Ihmeparantajien ja huuhaan vastustajan James Randin muistolle

Yksi maailman tunnetuimmista ateisteista ja skeptikoista, taikuri James Randi, kuoli tiistaina 92-vuotiaana.

https://web.randi.org/home/james-randi-has-died

https://www.latimes.com/entertainment/movies/la-et-mn-amazing-randi-20150307-story.html

https://en.wikipedia.org/wiki/James_Randi

Olen omistanut James Randin kirjoja muutaman, mutta vain yhden olen säilyttänyt pysyvästi kirjahyllyyni, loput olen myynyt pois vuosien varrella. The Faith Healers kertoo Randin pyrkimyksistä uskonnollisten ihmeparantajien käyttämien temppujen paljastamiseksi. Ihmeparantajiksi julistautuneet kristilliset saarnaajat olivat kuuluisia tv-persoonia ja supertähtiä USA:ssa 1970-luvun tienoilla. Ja ovat sitä edelleen, omassa kuplassaan kannattajiensa joukossa. Suomessakin on nähty saarnaajia, jotka ovat mainostaneet että heidän kokouksissaan esiintymislavalle tulemalla voi parantua sairauksista. Kuuluisimpia ovat olleet Niilo Yli-Vainio 1970- ja 1980-luvuilla, sekä entinen Nokian kirkkoherra Markku Koivisto 1990- ja 2000-luvuilla.

Uskonto on USA:ssa suurta bisnestä, raha kirstuun kilahtaa ja sielu taivaaseen vilahtaa. James Randia häiritsi se epärehellisyys, jota hän havaitsi joidenkin uskonnollisten saarnaajien esiintymisessä. Ja toisaalta myös joidenkin taikurien esityksissä, kuten oman aikansa supertähti Uri Geller, joka väitti taivuttavansa lusikkaa yliluonnollisten voimien avulla. Jopa jotkut tiedemiehet menivät lankaan, ja tekivät sen johtopäätöksen, että Uri Gellerillä saattoi olla tieto jostain fysiikan laista, joka on tieteelle toistaiseksi tuntematon. Kokeneena taikurina James Randi kuitenkin onnistui selvittämään, millä tekniikalla Geller taivuttelee lusikoitaan. Nykyään kuka tahansa löytää ohjeet lusikan taivuttelemiseen Gellerin tyyliin, googlaamalla tietoa netistä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Spoon_bending

Kun James Randi oli paljastanut Uri Gellerin käyttämän tekniikan, ja sanoi jämäkästi että Geller valehtelee yleisölle (ja tiedemiehille) väittäessään, että lusikoiden taivuttamisessa on kyse yliluonnollisten voimien käyttämisestä, Geller haastoi Randin oikeuteen kunnianloukkauksesta. Siinä kiteytyy pähkinänkuoressa asetelma, jossa Randi vietti elämänsä viimeiset vuosikymmenet: hän pyrki selvittämään ne tekniikat, joita tunnetut ihmeparantajat tai muut yliluonnollisia voimia omaaviksi julistautuneet käyttävät toiminnassaan, ja sitten julkaisi ne tekniikat suuren yleisön tietoon.

Yksi kuuluisimpia tapauksia oli uskonnollinen saarnaaja Peter Popoff, jonka Randi paljasti käyttävän lavalla korvaan kätkettyä lähetintä, johon hänen vaimonsa saneli tietoja yleisössä olevien ihmisten henkilökohtaisesta elämästä — jotka vaimo oli selvittänyt juttelemalla ihmisten kanssa ”niitä näitä” kokouspaikan käytävällä ennen kokousta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Popoff

James Randi perusti vuonna 1964 kuuluisan Miljoonan Dollarin Haasteen, jossa hän tarjosi jopa miljoona dollaria henkilölle, joka onnistuu tekemään tieteellisen koejärjestelyn alaisuudessa jotain yliluonnollista, eli sellaista jota tiede ei pysty selittämään fysiikan lakien avulla. Kokeilijoita oli satoja vuosien varrella, mutta kaikki epäonnistuivat. 2000-luvulla Randilla oli tapana järjestää yksi tällainen koe vuodessa julkisesti, skeptikkojen vuosittaisen The Amazing Meeting -tapahtuman yleisön edessä.

https://en.wikipedia.org/wiki/One_Million_Dollar_Paranormal_Challenge

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Amazing_Meeting#Paranormal_Challenge

Vuosien varrella James Randi kohtasi henkilökohtaisesti tuhansia ihmisiä, jotka väittivät omaavansa yliluonnollisia kykyjä. Joku kristillisiä ja jumalallisia, joku toinen ”paranormaaleja”, ja kuka mitäkin. Kirjan Faith Healers esipuheessa Randi teoretisoi, että uskoa yliluonnollisiin voimiin on kahta tyyppiä:

1. Jääräpäinen usko (intransingent faith) ei suostu huomioimaan minkäänlaista kritiikkiä eikä todistusaineistoa, joka osoittaisi että puheena oleva yliluonnollinen voima olisi huijausta tai perustuisi tunnettuihin ”tavallisiin” fysiikan lakeihin. Randin paljastamat uskonnolliset huijarit eivät suinkaan menettäneet kaikkia uskollisia tukijoitaan, vaikka heidän valheensa paljastettiin suurelle yleisölle. Tähän ongelmaan Randi törmäsi itsekin jo taikurin urallaan, kun hänellä oli ohjelmanumero, jossa hän ”luki ihmisten ajatuksia” tiettyjen tekniikoiden avulla, joita ennustaja-eukot ovat käyttäneet kristallipallojensa loisteessa jo vuosisatoja. Jotkut hänen faninsa alkoivat ihan tosissaan uskoa siihen, että Randi pystyy lukemaan ihmisten ajatuksia, eikä asiaa auttanut se että Randi julkisesti sanoutui irti asiasta, ja selitti olevansa ”huijari ja valehtelija”, joka on vain käyttänyt yksinkertaisia temppuja.
2. Toiveikas usko (will to believe) tekee sen päätöksen, että todisteiden puuttuessa suuntaan tai toiseen, päätetään uskoa yliluonnolliseen selitykseen. Teologinen usko on käytännössä aina tämän tyyppistä uskoa, koska tuonpuoleisia teologisia asioita ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi. Mutta monilla ihmisillä on halu uskoa myös yliluonnollisten voimien vaikutukseen tässä ajassa ja tässä maailmassa, jossa elämme. Ihmeparantumiset ovat otollisinta maaperää halulle uskoa siihen että toivoa on parantumiseen, jos lääketieteeltä loppuvat keinot kesken. Viimeinen oljenkorsi, ehkä sittenkin kuuluisa saarnaaja pystyy siihen mihin lääkäri ei pysty. Kokeillaan, ei tässä häviä mitään, jos ei voitakaan. Mutta sitten saarnamies saattaakin selitellä epäonnistumistaan parantamisessa, että vika on ihmisessä itsessään, hänen heikossa uskossaan, jos hän ei parane. ”Jos uskoisit, silloin Jumala parantaisi sinut.”

Randi pohti niiden henkilöiden uskon vilpittömyyttä, jotka esiintyvät yleisölle ja väittävät omaavansa yliluonnollisia kykyjä, tai että Jumala parantaa ihmisiä heidän rukoustensa kautta. Huijaavatko tällaiset esiintyjät ja saarnaajat tahallaan, vai uskovatko he itse siihen mitä he väittävät? Yli tuhannen epäonnistuneen Miljoonan Dollarin Haasteen yrittäjän kokemuksella Randi kohtasi paljon ihmisiä, jotka olivat ymmällään siitä, miksi heidän voimansa ei toiminut Randin järjestämässä koetilanteessa. Heillä oli ”halua uskoa”, että jotkut yhteensattumat heidän elämässään olivat osoitus yliluonnollisten voimien vaikutuksesta, mutta koejärjestely paljasti karun totuuden, että kyse oli vain sattumasta, jota ei voida toistaa onnistuneesti yhtään useammin kuin puhdas sattuma aiheuttaisi tilastollisesti. Tällaiset ihmiset lähtivät Randin luota pois hämmentyneinä ja sisäisen ristiriidan vallassa, pitäisikö heidän edelleen uskoa omaavansa yliluonnollisia voimia vai ei. Monet vannoivat edelleen ”jääräpäisellä uskolla”, että Jumalalla tai yliluonnollisilla voimilla on muita suuria suunnitelmia heidän elämänsä varalle, vaikka tämä testi epäonnistuikin.

Randi kohtasi myös sellaisia ihmisiä, jotka huijasivat kansaa, ja tiesivät olevansa huijareita. He eivät uskoneet omaavansa yliluonnollisia voimia, mutta taloudellisen hyödyn toivossa mielellään valehtelivat kansalle omaavansa niitä, jotta kansa uskoisi heihin. Tähän kategoriaan kuuluivat esimerkiksi Uri Geller ja Peter Popoff, sekä monet muut tuottoisaa bisnestä ”yliluonnollisilla kyvyillä” tehneet henkilöt, joita James Randi kutsui osallistumaan Miljoonan Dollarin Haasteeseen, mutta nämä kieltäytyivät kutsusta. Koska tiesivät olevansa huijareita, ja tiesivät että he epäonnistuisivat kokeessa.

Suurin osa uskonnollisesta keskustelusta on Suomessa ja Euroopassa luonteeltaan teologista, jossa ei esitetä väitteitä yliluonnollisten voimien vaikutuksesta nykyajassa ja tässä maailmassa. Silti huomaan usein arvioivani uskonnollisia johtajia näiden kolmen tyyppisen uskon kannalta: onko tällä uskonnollisella johtajalla jääräpäinen usko, toiveikas usko, vai onko hän kyyninen huijari? Haluan uskoa ihmisten rehellisyyteen sen verran, että oletan monien saarnamiesten ja uskonnollisten johtajien omaavan toiveikasta uskoa (tai valitettavan usein jopa jääräpäistä uskoa) siihen, että se on totta mitä he saarnaavat.

Suurten valtiollisten kirkkojen ylin johto on kuitenkin niin ilmiselvää politiikkaa ja ihmisten mielipiteiden varassa ratsastamista, että en pysty uskomaan suurten uskontokuntien ylimpien johtajien uskovan kovin vilpittömästi siihen mitä he julistavat. Kun pedofiili-skandaaleja peittelevä katolisen kirkon paavi julistaa jotain, en usko hetkeäkään että hän uskoo edes että Jumala on olemassa. Samoin jos Suomen luterilaisen kirkon piispat julistavat että avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio, en usko hetkeäkään että vilpitön henkilökohtainen usko näyttelee minkäänlaista roolia tällaisen julkilausuman antamisessa. Kyse on puhtaasti politiikasta, ja siinä mielessä jopa tyypin 3 ”uskosta”, jos ihmisille ei kerrota niitä todellisia syitä ja näkökohtia, joiden harkintaan julkilausuma perustuu, vaan sen sijaan ihmisille uskotellaan että tämän on tarkoitus olla jumalallinen totuus.

James Randin elämäntyön suurin tavoite oli tehdä ammattimaisesta ihmisten huijaamisesta laitonta USA:ssa — sellaisista asioista kuten uskonnollinen ihmeparantaminen, tai liioiteltujen terveysväitteiden nojalla myyty puoskareiden humpuuki. Hän joutui kuitenkin pettymään, ja todistamaan aitiopaikalta elämänsä loppuun asti, kuinka USA:ssa ja muualla maailmassa tehdään tuottoisaa bisnestä epärehellisin keinoin, ”tyypin 3 uskon varassa”, ilman että toimintaa on mahdollista saada loppumaan vaikka julkisesti paljastaisi ne tekniikat ja valheet, joihin toiminta perustuu. Uskonnon vapaus on vahva perusoikeus — myös vapaus huijata ihmisiä uskomaan tekaistuja yliluonnollisia väitteitä. Randi törmäsi amerikkalaisessa yhteiskunnassa lopulta aina siihen realiteettiin, että jos joku toiminta tuottaa rahaa, verotuloja valtiolle ja työllistää ihmisiä, poliitikot suhtautuvat siihen suopeasti, vaikka toiminta olisi todistetusti täyttä huijausta.

James Randin edesottamuksiin kuului Lentävän Sian Palkinto, Pigasus Award, jonka hän myönsi vuosittain jollekin erityisen menestyvälle Randin mielestä haitalliselle yliluonnollisten väitteiden esittäjälle. Randi sanoi lähettävänsä palkinnon telepaattisesti, ja palkinnon vastaanottajan täytyisi vain käyttää yliluonnollisia kykyjään sen vastaanottamiseen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Pigasus_Award#Recipients

James Randi oli lähes koko elämänsä ajan mitään anteeksipyytelemätön ateisti, mutta homoseksuaalisuuden osalta hän tuli kaapista ulos vasta 81-vuotiaana, 11 vuotta ennen kuolemaansa. Randin elämänkumppani oli viimeisten noin 30 vuoden ajan häntä 33 vuotta nuorempi José Alvarez. He tutustuivat vuonna 1986, ja solmivat avioliiton vuonna 2013.