Ihmisoikeuksien rikkominen Postin kiistan kontekstissa

Valtakunnassa on melkein jokaisella taholla joku mielipide siitä, pitäisikö työehtojen shoppailun olla sallittua Postille vai ei. Harva tulee ajatelleeksi, että kyse on enemmästä kuin vain mielipiteistä. Kyse on myös rikoksesta ihmisoikeuksia vastaan, kun samaa työtä tekeville on olemassa paremmin palkattu työehtosopimus ja heikommin palkattu työehtosopimus — joiden välillä Posti nyt haluaa shoppailla.

Posti ei varsinaisesti riko ihmisoikeuksia, vaan ne tahot rikkovat ihmisoikeuksia, jotka ovat laatineet tämän kahden (tai useamman) kerroksen järjestelmän, ja ylläpitävät sitä edelleen. He rikkovat 1948 YK:n ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 23:2 vastaan:

”Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeuksien_yleismaailmallinen_julistus#Artiklat

Tervetuloa ihmisoikeuksien ihmeelliseen maailmaan. Lupaan että tämä blogi on maailmaa avartava kokemus.

Kun Euroopan Ihmisoikeuksien Tuomioistuin (EIT) antoi Suomelle moitteet Irakiin käännytetyn turvapaikan hakijan tapauksesta, Vihreiden ministeri Maria Ohisalo sai vauhtia tekemiseensä ja sanomisiinsa välittömästi. Suomi on rikkonut ihmisoikeuksia! Häpeällistä! Pyhäinhäväistys! Tämä ei saa toistua enää koskaan!

YK:n ihmisoikeuksien julistus on vihervasemmistolle yhtä Pyhä Kirja kuin Raamattu on körttiläisille ja lestadiolaisille. Vihervasemmistolla on myös yhtä skitsofreeninen ja ongelmallinen suhde Pyhään Kirjaansa.

Maailmassa ei ole yhtään ihmistä, joka noudattaisi kaikkea mitä Raamattu käskee tekemään. Jokainen kristillinen opinsuunta valikoi Raamatusta ne kohdat, jotka sattuvat miellyttämään heitä, ja ohittaa olankohautuksella loput kohdat, jotka eivät ole kiinnostavia, tai ovat ristiriidassa omien henkilökohtaisten etujen kanssa.

Vastaavasti maailmassa ei ole yhtään valtion hallitusta, joka noudattaisi kaikkea mitä YK:n ihmisoikeuksien julistus määrää. Jokaisen valtion hallitus valikoi ihmisoikeuksien julistuksesta ne kohdat, jotka sattuvat miellyttämään heitä, ja ohittaa olankohautuksella loput kohdat, jotka eivät ole kiinnostavia, tai ovat ristiriidassa hallituspuolueiden ajamien etujen kanssa.

Kuitenkin lestadiolaiset sanovat Raamatun olevan Pyhä Kirja ja Jumalan sanaa, vaikka he eivät noudatakaan kaikkea mitä siellä lukee. Myös vihervasemmisto vannoo YK:n ihmisoikeuksien julistuksen olevan Pyhää Sanaa, joka on kaiken arvostelun yläpuolella, vaikka he eivät noudatakaan kaikkea mitä siellä lukee.

Raamatussa ongelmaksi ovat muodostuneet mm. modernin liberaalin maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevat käsitykset seksuaalisuuteen liittyvistä moraalisista normeista, tai patriarkaalisesta yhteiskunnan hierarkiasta. (Tai jopa orjuudesta ja moniavioisuudesta, jos tarkkaan luetaan mitä Raamattu sanoo, ja mitä se jättää sanomatta.) Niinpä moderni kristillisyys ohittaa puolet Raamatusta olankohautuksella, ja siteeraa vain toista puolikasta Raamatusta erehtymättömänä Jumalan Sanana. Kuitenkin niin kiivaasti ja fanaattisesti, että yhteiskunnallinen keskustelu homojen oikeudesta avioliittoon tai adoptioon ei ole ollut mikään läpihuutojuttu, vaan raivoisa riita.

1948 YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa ongelmaksi ovat muodostuneet muutamat suorastaan hämmentävän vasemmistolaiset artiklat, kuten tuo edellä siteerattu artikla 23:2. Suomessa on tällä hetkellä vasemmistolaisin mahdollinen hallitus. Kaikki oikeistopuolueet ovat oppositiossa, ehkä RKP:tä lukuunottamatta. Silti ei ole puhettakaan että vasemmistolaisin mahdollinen Suomen hallitus ottaisi vakavasti YK:n ihmisoikeuksien artiklan 23:2, ja lähtisi säätämään mitään lakeja jotka takaisivat sen noudattamisen Suomessa. Niin äärivasemmistolainen on YK:n ihmisoikeuksien julistus joiltakin osin.

Kirjoitin elokuussa blogin, jossa pohdin sitä normatiivisen eroosion ongelmaa, että YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa yritettiin aikoinaan haukata liian iso pala, jota yksikään hallitus maailmassa ei ole suostunut nielemään purematta. Ei Suomenkaan hallitus.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/279818-tajunnan-virtaa-ihmisoikeuksien-julistuksen-aarella/

Mitä tuo artikla 23:2 sitten voisi tarkoittaa käytännössä, jos Suomen hallitus haluaisi noudattaa ihmisoikeuksia myös tältä osin samalla fanaattisuudella kuin he haluavat noudattaa Irakiin palautettavien turvapaikan hakijoiden ihmisoikeuksia?

Suppein mahdollinen tulkinta, joka tuosta artiklasta on mahdollista tehdä vilpittömällä mielellä, pitämättä sormia ristissä selän takana ja varpaita ristissä sukan sisällä, olisi se että jokaiselle työtehtävälle pitäisi olla yleissitova työehtosopimus, joka koskee kyseistä työtehtävää kaikissa yrityksissä, riippumatta siitä minkä alan työnantaja on kyseessä, ja jonka ulkopuolelle ei jää yhtäkään työpaikkaa valtion alueella.

Suomalaisten työehtosopimusten perinteinen rajautuminen koskemaan vain tietyn alan yrityksiä on YK:n ihmisoikeuksien julistuksen artiklan 23:2 vastainen jo lähtökohtaisesti ajatuksenakin. Mutta se ei tunnu olevan ongelma nykyiselle vasemmistolaisimmalle mahdolliselle hallitukselle. Puhumattakaan oikeistolaisemmista hallituksista, joita on tulossa tämän hallituksen jälkeen seuraavaksi.

Oikeisto Raamattuineen ja vasemmisto ihmisoikeuksineen ovat lopulta hyvin samanlaisia toimijoita politiikassa. Molemmat siteeraavat pyhiä kirjoituksiaan valikoiden, poliittisten ja taloudellisten etujensa läpi suodatettuna.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu