Katujen nimet remonttiin: kuntien päättäjät eivät osaa asiaansa

Edustuksellinen demokratia on suureksi osaksi sitä, että asioista paremmin tietävät ja ymmärtävät tekevät päätöksiä kansan puolesta, usein jopa heidän hyväkseen. Katujen nimiä ja numerointia hallinnoivien kuntapoliitikkojen (tai virkamiesten) päätökset eivät kuitenkaan aina osoita suurta ymmärrystä tavallisen kansan arjesta.

Sen yksinkertaisempaa ja hyödyllisempää asiaa ei montaa ole, kuin katuosoite, jonka voi kertoa kenelle tahansa, ja sitten se henkilö löytää perille helposti ja ilman erehtymisen mahdollisuutta. Kaikki osoitteet eivät täytä tätä kriteeriä, koska kadunnimistä päättävät tahot eivät ymmärrä mitä tekevät, vaan haahuilevat omissa pilvilinnoissaan ja haaveissaan. Kadunnimistä tehdään taidetta, jolla on joskus enemmän esteettistä tai filosofista arvoa kuin käytännöllisyyttä siihen tarkoitukseen, johon katuosoitteet on ensisijaisesti tarkoitettu — eli helposti ja varmasti perille löytämiseen.

Olen manannut kuntapoliitikkojen typeryyttä jo vuosia tähän asiaan liittyen, mutta inspiraatio tämän blogin kirjoittamiseen kumpusi tänään spontaanisti käytännön olosuhteista. Ostin netistä tavaraa henkilöltä, joka kertoi osoitteekseen Lahnuksentie, Espoo. Sieltä löytyy yksi pitkä maantie, joka on ensin nimeltään Vanha Lahnuksentie, sitten se muuttaa nimeään Lahnuksentieksi. Lopulta tulee kuntaraja vastaan, päästään Nurmijärven puolelle, ja tien nimi pysyy edelleen Lahnuksentienä — mutta kadun numerointi alkaa uudestaan alusta.

Tätä sitten pyöriteltiin hetken aikaa, ja jaettiin toisillemme screenshotteja karttaohjelmasta, jotta päästiin yhteisymmärrykseen siitä, missä tämä henkilö oikein asuu. Hän asuu sillä Lahnuksentiellä, jota Google Maps ei aluksi kertonut minulle olevan olemassakaan. Google Maps ehdotti ensin vain niitä kahta väärää osuutta tästä pitkästä tiestä.

Muutama vuosi sitten asuin Vantaalla osoitteessa Krakantie 2b B. Sijainti oli hyvä Airbnb-toimintaan, muutaman kilometrin päässä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Minulla on oli jatkuvasti varauskirja täynnä, reppureissaajia nukkumassa yön yli vierashuoneessa. Kaikki muu sujui hyvin, paitsi se katuosoite oli todellinen murheenkryyni.

Jos käveli korttelin ympäri, matkan varrelta löytyi Krakantie, Krakankuja, sekä Krakanpolku. Krakantie 2 tontilta löytyy kerrostaloja, joiden raput on merkitty 2 A, 2 B, ja 2 B. Yhdenkään talon seinään ei oltu merkitty sitä kadun numeron perään kuuluvaa pientä a- tai b-kirjainta (joka johtunee siitä, että tontti numero 2 on jälkeenpäin jaettu kahdeksi pienemmäksi tontiksi 2a ja 2b): talojen kyljessä luki vain 2, kun olisi pitänyt lukea 2a tai 2b.

Niitä ulkomaalaisia reppureissaajia harhaili sitten milloin missäkin. Aika moni meni osoitteeseen 2a B. Jotkut eksyivät jollekin muulle Krakan- alkuiselle tielle, ihmettelemään suomalaista elämänmenoa.

