kysymys.
Helposti… minulla on nykyään yleensä aina saturaatiomittari mukana, kuten oli tuolloinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä maalla asuminen on henkilökohtainen valinta. Joskus se voi johtaa ”ennenaikaiseen” kuolemaan. Eikö kuitenkin elämänlaatu, joka on liki kaikkien valittavissa, ole jo arvo sinänsä vaikkei se ambulanssi tai poliisi ole hetkessä paikalla.
Toinen asia on idioottimanen politiikka joka esim. vei lääkärihelikopterin, vastoin asiantuntijoiden suositusta, Lappeenrannasta Kouvolaan ja jätti merkittävän osan Kaakkois- ja Itä-Suomesta ilman lääkärikopterin saavutettavuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Koptereita saisi olla aika tiheään, jotta koko valtion alue olisi saavutettavissa alle kymmenessä minuutissa. En nyt jaksa lähteä laskemaan, kuinka tiheään niitä tarvittaisiin esim Oulun eteläpuolisen Suomen kattamiseksi. Ja mitä se maksaisi. Ja montako ihmis-henkeä se tilastollisesti ehkä pelastaisi vuodessa. Paljonko siitä laskelmasta tulisi ns. hintaa per säästetty ihmis-henki. Ja miten tuon laskelman tulos korreloi muihin olosuhteisiin, joissa yhteiskunta investoi rahaa säästääkseen ihmisten henkiä. Korona-epidemian hoito. Pakolliset turvavarusteet autoissa. Jne.
Ilmoita asiaton viesti
Niin jos talouden kannalta ajatellaan Suomi säästäisi miljardeja, kymmeniä miljardeja lopettamalla koko julkisen terveydenhuollon. Minulle tuo kävisi kyllä. Minä ja työnantajani pystyy maksamaan minun osuuteni. Olen nyt kuitenkin ”solidaarinen”, mikä ei nykyään ole muotia.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko tuo solidaarisuus joidenkin mielestä jopa sosialismia, olkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Ei terveydenhuolto ole pelkkää tappiota, vaikka laskisi vain rahaa. Jokainen sairas tai kuollut ihminen on valtiolle menetetty mahdollisuus tuottavasta veronmaksajasta.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt olet väärässä!
Ilmoita asiaton viesti
Olen ihmetellyt kaksi kertaa ampulanssiväen liikehdintää taloyhtiön pihoissa. Toisella kerralla tiesin ampulanssin tarpeesta ja toisella en. Molemmilla kerroilla kun huomasin ampulanssin tulon pihaan, havahduin, mutta pian ajattelin, että tämä ei ollutkaan hälytysajo, koska henkilö ja toisessa tapauksessa henkilöt tulivat autoistaan kuin työpäivä olisi ohi ja verkkaisesti avasivat auton luukkuja ja ottivat laitteitaan ja kiirettä ei ollut mihinkään. Olin äimistynyt.
En kuitenkaan usko että he toimivat näin sattumalta, vaan koulutuksessa on painotettu toimia erittäin rauhallisesti ja se on ymmärretty väärin. Hosuminen ja toimeliaisuus ovat kuitenkin eri asioita.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoja kokemuksia tässä ketjussa.
¨¨¨¨¨¨
Tulee mieleen Hesarissa ollut ikävä kertomus vahan miehen kuolemasta liikennelaitoksen bussiin.
Apua ei pyydetty ajoissa.
Mies istui takapenkillä ympärillään muita ihmisiä. Hän alkoi voida pahoin ja menetti¨tajuntansa. Penkit takaa tyhjenivät, ihmiset siirtyivät muualle. Vasta tovin kuluttua joku meni kuljettajalle sanoman, että tarvittaisiin apua. Kuljttattaja soitti, ensihoito totesi miehen kuolleeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kaikki läsnä olleet ihmettelivät ensihoitajien rauhallista kävelyä paikalle, blogin kuvaamassa tapauksessa. Ambulanssin pysähdyspaikalta potilaan luo oli kuitenkin pari sataa metriä matkaa, siihen menee rauhallisesti kävellen kaksi minuuttia, joka on jo potentiaalisesti kohtalokkaan merkityksellinen aika tällaisessa tapauksessa.
Varsin kriittinen olo siitä toiminnasta jäi jälkeenpäin, sanotaanko että negatiivinen asiakas-kokemus. En tietenkään tunne alan ohjeistuksia ja käytäntöjä, ja niiden taustalla olevia perusteluita (esim. tilastot liukastumis-onnettomuuksista, joihin ensihoitajat joutuvat jos kiiruhtavat juosten).
Ilmoita asiaton viesti