Hyvää etä-isän päivää, eli intersektionaalisesti ajatellen B-luokan kansalaisen päivää
Olipa vaikeaa löytää netistä tieto, kuinka monta prosenttia alle 18-vuotiaista lapsista Suomessa asuu vain toisen vanhempansa luona (kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti), siten että vanhempien välillä on sopimus elatusavun maksamisesta kuukausittain. En löytänyt tätä tietoa, mutta muutamien muiden tietojen perusteella esitän arvion, että tällaisia lapsia voisi olla ehkä noin 350,000, eli suurinpiirtein kolmasosa kaikista alaikäisistä lapsista.
Näillä 350,000 lapsella on todennäköisesti noin 175,000 etä-isää, jotka maksavat lasten äidille elatusapua kuukausittain. (Tämäkin on suurpiirteinen arvio. Tarkkaa tilastotietoa minulla ei ole hallussa.)
Kun puhutaan noin suuresta ihmisten paljoudesta, siellä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista niiden vuosien varrella, joina lapset ovat alaikäisiä, ja etävanhempi maksaa elatusapua toiselle osapuolelle. Tulee työpaikkoja, tulee potkut työpaikasta. Tulee korona-epidemia ja pitkäaikainen lomautus. Työelämässä varmaa on vain epävarma. Ihmisen tulotaso voi romahtaa lyhyessä ajassa.
Korona-epidemian runtelemassa yhteiskunnassamme on tuollaiset noin 175,000 sopimusta elatusavusta, joka menee tarvittaessa vaikka perintään ja suoraveloitukseen nopeasti, jos sitä ei ole maksettu ajallaan viimeistä penniä myöten. Elatusavun määrä perustuu osapuolten arvioituun palkkatasoon sillä hetkellä kun sopimus on laadittu. Jos etä-isän tulot romahtavat esimerkiksi työttömyyden tai lomautuksen takia — kuten nyt korona-epidemian aikana on tapahtunut kymmenissä tuhansissa tapauksissa — elatusavun määrä ei kuitenkaan jousta senttiäkään alaspäin. Vaikka elatusavun määrän perusteena on osapuolten tulot, niin tulojen radikaali romahtaminen ei alenna elatusavun määrää ilman pitkää prosessia, jopa oikeudenkäyntiä.
Yhteiskuntaa intersektionaalisten silmälasien läpi tarkkailevat feministit eivät ole huomaavinaan tätä virtahevon kokoista ongelmaa olohuoneessa. Feministien tasa-arvo on naisten tasa-arvoa, ei miesten.
Jos intersektionaalinen feminismi olisi vilpitön aate, eikä naisille suunnattua populismia jolla ei ole mitään annettavaa miehille, siinä tapauksessa arvon hallitus ottaisi työlistalle sellaisen lakiuudistuksen, että elatusavun kaikki nykyiset ja tulevat sopimukset sidotaan osapuolten tulotasoon, siten että maksettava määrä joustaa automaattisesti ja välittömästi, ilman minkäänlaista kuukausien kädenvääntöä, jos osapuolten tulotaso muuttuu olennaisesti.
Noin teoriassa elatusmaksun suuruuden pitäisi riippua lapsen tarpeista, ei vanhempien tuloista. Ne tarpeet eivät häviä mihinkään elatusvelvollisen tulojen romahtaessa. Toimii tietysti toiseenkin suuntaan,ei lapsen perustarpeiden turvaamiseksi vaaditun rahasumman pitäisi muuttua vaikka vanhemman tulot kasvaisivat.
Ongelmiahan tuossa on jos elatusvelvollinen ei yht’äkkiä pystykään turvaamaan osaltaan lapsen tarpeita. Mutta sama ongelma tulee vaikka se tapahtuisi ydinperheessä, tosin siellä on iskua ottamassa vastaan kaksi vanhempaa.
Suurin ongelma aihepiirissä on sukupuolittuneisuus: yhä edelleen etävanhemmuus ja elatukset määrätään riippuuen siitä onko vanhempi mies vai nainen. Ei aina mutta aivan liian usein.
Ilmoita asiaton viesti
Lähtisin siitä, että sosiaalitoimeen pitäisi saada sukupuolikiintiö. Tai vähemmän humoristisesti (vastuullisesti) kiinnittää huomio siihen, että sosiaalitoimessa naisia on 99.7% joka saattaa hieman vääristää, no, kaikkea sosiaalitoimen toimintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tässä ihan samaa mieltä.
Olen itsekin istunut sosiaalitoimessa keskustelemassa lapseni huoltajuudesta äidin ja naispuolisen lastenvalvojan kanssa ja se vaatii lehmän hermoja. Ainoastaan toinen joutuu vakuuttelemaan kykenevyyttään vanhemmuuteen vastoin kaikkia sukupuolistereotypioita kun tekisi mieli vain kaataa pöytä ja huutaa että ”saatanan akat”, ja hävitä peli samalla hetkellä.
Paljon pahempiakin tarinoita kuulee.
Ilmoita asiaton viesti
Fakta on, että nainen synnyttää lapsen, imettää lapsen on nyt vaikka noin 3+ v asti se tärkeämpi kasvattaja, sukupuoli. Mutta tämän jälkeen puntit ovat tasan. Teoriassa. Jotenkin naiset kokevat, että tämä lapsen synnyttäminen tekee naisen paremmaksi vanhemmaksi tästä ikuisuuteen, lapsen paikka on äidin luona, vaikka tuon alkuvaiheen jälkeen sen tulisi olla 50/50.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki äidit eivät imetä ja osa sellaisista jotka imettävät ei ehkä pitäisi. Ja mieskin osaa käyttää tuttipulloa jos oikein yrittää. Imetyksen ulkopuolella en näe mitään syytä miksi puntit eivät olisi tasan päivästä yksi lähtien.
Varhainen vuorovaikutus on paljon tärkeämpää kuin se että tenava tutustuisi toiseen vanhempaansa vasta 3-vuotiaana. Sekä mukulan että vanhemman kannalta.
Ilmoita asiaton viesti
Väänsit nyt asian turhaan mutkalle. Ihan avioliitossa, parisuhteessa missä muodossa vain, ymmärrän vielä. että vaikka molemat vanhemmat ovat läsnä, on pikkulapselle se äiti tärkeämpi ihan biologisista syistä, mutta korkeintaan johonkin ikään 3 asti jolloin ei mitää eroa ole kumpikin on ihan samanlainen kasvattaja, vanhempi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ollut tarkoitus vääntää mutkalle. Viittasin tuohon puheena olevaan etävanhemmuuteen jossa tämä ajatustapa johtaa vääjäämättä siihen että isä on lähtökohtaisesti huonommassa asemassa. Isä voi olla lähivanhempana pienellekin mukulalle ihan siinä kuin äitikin eikä se piltti tiedä kuka hänet synnytti. Lapsen kannalta se on täysin epärelevantti asia.
Tuo on yksi argumentti jonka silti usein kuulee: ”Mä olen sentään hänet kantanut ja synnyttänyt.” Silloin katsotaan asiaa äidin, ei sen lapsen, kannalta.
Ilmoita asiaton viesti
Jep. Koko aihealue on Suomen tasa-arvon suurimpia kompastuskiviä. Kun sosiaalityössä on töissä naisia 99.8% ja he menevät tuolla ”oon synnyttänyt , olen siis kaikessa parempi” hullulla idealla eteenpäin hirmuinen määrä miehiä Suomessa on tänäänkin ties kuinka kauheassa tilassa. Toistan tuon mistä aloitin, sosiaalitoimeen tulisi laittaa sukupuolikiintiöt näin aluksi.
Ilmoita asiaton viesti
«Isä voi olla lähivanhempana pienellekin mukulalle ihan siinä kuin äitikin eikä se piltti tiedä kuka hänet synnytti. Lapsen kannalta se on täysin epärelevantti asia.»
Itse asiassa hieman tietää. Lapsen kiintymyssuhteen kehittyminen äitiinsä alkaa aika välittömästi syntymän jälkeen ja osin sen vuoksi sitä pyritään edistämään jo synnytyssairaalassa ihokontaktin, kehon tuoksun ja muun sellaisen avulla. Sama juttu toki isien kanssa. Imetyksen, hoivan ja muun tiiviin kontaktin vuoksi vahva kiintymyssuhde kehittyy ensisijaisesti äitiin, vaikka toki usein myös isään. Kontaktin katkeaminen aiheuttaa lapselle nopeasti stressiä, mikä voi aiheuttaa monenlaisia kehitysongelmia. Siinä tuo 3 vuoden ikäraja on nähty kriittisenä.
Eli pientä lasta ei aivan tuosta noin vain voi siirrellä vuoroviikoiksi isälle. Järjestelyjen täytyy olla hienovaraisempia.
Ilmoita asiaton viesti
Sinun kommenttisi, Grönroos, tuntuu sisältävän itsestäänselvyytenä olettamuksen että vuoroasumisessa lapsi siirrelään toisinaan isälle. Syvällä ovat nuo asenteet. Minä puhuin isän roolista lähivanhempana. Tissiksi isä ei muuttua mutta moni lapsi elää alkuvaiheensa äidinmaidonvastikkeilla, syystä tai toisesta, eikä imetys ole välttämätön lapsen tulevan kehityksen kannalta.
Lapsen kiintymyssuhde vahvistuu siihen aikuiseen joka on häntä lähinnä eikä se riipu aikuisen sukupuolesta. Jos isä on lapsen ensisijainen hoitaja se alkuvaiheen side muodostuu isään. Asenteet estävät että näin olisi. Harva vastasynnyttänyt äiti hyväksyisi sitä ulkopuolelle jättämistä jota isille pidetään itsestään selvänä.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt tiedä mikä itselleni on tuossa itsestäänselvää, kun olen itse ollut lasteni lähivanhempana siitä lähtien, kun nuorempi oli vielä 1-vuotias… En em. syistä sitä itse halunnut, koska se voi aiheuttaa lapselle kehityksellisiä ongelmia, mutta silti se realisoitui.
Kiintymyssuhde kuitenkin kehittyy yleensä ensin äitiin, ellei kyse ole välittömästi syntymän jälkeen tapahtuneesta erosta, jossa äiti hylkää lapsen tai joutuu luopumaan hänestä, tai äiti menehtyy synnytyksessä.
Ilmoita asiaton viesti
Ok, en tietenkään tiennyt historiastasi. Hat off.
Itsestään selvänä viittasin siihen ajatukseen että jaetussa vanhemmuudessa lapsi ajoittain siirtyy juuri isälle.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt lähde googlaamaan tilastoja, mutta kolmen lapsen kokemuksella, joku lapsi kiintyy isään, toinen äitiin. Ja on erilaisia kausia, tilanne voi vaihdella. Kaikkeen tottuu, eli jos vanhempien tilanteen takia lapsen on pakko olla enemmän toisen vanhemman luona, kyllä se siitä lähtee sujumaan, jos kyseinen vanhempi ei aivan kamala tapaus ole, suoraan satukirjojen karikatyyreistä ”ilkeä äiti”.
Ilmoita asiaton viesti
> imettää lapsen on nyt vaikka noin 3+ v asti
Näin miesten kesken, sovitaan nyt kuitenkin että lapsia imetetään tyypillisesti ja suositusten mukaan noin 12 kk, ja sekin on jo paljon. Vaikka Koraani käskeekin imettää kaksi vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
> Noin teoriassa elatusmaksun suuruuden pitäisi riippua lapsen
> tarpeista, ei vanhempien tuloista. Ne tarpeet eivät häviä
> mihinkään elatusvelvollisen tulojen romahtaessa.
Tämä ei ole lain lähtökohta. Muutenhan elatusmaksun suuruus olisi kiinteä summa suoraan jostain taulukosta, jossa huomioidaan muuttuvana tekijänä suurinpiirtein vain kunta jossa asutaan. Ja isän maksettavaksi määrättävä elatusmaksu olisi suuruudeltaan samaa tasoa kuin mitä valtio määrää itsensä maksettavaksi äidille, jos isää ei löydy tai isä on varaton.
Mutta tämä ei ole ajattelutapa, vaan laki määrää että jos isää ei tiedetä tai isä on varaton, silloin valtio maksaa pitkin hampain taulukon mukaisen minimaalisen summan, joka sitten vähän jeesaa äitiä taloudellisesti. Mutta jos isä löytyy, ja isällä on vähänkin mukavat tulot, silloin isä määrätään maksamaan *paljon enemmän* kuin mitä valtio maksaisi samalle äidille. Ajattelutapa ei siis ole mitenkään lapsen tarpeihin sidoksissa, vaan vanhempien tulotasoon sopimuksen solmimisen hetkellä.
Jos yksi vanhempi tai molemmat ovat hyvätuloisia, silloin Excel-taulukkoon taiotaan ihan eri suuruusluokan lukemat lapsen ”tarvitsemiksi” elinkustannuksiksi, kuin jos osapuolet ovat pienituloisia. Kyse on siis vanhempien välisen elintason skaalaamisesta lapsen elintasoksi, joka ei perustu ”tarveharkintaiseen” minimiin, vaan siihen mahdollisesti hyväänkin taloudelliseen asemaan, joka vallitsee eron hetkellä.
Mutta jos se tulotaso romahtaa, esimerkiksi lomautuksen tai työttömyyden seurauksena, silloin etä-isällä on sylissään korkean tulotason mukaan laskettu elatusavun maksupakko, joka ei jousta, ja joka menee perintään nopeammin kuin mikään pikavippi.
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Elatusmaksun lähtökohtana on nyt lapsen tarve ja elatusvelvollisen maksukyky. Se mitä yritin tuossa sanoa on että lähtökohtana pitäisi olla lapsen tarve.
Ilmoita asiaton viesti
”lapsen tarve”. Nythän on ollut sosiaalitoimea jopa käräjillä. Se tapahtuu vain jos joku kesätyöntekijä tms sisältäpäin kokee tilanteen niin kamalaksi, että siitä informoi, tekee oikeusjutun, vaikka koko tulevaisuus voi siinä mennä. Siis todella harvinaista. ”lapsen tarve” on vitsin muotoinen läppä sosiaalitoimessa
Ilmoita asiaton viesti
> lapsen tarve ja elatusvelvollisen maksukyky
… ja se maksukyky mennellä ajan hetkellä. Mutta kuten sijoittajilla on tapana sanoa, ”mennyt ei ole tae tulevasta”.
> lähtökohtana pitäisi olla lapsen tarve
Sosiaaliturvan korottaminen on osoittautunut poliittisesti helpoksi, kun maksajana on joku muu kuin valtio. Ahaa, maksajana on yksityishenkilö? No hetkinen, tarkistetaanpa tätä elatusapua lapsen lähivanhemmalle vähän ylöspäin. Vaikka kolminkertaiseksi verrattuna siihen mitä valtio maksaisi.
Ilmoita asiaton viesti
Uskallan olettaa ettei täällä ole paikalla naisia, joten kerron kirjoittaneeni joskus viime talvena joissakin näissä US-blogeissa kommenttina, että luettuani Tikkurilan kirjaston kaikki filosofian kirjat, mieleen ol jäänyt väite etteivät naiset ole läntisen ajattelun 2000 vuoden kuluessa saaneet yhtään kertaa nimeään mainituksi paksuissakaan alan lähdeteoksissa. Selitys kuului että ajattelun uudistaminen vie aivan tuhottomasti aikaa, joten kirjat ovat täynnä harmaantuneiden ukkojen kuvia. Sillä aikaa naisen äidilliset vaistot ovat sitoutuneet perillisten menestyksen turvaamiseen olevassa olevassa todellisuudessa.
Tässä kesän kuluessa tunnettu journalisti Maria Pettersson julkaisi kokoelman maailmalta löytyvistä originellinaisista. Kovasti odotettu kirja revittiin kustantajalta käsistä, niin kerrottiin.
Ilmoita asiaton viesti
Sääli että se kirja revittiin. Olisi voinut olla hyvä kirja.
Ilmoita asiaton viesti
Elatusmaksujen asettaminen nykymalliin on feministien halu. Se on viimeinen kosto lasten isälle.