Näistä kokemuksista viisastuneena, minulle on muodostunut melko vahvoja mielipiteitä kadunnimiä ja numerointia hallinnoivien kuntapoliitikoiden soveltuvuudesta tehtäväänsä. Mutta ei hätää, se ongelma voitaisiin ratkaista valtakunnallisella lainsäädännöllä, joka asettaa tiettyjä velvoitteita kadunnimistölle ja numeroinnille. Vuosia kypsynyt mielikuvani tällaiseksi laiksi on seuraavanlainen:

  • Säädetään laittomaksi kadunnumerot, jotka koostuvat numeron ja kirjaimen yhdistelmästä. Tällaiset kuin 2a ja 2b, joita on jonkun verran ainakin Helsingin seudun kunnissa. Kun kuntapoliitikot eivät tätä itse tajua, niin kielletään heitä tekemästä tällaisia typeryyksiä.
  • Alkuperäinen käytännön ongelma tässä on se, että joskus aikoinaan kadun numerointi on tehty liian tiheäksi, ja myöhemmin on myyty kahdelle eri rakennuttajalle osia samasta tontista (esimerkiksi tontista Kukkatie 2). Kun kadun numeroinnissa ei ole ollut varaa antaa omaa eri numeroa näille tonteille, on päädytty siihen mahdollisimman sekavaan ratkaisuun, että lisätään kadunnumeroon pieni a- tai b-kirjain. Luultavasti täydessä ymmärryksessä ja syyntakeisena siitä tosiasiasta, että näitä kirjaimia käytetään myös rappujen merkintään. Jolloin lopputulos on Krakantie 2 tontin tyyppinen kaaos. Mutta kuntapoliitikkojen ylevät ajatukset eivät ulotu niin alas tavallisen kansan arkeen asti, että he huomaisivat tästä aiheutuvia käytännön ongelmia, tai ainakaan olisivat kiinnostuneita niistä. Ei ole heidän ongelmansa.
  • Millä muulla tavalla tämä käytännön ongelma olisi mahdollista ratkaista? Luultavasti paras vaihtoehto olisi jakaa tontti numero 2 tonteiksi 2 A-N ja 2 P-Ö. Jossain pölyisissä asiakirjoissa tontteihin viitattaisiin tällaisilla merkinnöillä, mutta tavallisen kansan arjessa molemmat tontit tunnettaisiin yhteisesti nimellä ”2”. (Kuten helposti tuntuu käyvän nykyäänkin. Eiväthän Vantaan Krakantie 2 kerrostalojen omistajatkaan ole vaivautuneet merkitsemään rappujen yhteyteen sitä pientä a- tai b-kirjainta, joka osoittaisi tarkemmin, millä tontilla talo sijaitsee.) Tontilla 2 A-N olisi luvallista käyttää rappujen merkintänä kirjaimia A-N, ja tontilla 2 P-Ö raput merkittäisiin kirjaimilla P-Ö. Lopputuloksena olisi se, että jokaisella talolla ja asunnolla on selkeä katuosoite, joka olisi helppo löytää ilman ihmettelyä ja pään pyörittelyä.
  • Toinen oppitunti Krakantien, Krakankujan ja Krakanpolun pyhästä kolminaisuudesta on: säädettäköön laki, joka kieltää käyttämästä saman kunnan alueella teiden nimissä samaa alkuosaa moneen kertaan. Kunnan virastossa tämä varmaankin näyttää esteettisesti miellyttävältä, että pienellä alueella on monta melkein saman nimistä katua. Mutta käytännössä se ei ole hyvä idea, sekaantumisen vaara on kohonneella tasolla suomalaisellekin väestölle, ulkomaalaisista nyt puhumattakaan. Kun kuntapoliitikot eivät itse osaa välttää huonoja ideoita, ehdotan että rajoitetaan heidän mahdollisuuksiaan tehdä typeryyksiä valtakunnallisella lainsäädännöllä.
  • Lahnuksentien pyhä kolminaisuus antaa myös aihetta vähän viritellä lainsäädäntöä. Sama kadunnimi saa esiintyä eri kuntien alueella, mutta jos kyse on kadusta joka alkaa yhden kunnan alueella, ja jatkuu saman nimisenä toisen kunnan alueelle, kiellettäköön ankarasti sen toisen kunnan poliitikkoja nollaamasta kadun numerointia kuntien rajalla, ja aloittamasta sitä uudestaan alusta. Näissä olosuhteissa määrättäköön ankarien rangaistusten uhalla pakolliseksi, että kuntapoliitikot antavat kadun numeroinnin jatkaa tasaista kasvuaan myös kuntarajan jälkeen.

Järki käteen kiitos, siellä kadunnimien ja numeroinnin työryhmissä.

+2
IonMittler
Sitoutumaton Vantaa

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja. Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu