Kaupunkisodan kauhuja muinaisista ajoista nykyaikaan asti

Venäjän ja Ukrainan välinen sota on etenemässä suurten kaupunkien saartamisen ja valtaamisen yrittämiseen. Mariupol on jo tässä tilanteessa, ja siviilien tilanne alkaa olla katastrofaalinen.

Vahvoilla muureilla ympäröityyn kaupunkiin kerääntyminen hyökkäävää armeijaa vastaan on yksi maailman vanhimpia keinoja suojata siviilejä sodalta. Siinä ei aina käynyt hyvin muinaisena aikana: jos vihollinen saartoi kaupungin ja piiritti sitä kuukausia, ruoka ja vesi loppui aikanaan, ja sitten kaupungin väestölle kävi huonosti. Tai jos hyökkäävä armeija onnistui murtamaan muurin jostain kohtaa ja etenemään kaupungin sisälle, myös silloin siviileille kävi yhtä huonosti, mutta nopeammin.

Tässä on jotain ikiaikaista, että vielä nykyäänkin ihmiset jäävät sodassa kaupunkiin oleskelemaan. Mikä taktinen idea siinä on, sitä en tiedä, mutta viisaammat saavat mieluusti kertoa sen meille. PR-mielessä siitä on hyötyä ainakin nyt Ukrainan sodassa, kun maailman sympatiat ovat puolustautuvan kansakunnan puolella. (Tämä ei aina ole tilanne, eikä tunnu olevan edes useimmissa sodissa.) Hyökkääjä joutuu olemaan varovainen, kun puolustavan armeijan johtajat piileksivät miljoonan siviilin keskellä. Jos armeijan komentajat olisivat bunkkerissa keskellä tyhjää metsää, sinne ammuttaisiin todella isoilla ohjuksilla. Mutta miljoonaa siviiliä kohti ei kehtaa ampua kovin isolla tykillä.

Millaisen harkinnan ja päätöksenteon kautta ne ihmiset ovat jääneet kaupunkiin sodan keskelle, jotka ovat vielä niissä kaupungeissa, jotka ovat nyt välittömästi joutumassa piirityksen ja valtausyrityksen kohteeksi? Sitä en tiedä. Jokainen heistä tietää kai oman tarinansa ja henkilökohtaisen päätöksensä taustat.