Jos nainen menee uuteen liittoon lastensa kera niin on selvää, että hänen ja kumppaninsa yhteisten tulojen tulisi laskea etäisän elatusmaksuja. Ei ole oikein, että uusperhe elää kuin perhe, mutta maksattaa kulujaan ulkopuolisella jo unohdetulla siittäjällä, vaikkei tähän olisi uusperheellä taloudellisesti tarvetta.
Tätä menettelyä puolustellaan sillä, että lapset olisivat kustannuksien takia este naisen uudelleen naimiselle.
Kukaan ei kysy eikö etäisän elatusmaksujen kuorma ole este hänen naida uudestaan tyhjätaskuna.
Feministinen valhe on olemassa vain, koska siihen miehet alistuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Sama ajattelu on tuomioistuimilla, jos lähi-äiti saa sakot tai tuomitaan maksamaan oikeudenkäynti-kuluja, niitä kohtuullistetaan eli alennetaan, koska hänellä on lapsia, eikä haluta köyhdyttää lasten elämää. Etä-isälle sakot ja maksut tuomitaan täysimääräisenä, koska eihän hänellä ole lapsia (paitsi korkeintaan 50% ajasta), ja kyllä elatusmaksu häneltä saadaan pakkoperintään sakoista huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole ihme, että moni nuori mies ei halua lainkaan isäksi.
Saksassa tämä on iso ongelma. Miehet välttelevät naimisiinmenoa, koska erossa heidät kupataan tyhjiin. Lisäksi lasten hankinta ei kiinnosta sen kustannusriskien vuoksi.
Maassa onkin bordelleja ihan pikkukaupungeissakin. Ei tarvitse seksin takia mennä parisuhteeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa tilanne on kuitenkin vielä jossain kohtuudessa. Intiassa sen sijaan meininki on täysin mahdotonta, avioeroa tai omaisuuden ositusta koskeva käräjöinti ei pääty ennen kuin osapuolet sopivat. Käräjöinti voi kestää yli kymmenen vuotta, ihan vain kettuilun ilosta, ja maksaa maltaita. Nimenomaan naiset käyttävät sitä systeemiä rahan kiristämiseen. Tunnen intialaisen Suomessa työskennelleen IT-gurun, jolla oli tästä kokemuksia ja hän oli jonkun sortin aktivisti asian tiimoilta.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnen afgaanin Saksassa, joka joutui lähtemään 20 vuoden asumisen jälkeen Afganistaniin, koska joutui puille paljaille Baijerissa eron jälkeen. Siellä elstusvelvollisuus kattaa paitsi lapset niin myös vaimon, jollei tämä halua mennä töihin.
Toinen työkaverini joutui yhdeksän vuoden oikeuskierteeseen vaimonsa elatusmaksujen takia. Vaimo on juristi. Kolme lasta jäivät isälleen ja heidät on Baijerin lakien mukaan elätettävä 27v ikään asti, jos lapset opiskelevat korkeakouluissa kuten hänellä tilanne.
Hän oli juuri päässyt maksamasta vanhempansa hoitokotimaksuja. Ne otetaan lspsilta, jollei vanhuksella ei itsellään rahaa.
Uusi muija vaati saada omakotitalon Münchenin keskustan reunalta. Kaverini haki 400.000€ lisää lainaa 54v iässä ja remontoi talon itse iltaisin kahden vuoden aikana. Sitten muija päätti siirtyä osa-aikatyöhön palkan tippuessa reiluun tonniin.
Oli siinä ukolla kestämistä. Nyt hän on satimessa. Mahdollisuutta eroon ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Eri puolilla maailmaa ihan sivistys-valtioissakin, jopa kuuluisalla Euroopan Unionin pyhällä maaperällä, on vielä nykyaikanakin lakeja, joiden perusteella eronnut vaimo saa ikuisesti sosiaaliturvaa entiseltä aviomieheltään.
Se on sitä parempaa tasa-arvoa, jota ei ole niin kova kiire purkaa pois.
Ilmoita asiaton viesti
«Siellä elstusvelvollisuus kattaa paitsi lapset niin myös vaimon, jollei tämä halua mennä töihin.»
Suomessakin aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan, ks. avioliittolain 46 §. Lain 48 §:n mukaan elatusvelvollisuus jatkuu avioeron jälkeenkin.
En tosin ikinä ole kuullut kenenkään joutuneen maksamaan tuollaisia, joten ehkä skenaario on hyvin epätavallinen.
Ilmoita asiaton viesti
Muistanko ihan väärin että pääministerin ”uusioperhe” on saanut elatusapua, ei siis nykyisen vaan yhden entisen. Mun mielestä melko kornia vaikka laki niin määrääkin.
Lakia voisi muuttaa niin että jos elatuspuaa saava osapuoli menee vaikka uusiin naimisiin niin se elatusvelvollisuus samalla siirtyy sille kenen luona se lapsi pääsääntöisesti asuu. Taitaa olla jo yksi ennakkotapaus siitä että vaikka ei olisikaan biologinen isä niin silti määrättiin elatusvelvolliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Entä kun tämä uusioperhe eroaa, kenelle sitten jää käteen Musta Pekka?
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän se alkuperäinen elatusvelvollisuus palaisi voimaan. Se olisi loogista.
Ilmoita asiaton viesti
Anekdootti sota-ajan jälkeisestä elämästä.
Suomi menetti talvi- ja jatkosodassa kymmeniätuhansia nuoria miehiä, joista useimmilla oli jo perhe.
Miehen tuloja kompensoimaan luotiin leskeneläke -järjestelmä.
Leskiksi jääneet naiset välttelivät uuden avioliiton solmimista, muutoin eläke-etuus olisi poistunut. Monet naiset valitsivat yksin- tai susiparina elämisen.
Nykyajan eroperheet ovat aivan erilaisen tilanteen edessä.
Pahimmillaan lapsista saattaa tulla tulehtuneen suhteen uhreja. Parhaimmillaan, eropari voi sopia tilanteen niin, että kulut jaetaan puoliksi.
Mitä elatusmaksuihin tulee, niin useimmiten ne jäävät miehelle – eron syitä ei tutkita, järjestelmä mahdollistaa hyvinkin epäoikeudenmukaiset ratkaisut.
On ilmeistä, että laissa ei ole otettu huomioon elatusmaksuvelvollisen tulojen alenemaa itsestä riippumattomien syiden takia.
On vähintäänkin kohtuullista, että elatusmaksuvelvollisen maksukyvyn alenemaan on saatava vapaus, jolloin Kela huolehtii lasten turvasta.
Toivon nyt voimia kaikille isille, jotka ovat joutuneet epäasiallisen kohtelun kärsijöiksi. Asiaa on hyvä viedä eteenpäin mm. Miessakit ry:n kautta tai jos on muita väyliä, jotka ottavat tilanteen asiakseen.
Ilmoita asiaton viesti
En tiennytkään tuosta lesken eläkkeen aiheuttamasta, hm, kannustinloukusta uuden puolison etsimiseen. Minun isoäitini menetti aviomiehensä suurinpiirtein sodan aikoihin, mutta jos oikein muistan niin ei taistelussa. Oli naimaton siitä eteenpäin seuraavat 40 vuotta, elämänsä loppuun asti.
Ilmoita asiaton viesti
Progressiivinen sanoitus. Syvämerkitys: ei se käyttämällä kulu vaikka kolleja juoksisi nurkissa enemmänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jep! Muistan myös opiskeluaikoinani, kun vanhempani laittoivat minut asumaan uskovaisen tädin luokse. Täti sanoi aina, että sodassa menehtynyttä miestään parempaa hän ei halua löytää. Ja, niin hän eli elämänsä loppuun asti ’onnettomana’ leskenä! Tosin, en tiedä, oliko hänellä miessuhteita – ne hän jätti visusti kertomatta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalainen etäisä ei kylläkään intersektionaalisen feminismin asteikolla pääse lähellekään B-luokkaa. Yksin sukupuoli tipauttaa jo vähintään C-luokkaan ja vaalea naama vielä pari pykälää lisää. Etäisyys vielä ties kuinka monta pykälää.
Ehkä pitää paikkaa etsiä jostain K-luokasta korkeintaan.
Ilmoita asiaton viesti
etäisyys (substantiivi):
1. välimatka kohteiden välillä
2. indikaatio C-luokan kansalaisuudesta
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisikö kirjoittaa etä-isyys?
Ilmoita asiaton viesti
Kukaan ei siihen velvoita, mutta sillä käytännöllä olisi kyllä tiettyjä etuja.
Ilmoita asiaton viesti
350 000 lasta, joilla on elatusvelvollinen/elatusvelvolliset vanhemmat tai muu elatusvelvollinen taho. En puutu lasten määrään. Se elatusvelvollinen ei välttämättä ole ”etä-isä”. Jos se on lapsen äiti, niin sama epäreilu tilanne voi olla edessä. Voin kertoa, että sossunaiset kohtelevat erittäin ikävästi, jos lapsen äiti on vapaaehtoisesti etä-äiti. En lainkaan ymmärrä feminismiä. Se on aate, joka luo epätasa-arvoa. Jos nainen ei mukaudu aatteelle, niin se kivitetään.
Elatusmaksun suhteen ei ollut ongelmia, kun jäin työttömäksi. Sain helposti maksuun helpotuksen, mtta muutoin etävanhemman osa on varmasti ollut hankalampi kuin miehellä. Petinköhän feministit.
Ilmoita asiaton viesti
Jos joku tulee kertomaan, että näitä lapsia on 250,000 eikä 350,000, suostun uskomaan. Kovin paljon sitä pienemmät lukemat eivät kyllä enää täsmäisi sen netistä löytyvän tiedon kanssa, että vanhempien ero koskettaa joka vuosi 30,000 uutta lasta. Se tekisi 18 vuodessa 540,000 lasta. Siitä sitten spekuloimalla joku vähennys, minkä ikäisenä lapset joutuvat tähän tilanteeseen, se vaikuttaa siihen kuinka paljon heitä lopulta kertyy ennen kuin alkaa siirtyä 18 vuoden ikärajan ylittäneet pois tästä kategoriasta.
Etä-vanhempi voi toki olla äiti. Google-haku kertoo: ”Äiti–lapsi-perheitä on 152 888 ja isä–lapsi-perheiden määrä on 33 292.” Politiikassa joku asia leimataan aika helposti ”naisten” tai ”miesten” asiaksi, jos selvä enemmistö asianosaisista on miehiä tai naisia (esim. naisvaltaiset alat, miesvaltaiset alat). Harvoin niin puhdaslinjaista aihetta onkaan, että kaikki asianosaiset olisivat naisia tai miehiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka moni näistä äideistä tai isistä päätti olla lähi- tai etävanhempi? Lue nyt mun vastaus kokonaan. Lopusta voit lukea jotain rivien välistä. En ihan niele sun blogia, mutta en ole sua vastaankaan.
Ilmoita asiaton viesti
Etä-äitinä en mahdu edes B-luokkaan. Mulla on kokemusta lähi- ja etävanhemmuudesta sekä yksinhuoltajuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Millä keinolla sait maksuun helpotuksen, ja kuinka nopeasti? Käsittääkseni se onnistuu vain jos lähivanhempi hyväksyy maksun alentamisen, ja sehän ei ole lähivanhemman asenne aina, tuskin edes useimmissa tapauksissa.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/elatusriidat-lisaantyvat-lapsen-ensisijainen-vanhempi-voi-maksattaa-jopa-asuntoaan-entisella-puolisolla/
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=kk+1219/2014
Siitä ei ole ehkä olemassa kovin luotettavaa tilastoa, kuinka suuri osuus etävenhemmista on vapaaehtoisesti etävanhempia, kun laki on vasta ihan viime aikoina mahdollistanut sopia niin, että vanhemmuus menee tasan 50-50. Kun aiemmin on ollut lakisääteinen pakko määritellä lähivanhempi ja etävanhempi, siihen on varmaan helpommin tyydytty, että olkoon tuo toinen sitten lähivanhempi, kun ei molemmat voi olla. Joka tapauksessa niitä on lopulta varmasti tuhansia tapauksia vuodessa jokaista sorttia: sovussa sovittuja etävanhemmuuksia, ja pitkin hampain vastentahtoisesti hyväksyttyjä etävanhemmuuksia, ja sitten oikeudessa hävittyjä lähivanhemmuuden vaatimuksia.
Minäkin olen ns. kokemus-asiantuntija.
Ilmoita asiaton viesti
”Kun aiemmin on ollut lakisääteinen pakko määritellä lähivanhempi ja etävanhempi, siihen on varmaan helpommin tyydytty, että olkoon tuo toinen sitten lähivanhempi, kun ei molemmat voi olla”.
Lähivanhempi on voinut olla kumpi vaan. Jostain syystä ilmeisesti äiti on useammin ollut lähivanhempi. Mutta mistä se johtuu/johtui?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on jo kulttuurisestikin uutta, että nykyajan miehet ovat kiinnostuneita lapsista ihan eri tavalla kuin aiempien sukupolvien miehet. Joskus 50 vuotta sitten siitä saatiin harvoin edes keskustelua aikaan, pitäisikö lasten asua eron jälkeen isän vai äidin luona. Nykyään se alkaa olla jo melko yleistä, että mieskin voi haluta olla lähivanhempi, mutta edelleen oletan että on olemassa tilastollinen ero jo ihan siinäkin, että nainen haluaa useammin olla lähivanhempi kuin mies. Mutta ei aina, ja silloin voidaan joutua jopa oikeuteen asti ratkaisemaan asia. Pikkulinnut ja etä-isien järjestöt kertovat että oikeus ratkaisisi asian tilastollisesti useimmiten naisen eduksi.
Ilmoita asiaton viesti
Pikkulinnut ja isien etujärjestöt kertoo tilastotiedot? Josko ne tilastotiedot ja linnut todellakin kertoo menneen ajan tietoja. Onko sittenkin niin, ettei isät ole vaatineet menneiden tilastotietojen varjolla lähivanhemmuutta tai eivät muuten vaan ole halunneet lähivanhemmiksi?
Ilmoita asiaton viesti
Tilastot vuodelta 2008 sanovat, että oikeus määrää yksinhuoltajuuden äidille kuusi kertaa useammin kuin isälle. Syitä tähän voimme vain arvailla. Katso esim. sivu 22:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152446/234_Valkama_Lasola_2008.pdf?sequence=2
Tämä tutkimus tekee kaikesta laajuudestaan huolimatta sellaisen emämunauksen, että ”yhteishuoltajuutta” käsitellään yhtenä jakamattomana käsitteenä, jonka sisältöä ei kartoiteta tilastollisesti. Yhteishuoltajuushan tarkoittaa sitä, että joko äiti tai isä on lähivanhempi, ja tästä asiasta saattaa olla riitaa jopa oikeudessa asti. Tämän tutkimuksen tekijät ovat suorastaan hämmästyttävästi onnistuneet jättämään tuon asian täysin huomioimatta ja tutkimatta, mitä oikeus päättää lähihuoltajasta tilastollisesti, meneekö se useammin äidille vai isälle.
Lapsenhuoltolain muutosta valmistelevissa selvityksissä esiintyy lainaus Pertti Karhusen kirjasta ”Lapsesta vieraannutettu isä”, joka esittää sellaisen väittämän, että ”Pääsääntöisesti lapsen lähivanhemmaksi oikeudessa nimetään lapsen äiti.” Emme voi tietää, kuinka luotettava tuo väite on, mutta jotain kautta se on päätynyt niinkin arvovaltaiseen ympäristöön kuin esiselvitykseen lain valmistelua varten.
https://www.lausuntopalvelu.fi/SV/Proposal/ParticipationNonJsShowReport?proposalId=06ed3c8f-5051-426c-8d44-315f17545968
Ilmoita asiaton viesti
Kokemusta mulla on ollut kolmessa eri roolissa, joten aika hyvin tiedän mikä on tilanne. Eli kokemusasiantuntija olen todellakin. Voit laittaa mulle viestiä esim. säpölla, niin kerron lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en sinulle helposti sähköpostia voi lähettää, koska sitä tietoa ei helposti löydy mistään. Minut löytää helpommin, googlella kotisivut, ja sieltä sivu Yhteystiedot.
Ilmoita asiaton viesti