Katsaus Valko-Venäjän tilanteeseen, Minskistä käsin

Matkustin nyt keskiviikkona Valko-Venäjälle viikoksi. Helsinki-Vantaan lentokentällä oli jonkun verran matkustajia Schengen-alueen puolella, mutta Schengen-alueelta poistuvien passintarkastuksen jälkeen tilanne näytti tältä. Ei juuri ketään missään, ja melkein kaikki liikkeet kiinni. Paitsi Minskin lennon portilla 150 ihmisen jono.

Lentoasemalla ja lentokoneessa arviolta 30% ihmisistä käytti kasvomaskia. Jossain turvatarkastuksen kohdalla saattoi maskia käyttää lähes 100%, osoittaakseen noudattavansa määräyksiä. Mutta ei yksikään turvamies tai virkailija näyttänyt valvovan määräysten noudattamista. Jos joku ei käyttänyt maskia Helsinki-Vantaan lentokentällä, niin sitten ei käyttänyt, ja sillä hyvä.

Lento Minskiin oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, noin 150-200 matkustajaa. Alla oleva kuva lentokoneesta valehtelee tilastollisesti. Jokainen kuvassa näkyvä henkilö käyttää kasvomaskia kuvan ottamisen hetkellä. Todellisuudessa vain 30% matkustajista käytti maskia silläkin hetkellä. Mutta Valko-Venäjän lennot eivät olekaan niiden joukossa, jotka ovat päätyneet valtakunnan uutisiin asti korona-viruksen löydösten takia. Balkanin kohteet ovat olleet isommin esillä uutisissa.

Koneen laskeuduttua Minskiin tajusin, että noin 95% matkustajista olikin ukrainalaisia Suomen maatalouden kausityöläisiä, eikä valko-venäläisiä. Vain kymmenisen henkilöä jäi Minskiin, ja loput suuntasivat jatkolennolle Kiovaan. Tästä aiheutui sen verran käytännön haittaa, että kaikkien matkalaukut taisivat lentää suurpiirteisesti Kiovaan. Kadonneiden matkatavaroiden tiskille muodostui kymmenen hengen jono. Fiksua optimointia lentoyhtiöiltä, että ei lennetä lähes tyhjää konetta Helsingistä Minskiin kymmenen matkustajan takia, vaan täytetään kone Kiovaan menevillä matkustajilla, kun Minsk on siinä sopivasti matkan varrella.

Kun iltapäivä oli joka tapauksessa pilalla, päätin hukata pari tuntia aikaa kulkemalla päämäärääni Minskin keskustan kautta (joka ei olisi ollut matkani varrella), nähdäkseni tuoreita kuulumisia, miltä poliittinen tilanne näyttää kadun kulkijan silmin.

Vostokin metroaseman kauppakeskuksessa bisnes näytti kukoistavan tavalliseen tapaan. Kansainvälisten pikaruoka-ketjujen asiakkailla oli pöydässä enemmän oluita kuin pöydässä oli yhteensä istujia. Elämä näytti maistuvan. Politiikka ei näkynyt katukuvassa. En nähnyt missään yhtäkään henkilöä pukeutuneena puna-valkoiseen asuun, tai poliittista iskulausetta kirjoitettuna paitaan tai kylttiin, tai poliittisia esitteitä jaettuna ohikulkijoille. Kaikki oli katukuvassa kuten aina ennenkin.

Suomi Kids -kauppakin oli auki. Vain Jokereita vaadittiin boikotoimaan Valko-Venäjää ministeri-tasolta asti. Ketään muuta ei vaadittu boikotoimaan, ei Reiman lastenvaate-yritystä, ei kansainvälisiä pikaruoka-ketjuja. Ei ketään. Vain Jokerit. Ilmankos Jokereille kävikin sitten niin oudosti. Niin sekavasti, että siitä ei saa kukaan selvää, mitä heille oikein lopulta kävi ja miksi. Vähän melkein boikotoitiin Valko-Venäjää, mutta sitten ei oikeastaan boikotoitukaan. No eipä näytä boikotoivan kukaan muukaan, jos niikseen on.

Poliittisia protesteja olisi ehkä löytynyt Itsenäisyyden Aukiolta. Siellä niitä kuulemma järjestetään. Muualla Minskissä politiikka ei juuri näy katukuvassa. Ihmiset keskittyvät omaan elämäänsä kuten missä tahansa muussa Euroopan suurkaupungissa. Oppositio olisi luultavasti voittanut vaaleissa rehellisen lippuäänestyksen, mutta huutoäänestystä se ei ole voittamassa. Kansan enemmistö on hiljaa, jos sosiaalisen median päivityksiä ei lasketa, ja keskittyy omiin asioihinsa. Elää normaalia elämää kuten ennenkin.

Valko-venäläiset perinteisesti ajattelevat olevansa kaksi kertaa paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin ukrainalaiset. Valko-Venäjän bruttokansantuote asukasta kohti on kaksi kertaa suurempi kuin Ukrainan, ja molempien maiden kansalaiset helposti kiinnittävät siihen huomiota, jos juttelevat toistensa kanssa. Moni ukrainalainen on jopa avoimesti kadehtinut valko-venäläisiä siitä, että heillä on sentään joku (diktaattori) joka sanoo miten asiat hoidetaan, kun taas Ukrainassa vaaleilla valitut poliitikot eivät saa mitään aikaan ja korruptio rehottaa. Näin asia onkin ollut. Ukrainan demokratia on ollut varsin vaatimaton menestys, niin poliittisesti kuin taloudellisestikin.

Sen takia Valko-Venäjän kansa ei ole kaduilla vihaisena vaatimassa muutosta. Koska he kokevat taloudellisen tilanteensa verrattain hyväksi, ainakin jos verrataan muihin EU:n ulkopuolisiin entisiin Neuvostoliiton tasavaltoihin. Eikä Ukrainan esimerkki anna mitään takuita sille, että demokraattiset vaalit olisivat varma oikotie taloudelliseen menestykseen tai yhteiskunnan puhdistamiseen korruptiosta. Rikollisuuskin rehottaa enemmän Valko-Venäjän demokraattisissa naapuri-valtioissa. Liettualainen rikollisuus on käsite Suomessa asti.

Suurlakko voisi kaataa Lukashenkan, mutta Valko-Venäjän kansa ei ole menossa suurlakkoon. Luvassa näyttää olevan laajasti tukea oppositiolle sosiaalisessa mediassa, ja paljon pienemmässä määrin poliittista aktivismia Minskin Itsenäisyyden Aukion suunnalla. Muuten elämä jatkuu kuten ennenkin. Some-vallankumous elää vain somessa, virtuaalisessa todellisuudessa, mutta ei kadulla oikeassa elämässä.

Se ei tarkoita sitä etteivätkö Lukashenkan asemaa uhkaisi muutoksen tuulet tulevina vuosina. Mutta välitöntä uhkaa Lukashenkalla ei näytä olevan, jos hän kehtaa pysyä vallassa, vaikka hänen vaalivoittoonsa ei usko enää juuri kukaan. Ja Lukashenka näyttää kyllä kehtaavan. Kehtaaminen on ammatti-poliitikon ammattitaidon mittari.

Seuraaviin vaaleihin Lukashenka tuskin enää osallistuu. Eri asia on, kenet Lukashenkan eliitti nostaa kärkiehdokkaaksi seuraaviin vaaleihin, ja kuinka rehelliset niistä vaaleista tulee. Venäjällä voi olla tarjottavana hyviä vinkkejä, miten järjestetään vaaleja jotka näyttävät ihan oikeilta vaaleilta.

IonMittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu