Hyvästi TES-järjestelmä, tervetuloa eriarvoisuus ja pätkätyöt?

Metsäteollisuuden työnantajat aikovat irtautua valtakunnallisten työehtosopimusten neuvottelemisesta. Nyt odotellaan, mikä työnantajien liitto lähtee tähän leikkiin seuraavaksi, kun yksi on uskaltanut tulla ”kaapista ulos”.

Miltä maailma näyttäisi ilman valtakunnallisesti sovittuja työehtoja? Katsaus Suomen rajojen ulkopuolelle sen kai kertoisi, mutta näin teorian tasolla:

  • Palkat lähtevät todennäköisesti putoamaan ja eriarvoistumaan. (Onko intersektionaalinen hallitus kuulolla?) Ei kaikilla työntekijöillä, vaan heikoimmassa neuvotteluasemassa olevilla työntekijöillä, joiden puolesta vahvassa neuvotteluasemassa olevat eivät ehkä mene enää lakkoon. Vai menevätkö? Lain mukaan voisivat mennä edelleenkin, mutta AY-liikkeen kaikki tekeminen perustuu niin kokonaisvaltaisesti pienten ryhmien oman edun ajamiseen, että se ei herätä kovin vahvoja toiveita, että AY-liike seisoisi jatkossa yhtenä rintamana, jossa ”ketään kaveria ei jätetä” huonoihin työehtoihin.
  • Heikoin neuvotteluasema on työntekijöillä, joiden alalla on ihmisiä paljon työttömänä, joko paikallisesti tai valtakunnallisesti. Jos ja kun työntekijät käyttäytyvät yksilöinä, ajaen kukin omaa etuaan, yksilöt tajuavat olevansa pitkän jonon hännillä jonottamassa työpaikkaa, jonka saa vain harva hakijoista. Pudottamalla omaa palkkapyyntöään voi yrittää päästä jonon ohi, pois työttömyyskortistosta. Lakisääteinen TES-minimi ei tule enää vastaan, vaan senkin ali pääsee niin paljon kuin haluaa mennä.
  • Työehdoista joustetaan ensimmäisenä ja helpoiten, ja palkasta vastahakoisemmin. Useimmille työntekijöille ansiotaso on ehkä tärkeämpää kuin työtuntien määrä tai kellonaika, jos on pakko joustaa jommasta kummasta näistä. Jos työnantaja tarjoaa kiinnostavaa palkkaa, kunhan nuo Pekkas-päivät unohdetaan, niin muutama päivä vuodessa ei ehkä ole yksittäiselle työntekijälle niin pyhä ja luovuttamaton ”saavutettu etu” kuin se on ollut AY-liikkeelle. AY-pomot ovat jääräpäisiä, mutta työntekijöiden joukosta löytyy paljon pehmeitä ja joustavia yksilöitä.
  • Työuriin tulee ehkä lisää pätkittäisyyttä, jos työntekijät joutuvat hyväksymään heikon palkkatarjouksen olosuhteiden pakosta. Siinä tapauksessa he jäävät kyttäämään paremmin palkattua muuta työpaikkaa, ja kun sellainen osuu kohdalle, he laittavat työpaikan vaihtoon. Tilanne on jo nykyäänkin se, että jos haluaa tienata hyvin, palkankorotuksen pyytäminen omalta pomolta on aika vaisu tie korkeampaan palkkatasoon. Nopeampi ja tehokkaampi tie on tehdä työhakemuksia muihin työpaikkoihin korkeammalla palkkapyynnöllä, ja irtisanoutua nykyisestä jos paremmin palkattu työtarjous osuu kohdalle.

Onko AY-liikkeellä mitään keinoa estää TES-järjestelmän lakkauttamista? Yhtenäisenä ja kattavana rintamana seisominen varmaankin auttaisi, mutta löytyykö siihen moraalista selkärankaa? Jos AY-liike sanelisi minimiehdot edelleenkin, eivätkä sen jäsenet suostuisi ottamaan vastaan työtä, jonka ehdot eivät täytä liiton määräämiä ehtoja. Mutta pakan pitäminen tiiviinä voisi olla aika vaikeaa. Pitkäaikaisen työttömyyden uhkaaman yksittäisen työntekijän oma etu voi olla ristiriidassa ammattiliiton kollektiivisen edun kanssa. Yksittäinen työnhakija joustaa työehdoissa tai palkassa päästäkseen jonon ohi töihin.

Kuka tästä tulee hyötymään taloudellisesti? Parhaassa tapauksessa löytyy jonkun verran uutta liiketoimintaa, joka ei ole ollut kannattavaa, mutta palkkojen tai työehtojen jouston avulla siitä tulee kannattavaa ja mahdollista. Toisaalta tulemme varmasti näkemään myös sellaista liiketoimintaa, joka on ollut kannattavaa tähänkin asti, ja palkkojen alentamisen kautta siitä tulee vielä entistäkin kannattavampaa. Perinteinen työläisen ja kapitalistin välinen asetelma. Sen tilanteen välttämiseksi visioin blogissani keväällä, että paikallinen sopiminen olisi mahdollistettu vain tarkasti sovittujen kriteerien täyttyessä.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/paikallinen-sopiminen-voi-muuttaa-tyoelaman-pelisaannot-ja-valtasuhteet/

Ehdottamani ratkaisu olisi tehnyt mahdolliseksi löytää uutta liiketoimintaa, joka saadaan kannattavaksi joustamalla palkoista tai työehdoista työllisyyden nimissä, antamatta työnantajille kuitenkaan villiä korttia joustaa palkoissa myös silloin kun liiketoiminta on kannattavaa joka tapauksessa. Jos TES-järjestelmä lähtee hajoamaan, silloin tällaisilta visioilta katoaa pohja pois, koska ei ole enää osapuolia, jotka sopisivat niistä kriteereistä.

Yksi keino on kuitenkin vielä jäljellä: kaikkia kansalaisia velvoittava lainsäädäntö, jota laatii eduskunta, äänestäjien ilmaiseman tahdon mukaisesti. Jos äänestäjät haluavat säilyttää yleissitovien työehtosopimusten käytännön, työnantajat saadaan takaisin TES-pöytään velvoittamalla heidät siihen lakisääteisesti. Kieltämällä liiketoiminta yrityksiltä, jotka eivät ole jäseniä työnantaja-liitossa joka osallistuu TES-järjestelmään.

Viime kädessä TES-järjestelmän kohtalon pystyy päättämään äänestävä kansa, jos se niin haluaa.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu