Isoveli-USA vakoilee: Tanska Ruotsia, Ruotsi Suomea, valtioiden lakien kiertämiseksi

Barack Obaman kauden vakoilu-skandaali (joka Trumpin ja Bidenin kaudella ei ole enää skandaali, vaan business as usual) paisuu kuin Sanna Marinin ruokakulujen kohu konsanaan. Aina kun vähän tutkitaan lisää, löytyy uutta raportoitavaa. Asiasta vastaavilla poliitikoilla pitää pokka selitellä tekemisiään vain tasan tarkkaan siltä laajuudelta kuin media on onnistunut selvittämään. Tv-kameroiden edessä vaietaan myhäillen siitä osuudesta, josta media ei tiedä mitään. Rehellisyyden kulissi tässä kyllä vähän rapautuu, kun kansalle tulee sellainen fiilis, että et sitten viitsinyt mainita näistä muista rötöksistäsi, kun selitit tekemisiäsi medialle.

https://yle.fi/uutiset/3-11955579

On vanhaa tietoa, että Ruotsi vakoilee Suomen kansalaisten (ja vähän poliitikkojenkin) Internet-liikennettä USA:n laskuun, koska monet Internet-kaapelit kulkevat Ruotsin kautta. Ruotsin yleisradio on nyt nostanut kohun siitä, että Tanska vakoilee Ruotsin kansaa ja poliitikkoja.

USA vakoilee maailmassa suurinpiirtein kaikkia valtioita, ja tärkeimpien puolueiden johtavia henkilöitä. Mikään ei ole pyhää: vakoilu-laitteistoja on ollut asennettuna huoneiden rakenteisiin jopa YK:n päämajassa New Yorkissa.

Mutta miten tämä piiri pieni näin pyörii, että Ruotsi vakoilee Suomea, ja Tanska vakoilee Ruotsia, ja niin edelleen? Selitys löytyy valtioiden lainsäädännöstä. Useimpien sivistysvaltioiden laki kieltää poliisia ja salaista palvelua salakuuntelemasta ja tallentamasta kansalaisten viestiliikennettä summittaisesti ja bulkkina. Salakuunteluun tarvitaan aina oikeuden päätös, eikä sellaista ole voimassa koko kansaan kohdistuen, vaan ainoastaan joihinkin yksittäisiin henkilöihin. Ulkomailla ja ulkomaiden kansalaisiin kohdistuvaa vakoilua laki ei kuitenkaan yleensä kiellä yhtä jyrkästi.

Sen takia se piiri pieni pyörii sillä tavalla, että yksi valtio vakoilee toista, ja toinen valtio vakoilee kolmatta. Sillä tavalla valtioiden salaiset palvelut saavat kierrettyä lainsäädäntöä, kun jokainen vakoilee sallittua tahoa, jotain ulkomaata, eikä omaa kotimaataan. Sitten on sovittu, että jos jotain mainitsemisen arvoista ilmenee, siitä annetaan vinkki sille valtiolle, jonka salaisella palvelulla ei ole laillista oikeutta haravoida mainittua tietoa itse bulkkina koko väestön tietoliikenteen virrasta, ilman oikeuden päätöstä.

Ruotsin yleisradio on tuohtunut Tanskan harjoittamasta vakoilusta Ruotsin poliitikkoja kohtaan. Mutta ei se ole suurin skandaali tässä kuviossa. Suurin skandaali Edward Snowdenin ja kumppanien paljastamassa NSA:n vakoilu-skandaalissa on se, että se ei ole skandaali lainkaan. Vaan business as usual, jolla ei ole pienintäkään aikomusta päättyä koskaan.

No mitä USA tekee kaikella sillä tiedolla? ”Terrorismin torjunnan nimissä” vakoillaan ruotsalaisia poliitikkoja. (Ja suomalaisia, ja minkä tahansa maalaisia.) Ovatko ruotsalaiset poliitikot uhka maailman rauhalle? Suunnittelevatko he terrorismia? Eivät suunnittele. Mutta USA haluaa tietää mitä he suunnittelevat. Kaikista aiheista maan ja taivaan väliltä. Luonnonsuojelusta, talouspolitiikasta, ihmisoikeuksista, ja niin edelleen.

USA haluaa pelata Texas Hold ’Emia mieluiten sellaisilla säännöillä, että sillä on kamerat kaikkien muiden pelaajien selän takana. On helpompi pelata aina paras mahdollinen kortti pöytään, kun tietää mitkä kortit muilla pelaajilla on kädessä. Reilua ja rehellistä se ei ole. Mutta se takaa sen, että USA pääsee voittamaan kansainväliset poliittiset kädenväännöt tilastollisesti niin usein kuin on teoriassa mahdollista, niillä korteilla jotka heillä on omassa kädessä.

Barack Obamalla on maailman paras pokerinaama. Se oli hän, joka joutui tv-kameroiden eteen selittelemään, miksi USA vakoilee myös liittolaisten ja ystävällisten maiden poliittista johtoa. Kun sitä massiivista vakoilua oli perusteltu USA:n lainsäädännössä ”terrorismin vastaisella sodalla”. Pokka piti, ja selityksiä löytyi. Ja ne lait muutettiin nopeasti USA:ssa. Eikä ketään tuomittu lakien rikkomisesta ennen lakien muuttamista yhteensopiviksi NSA:n tietojen keruulle. Ainoastaan lainrikkomuksia paljastaneita henkilöitä on tuomittu, sellaisia kuten Bradley (Chelsea) Manning, Reality Winner, ja mahdollisesti pian myös Julian Assange.

Mutta oli sitä pokerinaamaa monella Euroopassakin. Rautarouva Angela Merkel näytteli vuonna 2013 varsin uskottavasti yllättynyttä, skandaalia huutavalle Saksan medialle, kun kävi ilmi että USA vakoilee myös Saksan johtavia poliitikkoja. Myös Ranskan presidentti François Hollandella piti pokka median edessä. Leviteltiin käsiä ja ihmeteltiin, kuinka se USA nyt sillä tavalla. Vaikka kaikki tiesivät koko ajan missä mennään. Poliittinen eliitti tiesi, kansa ei. Kiitos Edward Snowden ja Julian Assange, että nykyään myös kansa tietää.